Asun avoliitossa yhdeksättä vuotta.Alle parikymppisenä sain vanhimman lapsen ja seuraavana syksynä toisen.Suhteemme on ollut melkoista taistelua,sisältäen henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Kolme vuotta sitten tapasin toisen miehen ,jonka kanssa olemme tavanneet satunnnaisia kertoja. Hänkin eli tavatessamme avoliitossa, mutta on nyt jättänyt perheensä. Samaa mietin itsekin mitä teen... ja kerronko siitä miehelleni.Asia painaa todellakin mieltäni,kertoako vaiko eikö. En tiedä enää tunteistani...omaa miestä kohtaan. Tosin tätä satunnaista seikkailijaa rakastan , mutta hän ei halua vakiintua vielä. Ymmärrän sen jotenkin.
Pettäminen ei ollut aivan yksipuolista, myös mieheni on pettänyt minua,vuosia sitten. Myönsi pettäneensä.
Kolme vuotta sitten tapasin toisen miehen ,jonka kanssa olemme tavanneet satunnnaisia kertoja. Hänkin eli tavatessamme avoliitossa, mutta on nyt jättänyt perheensä. Samaa mietin itsekin mitä teen... ja kerronko siitä miehelleni.Asia painaa todellakin mieltäni,kertoako vaiko eikö. En tiedä enää tunteistani...omaa miestä kohtaan. Tosin tätä satunnaista seikkailijaa rakastan , mutta hän ei halua vakiintua vielä. Ymmärrän sen jotenkin.
Pettäminen ei ollut aivan yksipuolista, myös mieheni on pettänyt minua,vuosia sitten. Myönsi pettäneensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole nyt hyvä nainen varovainen, kun on ollut aikaisemmin väkivaltaa. Saattaa mieheltä karata asia käsistä. Itsellesi teen helpommin jos ei suhde toimi niin lähdet pois. Uusia löytyy sitten kun on aika - ei paniikissa löydä sopivaa. Etene asioissasi rauhallisesti.
(Kerron tämän kokemuksella)
Jos miehesi harrastaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, niin jätä miehesi. Jos tunteet on muutenkin vähän niinkuin kuolleet, niin miksi jatkaa enää.
Ei ole pakko heti lyödä hynttyitä yhteen uuden miehen kanssa jos eroaa entisestä.Lykkyä sulle päätösten teossa.