Lenni Kalle Taipaleen tuorehko vaimo hämmästelee
tätä ilmiötä ilta-sanomissa ja täytyy sanoa että
olen itse ihmetellyt tätä samaa jo vuosia. Kun
mennään baanalle sormus laitetaan taskuun ja
eikun iskemään. Itselleni kävi aikanaan että eräs
uros aloitti jutustelun ja tuopin haku matkalla
sormus hävisi sormesta(jonka olin jo heti
pistänyt merkille, enkä aikonutkaan kuin jutella
hetken tavallisia) ja tämän "hävityksen" jälkeen
äijä aloitti tosi-isku yritykset. Sai kyllä
kuulla kunniansa ja kuulla korkojen kopinaa. Tosi
ellottavaa. Ja nykyään kun itse kannan sormusta,
toiset ellotukset tulevat iskemään
tyyliin "käviskö pano, sähän oot jo rengastettu
joten ei muuta?" Ja usein nää ellotukset kantavat
sormusta itsekin. Kun taas joskus muinoin
sormusta pitävää ei todellakaan yritetty iskeä
vaan sitä kunnioitettiin niinkuin pitäisikin.
Kyllähän jutella saa mutta nämä iskut ovat
todella syvältä. Ja olenpa kuullut että
rengastetun iskemistä pidetään isona voittona eli
juuri näitä vain yritetäänkin kaataa. (tietty sen
rengastetun syyhän se on jos lankaan menee!)
mutta tää yleinen ajattelu että so what!
kummastuttaa ja vihaksi pistää. Itse en misssään
nimessä alkaisi suhteeseen jo aviossa olevan tai
kihlatun kanssa, sen verta paljon kunnioitan tätä
lupausta että tahallani en menisi toisten juttua
sotkemaan. Minulle sormus merkitsee juuri sitä
että haluankin näyttää kaikille että olen omani
jo löytänyt ja muilta lähestymiset kielletty. Ja
kyllä tämä osittain toimiikin, on myös miehiä
jotka selvästi kunnioittaa tätä ja esim.
tanssimaan ei haeta kun kohti tulevalle miehelle
sormusta vilautan. Eli näytän selvästi ja
tarkoituksella sormusta ja fiksu mies ymmärtää
vinkin ja kävelee ohi. Mutta nämä kaikkien naijat
eivät tästä välitä vaikka vinkin ehkä
tajuavatkin.
tätä ilmiötä ilta-sanomissa ja täytyy sanoa että
olen itse ihmetellyt tätä samaa jo vuosia. Kun
mennään baanalle sormus laitetaan taskuun ja
eikun iskemään. Itselleni kävi aikanaan että eräs
uros aloitti jutustelun ja tuopin haku matkalla
sormus hävisi sormesta(jonka olin jo heti
pistänyt merkille, enkä aikonutkaan kuin jutella
hetken tavallisia) ja tämän "hävityksen" jälkeen
äijä aloitti tosi-isku yritykset. Sai kyllä
kuulla kunniansa ja kuulla korkojen kopinaa. Tosi
ellottavaa. Ja nykyään kun itse kannan sormusta,
toiset ellotukset tulevat iskemään
tyyliin "käviskö pano, sähän oot jo rengastettu
joten ei muuta?" Ja usein nää ellotukset kantavat
sormusta itsekin. Kun taas joskus muinoin
sormusta pitävää ei todellakaan yritetty iskeä
vaan sitä kunnioitettiin niinkuin pitäisikin.
Kyllähän jutella saa mutta nämä iskut ovat
todella syvältä. Ja olenpa kuullut että
rengastetun iskemistä pidetään isona voittona eli
juuri näitä vain yritetäänkin kaataa. (tietty sen
rengastetun syyhän se on jos lankaan menee!)
mutta tää yleinen ajattelu että so what!
kummastuttaa ja vihaksi pistää. Itse en misssään
nimessä alkaisi suhteeseen jo aviossa olevan tai
kihlatun kanssa, sen verta paljon kunnioitan tätä
lupausta että tahallani en menisi toisten juttua
sotkemaan. Minulle sormus merkitsee juuri sitä
että haluankin näyttää kaikille että olen omani
jo löytänyt ja muilta lähestymiset kielletty. Ja
kyllä tämä osittain toimiikin, on myös miehiä
jotka selvästi kunnioittaa tätä ja esim.
tanssimaan ei haeta kun kohti tulevalle miehelle
sormusta vilautan. Eli näytän selvästi ja
tarkoituksella sormusta ja fiksu mies ymmärtää
vinkin ja kävelee ohi. Mutta nämä kaikkien naijat
eivät tästä välitä vaikka vinkin ehkä
tajuavatkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kai nyt tanssimaan saa hakea vaikka varattu
onkin? Itse kuljen paljon tanssimassa, ja haen
sormustettujakin naisia tanssimaan. Tietty,
paljon tulee pakkeja verukkeella että oon
varattu, mutta selitäpä siinä sitten että kyse
olisi tanssimisesta ei mistään muusta! Mutta
minkäs minä sille voin että ne inhottavat ja
elostelevat tyypit ovat pilanneet minunkin,
kiltin ja hyvätapaisen tanssittajan
mahdollisuudet saada mukavaa TANSSIseuraa
muutamien kipaleiden ajaksi, ja sitten tanssimaan
jonkun muun mukavan naisen kanssa. En minä
hanttiinkaan pane jos sieltä tanssireissulta
kumppani löytyisi, mutta toisen omaan ei saa
kajota. Mutta edelleen olen sitä mieltä että
tanssi on hyvä harrastus joten yritän edelleen
tansittaa teitä mukavia naisia.
niin kai siinä on käynyt että useimmat naiset
antavat rukkaset kun pelkäävät että jokainen
tansittaja rupee likistelee ja ehdottelee :( No
joillakin on myös suhteessa sääntönä ettei saa
tanssia toisen kanssa, ainakaan hitaita(silloin
kun tullaan liian liki ja kerran ku erehdyin
tanssimaan hitaita ni eikös sormet alkanu
kulkemaan selkää pitkin - enää en tanssi hitaita
kun omani kanssa) Sääli jos tykkäät vain tanssia
ja naiset ei lähde ton takia mutta...
Mistähän noin mukavan tuntuisen tanssittajan
mahtaisikaan löytää?
Minä käyn tansseissa suhteellisen usein ja
useimmat tanssitettavani tietävät minun olevan
ukkomies. Sormusta en ole oppinut käyttämään.
Minä haen erityisesti naimisissa olevia naisia
tanssimaan he ovat tulleet yleensä vain pitämään
hauskaa ja tanssimaan. Ja onpahan sitä
mielenkiintoista tanssiessa kuunnella
sinkkujenkin seurustelu ym. murheita. Minulle
ainakin tanssiharrastukseni toimii jonkinlaisena
vakuutena etten pyri vieraisiin sänkyihin.
Taitaisi kovasti pitämäni harrastus jäädä, jos
jäisin vieraista kiinni. Jos itsetuntoni on
heikko niin menen naistentansseihin niin kyllähän
se itsetunto siitä kohenee ilman vierasta sänkyä.
iloni.Olen onnellisesti naimisissa oleva kahden
lapsen äiti.Harrastan vain ja ainoastaan
tanssimista siis lavatansseja.Tansseissa käyn noin
kaksi kolme kertaa viikossa.Mieheni vie minut
usein tansseihin ja hakee myös pois.
Tansseissa meitä on tietysti monenlaista
kulkiaa...Mutta tunnustuksen annan useimmille
miehille...olette todella asiallisia ja mukavia
tanssi kavereita.Kyllähän sitä joskus pientä
silmäpeliä ja flirttiä voi olla,mutta se jää
siihen kun asiallisesti kaverille kertoo että
olen vain ja ainoastaan tullut tanssimaan.
Kyllä sekin vaikuttaa näihin isku yrityksiin
kuinka toinen osapuoli niihin vastaa...
Sormusta ei ole koskaan ollut tarvis piilotella.
Nykyajan yhteiskunta on sellaisella mallilla,
ettei naimisissaoloa kunnioiteta tippaakaan.
Päinvastoin asutaan avoliitossa vaikka
vuosikaudet, jos ei vaikka suhde onnistukaan.
Sormushan on lupaus toiselle, että uskollisia
ollaan kunnes kuolema erottaa. Itse kunnioitan
omaa 10-vuotta vanhaa sormustani niin, että
ylpeänä sitä toisille näyttelen. Toisille tämä on
typerää, mutta minulle se on paljon enemmän kuin
pelkkä sormus. Minulle se on juuri sitä, miksi se
aikoinaan tarkoitettiinkin. Rakastan miestäni,
enkä koskaan pettäisi häntä hetkellisen
lihallisen halun takia. Oman mieheni kanssa
voimme seksuaalisesti seikkailla vaikka miten ja
missä. Panokset omaan liittooni ovat niin paljon
suuremmat kuin joku yhden illan juttu vieraan
miehen kanssa voisi koskaan olla. En myöskään
koskaan tahallaan laittaisi lasteni elämää
sellaiseen riskiin, että joutuisivat yhtäkkiä
elämään vain toisen vanhemman kanssa.
Tanssimaan toisen miehen kanssa en myöskään
menisi pelkästään sen takia, että tilanne on
riskinomainen. Olemme kaikki vain ihmisiä
heikkouksinemme, ja itse en moiseen tilanteeseen
itseäni laittaisi, varsinkaan jos on mukana vielä
juomista.
