Monet viestit täällä ovat viime aikoina
käsitelleet suhde-ongelmia, joissa kantavana
voimana ei olekaan mustasukkaisuus tai syrjähypyt
vaan kohtaktin menettäminen rakkaimpaan.
Mietin asiaa siten, että takana on joku näistä:
a) toista painaa jokin asia tai epäily
b) työväsymys / talous
c) jatkuuvuuden periaatetta ei ymmärretty
d) suhde rajoittaa toista
Siis onhan selvää, että jos toinen epäilee
puolisoa syrjähypyistä tai jostain
muuta "epäoikeudenmukaisesta" kohtelusta, ei ole
mieltä rakentaa enää yhteistä kotia, "se on
saastunut pysyvästi".
Työväsymys on pirullinen, siinä tavallaan
työpaikalle on valuutettu nekin energian rippeet,
jotka tarvitaan parisuhteen ylläpitämiseen. Siis
tää on vakava juttu, itsellä meni naimahalut 3
kuukaudeksi, kun joutui oikein tiukille. Pahinta
oli, etten itse oivaltanut mistä oli kyse,
ennenkuin tilanne oli jo rauhoittunut. Onneksi
minulla on ymmärtäväinen kulta.
Jatkuvuuden periaatteella ymmärrän tilaa, jossa
parisuhteella on tietyt tavoitteet ja päämäärä.
Meillä asiat mietitään vähintään kerran viikossa,
joskus sängyssä juuri ennen nukahtamista käydään
asiat jopa joka päivä läpi. Se lujittaa suhdetta.
Siinä mietitään huomisen aikataulua, ensi viikon
aikataulua, ensi kesää, mitä tehdään kun lapset
lentävät kotoa pois (olen suunnitellut toisesta
lasten huoneesta työhuonetta, kulta varasi toisen
omaan käyttöönsä). Siis yhdessä pohditaan asioita
ja luodaan tavoitteita, päämääriä, se on SYY
MIKSI ELÄN!
Suhde voi olla myös toiselle kuin vankila.
Puoliso nöyryytää, alistaa, kahlitsee. Jostain
sanomisesta jää verinen maku, joka kiukuttaa
pitkään, anteeksi sitä ei voi antaa vuosiin.
Alistettu on hiljaa, viihtyy mielummin muualla
kuin kotona etsiytyen kaltaistensa seuraan. Nää
on vaikeita tilanteita, niistä ei saa edes
juttelua aikaiseksi, alistajan pitäisi itse
tajuta tilanne ja keksiä ratkaisu, toisesta ei
ole enää siihen, hän ei uskalla, hän ei halua,
hänellä ei ole enää kiinnostusta ratkoa tätä
ongelmaa, vaan hänellä on jo muut suunnitelmat
mielessä.
Niin, en tiedä, mikä pareja vaivaa, eikö enää
osata puhua ongelmista, suunnitelmista ja
tulevaisuudesta, onko sekin jo liian vaativa
tehtävä. Kaikilla pareilla tulee jossain
vaiheessa kriisejä, siksihän siihen toiseen,
mielenkiintoiseen ihmiseen rakastui. Vaikeat
asiat on vain poistettava puhumalla. Ennenhän oli
helppoa, mies mottasi vaimoa turpaan ja asiat oli
sillä ratkaistu.
Nyt miehille varsinkin tuntuu parisuhde olevan
raskasta, ei voi komentaa, auktoriteetti on
lapsiin säilytettävä, rahaa on tuotava ja
puolisokin kuluttaa hurjasti. Meillä tilanne
onneksi on ollut tältä osin hyvä, kun asiat on
keskusteltu etukäteen. Yllätyksiä jos tulee, on
sovittu kolme asiaa: a) ilmoita toiselle ongelma
ja miten aiot ratkaista b) ystävien juorut saavat
olla yksityisiä, mutta jos puoliso kysyy jonkin
juorun todenperäisyyttä, siihen vastataan
rehellisesti, jos tiedät vastauksen c) tärkeimmät
asiat järjestyksessä 1. parisuhteemme 2. lapsemme
3.omaisuutemme 4.sukulaisemme 5.ystävämme.
Ongelmat ratkaistaan siis tietyn kaavan mukaan,
silloin on helppo tukea toista tämän ratkaisuissa
ja hankinnoissa, vaikka puoliso olisikin tehnyt
päätöksen yksin.
Tällaisia mietteitä tässä tuli. Saa kommentoida,
vastaan jos ehdin.
"Parisuhde vaatii ymmärrystä, vaalimista ja
hellyyttä, vaikka se antaakin vain huolta,
murhetta ja kyyneileitä"
käsitelleet suhde-ongelmia, joissa kantavana
voimana ei olekaan mustasukkaisuus tai syrjähypyt
vaan kohtaktin menettäminen rakkaimpaan.
Mietin asiaa siten, että takana on joku näistä:
a) toista painaa jokin asia tai epäily
b) työväsymys / talous
c) jatkuuvuuden periaatetta ei ymmärretty
d) suhde rajoittaa toista
Siis onhan selvää, että jos toinen epäilee
puolisoa syrjähypyistä tai jostain
muuta "epäoikeudenmukaisesta" kohtelusta, ei ole
mieltä rakentaa enää yhteistä kotia, "se on
saastunut pysyvästi".
Työväsymys on pirullinen, siinä tavallaan
työpaikalle on valuutettu nekin energian rippeet,
jotka tarvitaan parisuhteen ylläpitämiseen. Siis
tää on vakava juttu, itsellä meni naimahalut 3
kuukaudeksi, kun joutui oikein tiukille. Pahinta
oli, etten itse oivaltanut mistä oli kyse,
ennenkuin tilanne oli jo rauhoittunut. Onneksi
minulla on ymmärtäväinen kulta.
Jatkuvuuden periaatteella ymmärrän tilaa, jossa
parisuhteella on tietyt tavoitteet ja päämäärä.
Meillä asiat mietitään vähintään kerran viikossa,
joskus sängyssä juuri ennen nukahtamista käydään
asiat jopa joka päivä läpi. Se lujittaa suhdetta.
Siinä mietitään huomisen aikataulua, ensi viikon
aikataulua, ensi kesää, mitä tehdään kun lapset
lentävät kotoa pois (olen suunnitellut toisesta
lasten huoneesta työhuonetta, kulta varasi toisen
omaan käyttöönsä). Siis yhdessä pohditaan asioita
ja luodaan tavoitteita, päämääriä, se on SYY
MIKSI ELÄN!
Suhde voi olla myös toiselle kuin vankila.
Puoliso nöyryytää, alistaa, kahlitsee. Jostain
sanomisesta jää verinen maku, joka kiukuttaa
pitkään, anteeksi sitä ei voi antaa vuosiin.
Alistettu on hiljaa, viihtyy mielummin muualla
kuin kotona etsiytyen kaltaistensa seuraan. Nää
on vaikeita tilanteita, niistä ei saa edes
juttelua aikaiseksi, alistajan pitäisi itse
tajuta tilanne ja keksiä ratkaisu, toisesta ei
ole enää siihen, hän ei uskalla, hän ei halua,
hänellä ei ole enää kiinnostusta ratkoa tätä
ongelmaa, vaan hänellä on jo muut suunnitelmat
mielessä.
Niin, en tiedä, mikä pareja vaivaa, eikö enää
osata puhua ongelmista, suunnitelmista ja
tulevaisuudesta, onko sekin jo liian vaativa
tehtävä. Kaikilla pareilla tulee jossain
vaiheessa kriisejä, siksihän siihen toiseen,
mielenkiintoiseen ihmiseen rakastui. Vaikeat
asiat on vain poistettava puhumalla. Ennenhän oli
helppoa, mies mottasi vaimoa turpaan ja asiat oli
sillä ratkaistu.
Nyt miehille varsinkin tuntuu parisuhde olevan
raskasta, ei voi komentaa, auktoriteetti on
lapsiin säilytettävä, rahaa on tuotava ja
puolisokin kuluttaa hurjasti. Meillä tilanne
onneksi on ollut tältä osin hyvä, kun asiat on
keskusteltu etukäteen. Yllätyksiä jos tulee, on
sovittu kolme asiaa: a) ilmoita toiselle ongelma
ja miten aiot ratkaista b) ystävien juorut saavat
olla yksityisiä, mutta jos puoliso kysyy jonkin
juorun todenperäisyyttä, siihen vastataan
rehellisesti, jos tiedät vastauksen c) tärkeimmät
asiat järjestyksessä 1. parisuhteemme 2. lapsemme
3.omaisuutemme 4.sukulaisemme 5.ystävämme.
Ongelmat ratkaistaan siis tietyn kaavan mukaan,
silloin on helppo tukea toista tämän ratkaisuissa
ja hankinnoissa, vaikka puoliso olisikin tehnyt
päätöksen yksin.
Tällaisia mietteitä tässä tuli. Saa kommentoida,
vastaan jos ehdin.
"Parisuhde vaatii ymmärrystä, vaalimista ja
hellyyttä, vaikka se antaakin vain huolta,
murhetta ja kyyneileitä"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saarnamies Kalevi lehtisen viisaita sanoja
siteeraan muistinvaraisesti jotenkin näin: Totuus
ilman rakkautta on pelkkää julmuutta, rakkaus ilman
totuutta taas sellaista mautonta, löysää velliä
josta ei liene kenellekään mitään todellista
hyötyä.
Kun asioita on yhdessä puitu ja sitouduttu edes
yrittämään yhdessä eikä säntäämään ensimmäisten
vaikeuksien tultua karkuun pää kolmantena jalkana,
on vaikeuksien kohtaaminen ja voittaminenkin
helpompaa, kun voi luottaa toisen _tahtoon_
rakastaa. Vihkikaavassakin kysytään viisaasti,
tahdotko. Amor omnia vincit... eikä kukaan ole
turvassa sellaisilta kriiseiltä kuten sairaus,
kuolema ja työttömyys.
Joskus tuntuu jopa että kun todellisia ongelmia ei
ole, niitä pitää keksimällä keksiä,että pääsisi
jonkun tekosyyn varjolla luikahtamaan
takavasemmalle ahdistavalta tuntuvasta vastuun
taakasta.
meidän tärkeysjärjestyksemme kylläkin kuuluu
nykyään näin: 1)lapsemme, 2)henkinen ja fyysinen
terveytemme, 3)parisuhteemme, 4)sukulaiset ja
ystävät, 5)omaisuutemme.