Tapasin kaksi vuotta sitten maailman ihanimman naisen. Meillä synkkasi alusta alkaen täydellisesti ja emme juuri kyenneet olemaan irti toisistamme. Sitten muutimme yhteen ja kuvioihin astui uusi tekijä - naisen tyydyttymätön materialismi.
Naisellani on pakkomielle ostaa uusia sisustustarvikkeita jatkuvasti ja heittää vanhat halvalla myyntiin, kavereille tai ihan vain mäkeen. Verhot vaihtuvat jatkuvasti, sohvia työnnetään ulos ja sisään pelkän värin vuoksi ja pöydät pitää vuoroin vaihtaa vanhahtaviksi ja sitten taas modermeiksi. Kaiken lisäksi hänellä on jatkuvasti projekteja, joissa hän muokkaa olohuonettamme uuteen uskoon jonkin teeman mukaisilla pientavaroilla, jotka ovat usein turhia, typeriä ja - mikä pahinta - eivät kestä usein asunnossamme yli kuukautta. En millään jaksa luetella kaikkea sitä tavaramäärää, jonka hän on haalinut ja todennäköisesti tulee heittämään pois seuraavien tieltä.
Olen aika toivottomassa tilassa, koska tiedän naiseni olevan yhä se maailman ihanin ja ainut oikea minulle, mutta tavaroiden palvonta valtaa hänen ajatuksiaan yhä enemmän meidän yhteiseltä suhteelta, jonka perustukset tuntuvat painuneen häneltä jo unholaan. Kun mainitsen asiasta hienovaraisesti kysyen, onko hänen suunittelema hankinta tarpeellinen, saan vastaani vähintään päivien mökötyksen ja pahimmillaan mielettömän raivarin. Mitä ihmettä oikein tekisin jotta saisin takaisin sen entisen tähtisilmän, jonka kanssa katsoimme horisonttiin ja vannoimme ettei välillemme tule mitään muuta?
Naisellani on pakkomielle ostaa uusia sisustustarvikkeita jatkuvasti ja heittää vanhat halvalla myyntiin, kavereille tai ihan vain mäkeen. Verhot vaihtuvat jatkuvasti, sohvia työnnetään ulos ja sisään pelkän värin vuoksi ja pöydät pitää vuoroin vaihtaa vanhahtaviksi ja sitten taas modermeiksi. Kaiken lisäksi hänellä on jatkuvasti projekteja, joissa hän muokkaa olohuonettamme uuteen uskoon jonkin teeman mukaisilla pientavaroilla, jotka ovat usein turhia, typeriä ja - mikä pahinta - eivät kestä usein asunnossamme yli kuukautta. En millään jaksa luetella kaikkea sitä tavaramäärää, jonka hän on haalinut ja todennäköisesti tulee heittämään pois seuraavien tieltä.
Olen aika toivottomassa tilassa, koska tiedän naiseni olevan yhä se maailman ihanin ja ainut oikea minulle, mutta tavaroiden palvonta valtaa hänen ajatuksiaan yhä enemmän meidän yhteiseltä suhteelta, jonka perustukset tuntuvat painuneen häneltä jo unholaan. Kun mainitsen asiasta hienovaraisesti kysyen, onko hänen suunittelema hankinta tarpeellinen, saan vastaani vähintään päivien mökötyksen ja pahimmillaan mielettömän raivarin. Mitä ihmettä oikein tekisin jotta saisin takaisin sen entisen tähtisilmän, jonka kanssa katsoimme horisonttiin ja vannoimme ettei välillemme tule mitään muuta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo nainen on shop-holisti. Se on tavallan addictio , sanaan verrattava kuin viina tai huumeet.
Niin kauan kun nainen ei itse sita myonna itselleen, sinä olet voimaton hallitsemaan sitä. Sinä vain tuet tuota addictiota sallimalla hänen tehdä sitä jatkuvasti. Saada raivari toisen siitä huomauttaessa, EI ole tervettä!
Jos todella haluat tuon loppuvan, ohjaat naisesi hoitoon. Aina voit kieltäytyä maksamasta mutta hän hankkii luottokortteja joko omiin tai sinun nimiisi ja tuo sama ostovimma senkun jatkuu, sinulta salaa kunnes olet menettänyt luottotietosi, omaisuutesi jne..
Tuo ei suinkaan ole harvinainen addictio, sitä esiintyy enemmän kuin uskotaan!
Anna toimia niinkuin naisenen haluaa mutta vain naisen omilla rahoillaan ja älä itese laita siihen latin latia ja ostappa vaikka moottoripyörä niin voit antaa naisen touhuta ihan yksin ja lähdet kesäisin ajelemaan että silleen. Missään nimessä laita omia rahojasi toisen sisustusinnostukseen ja säästät omat rahasi. Yksi tapa on että jos ei naisesi hiljennä tuota asiaa niin muuttakaa erillenne ja sanot naiselle suoraan että huonekalut vaihdtaan viiden vuoden valein niin ssätyy rahaa vaikka matkusteluun.
ihan kuin siskoni, merkeillä prassaileva materialisti.
Ei käy sua kateeks, aika tyhjää elämää..
Miksi yrität nätisti sanoa, mun mielestä tuossa tilanteessa voit sanoa hyvinkin suoraan, että tää on sunki koti ja et halua että kotia kokoajan muutetaan. Ei sillä mökötyksellä tai raivarilla oo mitään väliä. Et reagoi siihen mitenkään tai annat samalla mitalla takasi, luulis menevän perille. Ja jos välttämättä haluaa jatkaa, niin ihan omilla rahoillaan vaan ja täytyy pystyä maksamaan oman osansa normaalilaskuista, ettei jää sun harteille pelkästään. Ihan naurettavaa rahantuhlausta tommonen.