Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kiikun kaakun

    Ehkä se on tämä kevät ja valon määrä, joka sytyttää nuhjuisen kaupunginosamme virrat hehkuun, tekee tilaa ihmiskasvoilla ilolle, jonka uskottiin pimeyden jo nielleen. Niin monta murtunutta nilkkaa, sääriluuta. Niin kaikenlaista ja ei juuri paljoakaan. Pois kiidätetty lumi ei paljastanut mitään.

    Sora kenkien alla rapisi, kun kävelin sisäpihalle. Päiväkoti näytti tyhjältä. Avasin turvalukon. Telki välähti ovenraossa ja katosi.

    Hämmentävän kaunis nainen käveli minua vastaan käytävällä. Pysähdyimme, ja heittäydyimme keskusteluun. Hänellä oli yllään vihreä neule ja musta lyhyt bolero.
    Koska naisen vartalon koko eleganssi kulminoitui sen kantajaan, niin en kuollaksenikaan muista mitä muuta hänellä oli ollut yllään. Oliko hän ollut muualta edes verhottu, vai ei.

    Miksi minä aina näen kaaret, mutta en pintaa. Sydämeni jyskyttää yhä, mutta syvemmin. Miksi katse unohtaa tehtävänsä, katsomisen. Mitä me katsomme kun me katsomme.
    559
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    sxthsense kusee hunajaa tuosta tarinasta..

    Äänestä

    • ja tuleeko sinun kevät ajattelemalla minua?..

      Äänestä

    • Tämä "juttu" perustui tositapahtumiin. Oikeastaan se on sanasta sanaan totta, eli perustuu omaan itseensä.

      Äänestä

    itseämme.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Nasduck kirjoitti:

    Ehkä se on tämä kevät ja valon määrä, joka sytyttää nuhjuisen kaupunginosamme virrat hehkuun, tekee tilaa ihmiskasvoilla ilolle, jonka uskottiin pimeyden jo nielleen. Niin monta murtunutta nilkkaa, sääriluuta. Niin kaikenlaista ja ei juuri paljoakaan. Pois kiidätetty lumi ei paljastanut mitään.

    Sora kenkien alla rapisi, kun kävelin sisäpihalle. Päiväkoti näytti tyhjältä. Avasin turvalukon. Telki välähti ovenraossa ja katosi.

    Hämmentävän kaunis nainen käveli minua vastaan käytävällä. Pysähdyimme, ja heittäydyimme keskusteluun. Hänellä oli yllään vihreä neule ja musta lyhyt bolero.
    Koska naisen vartalon koko eleganssi kulminoitui sen kantajaan, niin en kuollaksenikaan muista mitä muuta hänellä oli ollut yllään. Oliko hän ollut muualta edes verhottu, vai ei.

    Miksi minä aina näen kaaret, mutta en pintaa. Sydämeni jyskyttää yhä, mutta syvemmin. Miksi katse unohtaa tehtävänsä, katsomisen. Mitä me katsomme kun me katsomme.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu