Exäni kanssa oli etäinen suhde ja sen/monen muun pienen syyn takia suhde pikku hiljaa lopahti, mutta suhde oli joka tapauksessa ihana, vaikkei kovin läheinen ollutkaan, suhteemme kesti 2vuotta.
Tunne oli niin oikean tuntuista, että se vaan on jäänyt sydämeeni ja kaipuu takaisin on suuri, vaikka rankkaa mieheni kanssa oli, koska hän oli töiden takia hyvin väsynyyt ja joskus kiukkuinen sen tähden, mutta ymmärsin häntä hyvin koska itselläni ollut väsymystä samasta syystä.
Minulla on paljon kavereita joidenka kanssa tapasin käydä baarissa ainoastaan sosiaalisen elämän ylläpitämiseksi, mutta mieheni ei hyväksynyt alkoholin käyttöäni, koska sen vastaisessa perheessä kasvanut ja minä kunnioitin täysin hänen suhtautumistaan.
Nyt jälkeen päin olisin mieheni takia lopettanut juomisen kokonaan, koska se ei ollut sen arvoista ja kaverini olisivat varmasti myös hyväksyneet sen. Olisimme säästyneet siinäkin monelta turhalta keskustelulta, jossei olisi tarvinnyt juomisreissuista puhua ja näistä mieheni usein kiukustuikin, mutta ymmärrettävästä syystä, vaikkei mitään syytä ollut epäillä että mitään olisi tapahtunut.
Ainut asia mikä minua vaivasi tässä suhteessa oli läheisyys mitä oli silloin tällöin, mutta aina loma-aikaan enemmän, kun mies oli levännyt. En oikein ymmärtäny silloin miksei mieheni jaksanut lempeillä ja helliä, mutta nyt jälkeen päin tuokin asia on jäänyt niin mitättömäksi siihen verrattuna kuinka kovaa rakastan häntä ihmisenä.
En tiedä mitä tehdä, kun olen yrittänyt unohtaa tämän kaiken, mutta välillä tulee mieleen kuinka ihana mies hän olikaan ja etten koskaan voi kokea kenenkään kanssa samaa tunnetta, enkä tiedä tahdonko edes!! Tiedän myös että hän tuntee samoin koska, hän edelleen soittelee ja laittaa minulle viestiä ja muistelee niitä vähäisiä hyviä hetkiä kanssani enkä minäkään niitä voi koskaan enää unohtaa.
Tunne oli niin oikean tuntuista, että se vaan on jäänyt sydämeeni ja kaipuu takaisin on suuri, vaikka rankkaa mieheni kanssa oli, koska hän oli töiden takia hyvin väsynyyt ja joskus kiukkuinen sen tähden, mutta ymmärsin häntä hyvin koska itselläni ollut väsymystä samasta syystä.
Minulla on paljon kavereita joidenka kanssa tapasin käydä baarissa ainoastaan sosiaalisen elämän ylläpitämiseksi, mutta mieheni ei hyväksynyt alkoholin käyttöäni, koska sen vastaisessa perheessä kasvanut ja minä kunnioitin täysin hänen suhtautumistaan.
Nyt jälkeen päin olisin mieheni takia lopettanut juomisen kokonaan, koska se ei ollut sen arvoista ja kaverini olisivat varmasti myös hyväksyneet sen. Olisimme säästyneet siinäkin monelta turhalta keskustelulta, jossei olisi tarvinnyt juomisreissuista puhua ja näistä mieheni usein kiukustuikin, mutta ymmärrettävästä syystä, vaikkei mitään syytä ollut epäillä että mitään olisi tapahtunut.
Ainut asia mikä minua vaivasi tässä suhteessa oli läheisyys mitä oli silloin tällöin, mutta aina loma-aikaan enemmän, kun mies oli levännyt. En oikein ymmärtäny silloin miksei mieheni jaksanut lempeillä ja helliä, mutta nyt jälkeen päin tuokin asia on jäänyt niin mitättömäksi siihen verrattuna kuinka kovaa rakastan häntä ihmisenä.
En tiedä mitä tehdä, kun olen yrittänyt unohtaa tämän kaiken, mutta välillä tulee mieleen kuinka ihana mies hän olikaan ja etten koskaan voi kokea kenenkään kanssa samaa tunnetta, enkä tiedä tahdonko edes!! Tiedän myös että hän tuntee samoin koska, hän edelleen soittelee ja laittaa minulle viestiä ja muistelee niitä vähäisiä hyviä hetkiä kanssani enkä minäkään niitä voi koskaan enää unohtaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi kyynel... tsiisus mitä paskaa :)