Onneksi mieheni ajattelee näistä asioista samalla
tavalla. Meille tämä avioliittomme on pyhä,
emmekä sitä mene nykyajan helpolla tavalla
rikkomaan. Molemmat kunnioitamme sitä, ja
ymmärrämme, että se on tämän lujan perhesiteemme
alku ja juuri. Ei elämä aina toki meille hymyile,
mutta olemme aina valmiit taistelemaan
(selvittämään riitamme) oman unionimme puolesta.
noin mäkin ajattelen. Kun ei parisuhdetta
virallisteta se on sen merkki ettei olla varmoja
siitä suhteesta. Saahan sitä selitellä että ei oo
mitään kiirettä ja meillä on hyvä näin, mutta
melko varmasti ainakin naisista suurinosa
kuitenkin toivoisi sitoumusta. Ja mä ajattelen
että jos ei kihlauduta/mennä naimisiin se on VAAN
seurustelua jossa ei ole sitä sitoumusta ja
saakin katsella parempaa, ja sitähän ne
avoliitossa olevat tekevätkin. Odottavat josko
nurkan takaa tulisi se oikea... Ja toi
riskeeraaminen, joo mä en kans hyväksy
ryypiskelyä toisessa seurueessa ja varsinkin jos
siihen liittyy yöt poissa kotoo, ihminen on
sortuvainen ja varsinkin kännissä(vaikka uskonkin
siihen että jos suhde on kunnossa ei petetä,
mutta onpa sitä kännissä tehty hurjempiakin
tekoja joille ei selitystä osata antaa) Sulla on
onnee kun olet löytäny samoin ajattelevan
miehen :)
Juuri tämän sormuksen ja avioliiton kärsimän
inflaation takia minä en halua naimisiin. Elän
onnellisesti avoliitossa ilman sormuksia mieheni ja
lapsemme kanssa ja olen täysin varma tästä
suhteesta. En koe kuitenkaan tarvetta tätä asiaa
kenellekään todistella sormuksilla, varsinkin kun
sormuksia kunnioitetaan nykyään juuri niin paljon
kuin alkuperäinen kirjoittaja kuvasi. Minulla on se
oikea kotona eikä nurkan takana, enkä pelkää hänen
pettävän edes kännissä. Sitoumukset annetaan
kuitenkin viime kädessä toinen toiselleen, ei
yhteiskunnalle eikä pöytäkumppaneille baarissa.
Minä kunnioitan omaani ja toisten parisuhteita.
Sille en valitettavasti voi mitään, että täälläkään
moni ei tee niin.
...ja kokeneena voisin kirjoittaa erilaisista
naisista paljonkin. Olen ollut ukkomies yli
kymmenen vuotta. Ulkomuotoni tiedän olevan
sellainen, ettei ainakaan siitä jää seuranpuute
kiinni jos haluaisin. Sormustani kannan aina, en
ota pois edes ravintolassa vaikka olisin yksin
liikkeellä. Ei tarvitse, eikä kannata jos haluaa
saada seuraa.
Olen tanssinut monen eri-ikäisen naisen kanssa ja
yllättävän moni naimisissa oleva on sanonut
enemmän tai vähemmän suoraan, että olisin
turvallinen seikkailukumppani. Monet ajattelevat,
että ainakin olen terve, olenhan naimisissa.
Monet ajattelevat, ettei tästä miehestä ole
jatkossa vaivaa, ukkomies kun ei perään soittele.
Sormuksesta ei todellakaan ole vähäisintäkään
haittaa "metsästysretkellä".
Naiset tekevät aivan selkeitä ehdotuksia usein.
Tanssiessa ehtii vaihtaa muutaman sanan ja
baaritiskillä ei montaa lausetta tarvitse kuulla,
kun jo tietää mikä on pelin henki. En tiedä miten
paljon todellisuudessa uskottomuus on
lisääntynyt, mutta kieltämättä tuntuu ettei
uskollisia olekaan. Se on sellainen seikka jonka
miehenä tiedän tarkasti. Työni vuoksi matkustelen
ja liikun aika paljon ja näen paljon ihmisiä.
Miehiä yhdistää yksi asia: Kaikki ovat valmiit
yhden yön suhteeseen vain muutamaa harvaa
poikkeusta lukuunottamatta. Naisista en tiedä,
mutta eihän ne miehet ilman niitä naisia...
- mutta varmasti totta :(
Arvostan elinikäistä sitoutumista. Yritän hoitaa
omaa 12-vuotista avioliittoani rakkaudella ja
huolella, jotta se kestäisi arjen myrskyt.
Minulle perheeni on kaikki kaikessa.
Mutta...
...minulle avioliiton ulkoiset symbolit, kuten
sormukset eivät merkitse mitään. Minusta on
tärkeämpää, mitä siellä "sisällä" eli itse
liitossa on. Uskon, että liitto kestää ilman
näitä tunnusmerkkejäkin, jos molemmat osapuolet
luottavat toisiinsa ja näkevät vaivaa liittonsa
eteen.
Mutta jokainen taaplaa tavallaan.