Miksi muuten ihminen harrastaa kiusaamista?
Kysymys
uusi
976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näkisin, että kyseessä on kiusaajan itsetunnon ja omakuvan ongelma. Eihän "tavallisella tallaajalla", joka on tullut töihin tienaamaan ja tekemään sitä mitä osaa, ole tarvetta lähteä mitätöimään ja kiusaamaan toisia? Kiusaamisellahan yritetään saada se toinen näyttämään huonommalta ja jotenkin vajaammalta kuin itse on. Asia erikseen on sitten ihmisten ristiriidat, joko työhön tai henkilöön liittyen. Näissä tapauksissa pitäisi aina muistaa, missä ollaan. Ollaan tekemässä työtä, hoitamassa sitä omaa tehtävää. Kuluttaako aikansa riidellessä työkaverin tai esimiehen kanssa, vai osaako pitää työn työnä, on sitten toinen asia. Hyvin pitkälle voi itse valita, lähteekö mukaan työpaikan ristiriitoihin vai pysyykö niistä erossa.
Asioista puhuminen ja näkökantoihin tutustuminen on aina eduksi! Riitojen ja erimielisyyksien henkilöityminen merkitsee loputonta suota. Tämän jälkeen yhteistä säveltä on aika mahdoton löytää.
Kaikki kiusaajat eivät suinkaan ole narsisteja. Kiusaaja saattaa pelätä työnsä puolesta ja ratkaisee pelkonsa simputtamalla pahinta kilpailijaansa. Kiusaajan oma elämä saattaa olla pahasti jumissa. Kiusaaja saattaa usein olla myös avun tarpeessa. Kiusaamisen syitä on yhtä paljon kuin tapauksiakin.
Keskustelin tänäänkin muutaman ihmisen kanssa kiusaamisesta ja huomasin, miten eri tavalla ihmiset kiusaamisesta ajattelevat. Mielestäni kaikki huono käytös ei ole varsinaisesti kiusaamista, vaan pikemminkin ajattelemattomuutta ja taitamattomuutta kanssakäymiseen. Ja myös ihmisten sietokyky toisten kettuilulle on aivan erilainen. Itse en harrasta toisten tökkimistä ja sen vuoksi olen välillä hämmentynyt, kun huomaan, että minustakin yritetään niskalenkkiä ihan väkisin.
Aivan totta! Meitä on erilaisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuna. Jonkun tyyli voi töksähtelevä, joku voi olla riitaisa, joku voi ottaa herkästi asiat itseensä ja loukkaantua. Tässä vaiheessa haetaankin herkyyttä tunnistaa ihmisen persoona ja tapa toimia vuorovaikutustilanteessa. Tärkeää olisi olla itse loukkaantumatta ja suuttumatta.
Kun on joutunut "oikean" kiusajaan kynsiin, siis ihmisen, joka todella haluaa pahaa toiselle ja käyttää kaikkia mahdollisia keinoja murtaakseen toisen, osaa pistää oikeisiin mittasuhteisiin nämä "sosiaalisesti harjaantumattomat", jotka rimpuilevat olemassa olevilla taidoillaan.
Tuntuupa mukavalta keskustella täällä avoimella foorumilla, jossa pystyy ajatuksiaan tuomaan vapaasti julki. Mielestäni se on tärkeää ja sitä tarvitaan ymmärtääksemme kiusaamista paremmin. Jos kiusattuun ja kiusaajaan asetetaan kovin tarkat leimat, se rajaa tosielämän tapahtumat ja kiusattu ei tunnista tilannetta, vaan saattaa kulua vuosia ikävissä olosuhteissa. Ja toki sama koskee kiusaajaa, hän voi itsekin havahtua omaa käytöstään ja korjata sitä. Ja jos lähdetään ajatuksesta että variaatioita asian ympärillä on ääretön määrä, niin kaikki kiusaajatkaan eivät ole kiusaajia tarkoituksellisesti. Me olemme ihmisiä, se on ainakin oma lähtökohtani. :)
Kuten tuossa mainitset, "todellisen" kiusaajan kynsissä ihminen kutistuu olemattomaksi. Olipa hyvä, että sanoit tuon "todellisen", sillä se selventää keskustelua. Työpaikoilla ja muillakin areenoilla on niin paljon sitä, että väitetään jonkun kiusaavan, vaikka ihan siitä syvimmästä kiusaamisesta ei olekaan kysymys tai jopa kiusataan sillä, että väitetään toista kiusaajaksi.Eli siis kiusaamisväitteetkin voivat olla yksi kiusaamisen muoto.
Ps. Löysin muuten tämän palstan vasta pari päivää sitten ja et arvaakan, miten hämmennyin. En tiennyt, että tälläkin, ihan suositulla, keskustelukanavalla on työpaikkakiusaamisaihe erikseen. Aiheen ympärillä voisi olla chat huonekin mukava. Sekin täällä voi kyllä jo ollakin, ehkä lähden jopa etsimäään..
Pieni korjaus tähän kohtaan, koska näköjään herpaannuin tarkkuudesta - minulle tyypillistä, mutta ei tahallista - kirjoitit siis "oikean" kiusaajan kysiin ja oma epätarkka ilmaisuni oli "todellinen" kiusaaja, jonka perään jatkoin omaa ajatustani ihmisen kutistumisesta. :)
Pitää olla tarkka näissä, ettei käy niin kuin minulle muutama päivä sitten kävi, että telkkaa toisella silmällä ja korvalla seuratessani AY johtajat, Rinne ja Vilkuna muuttuivat AKT luottamusmieheksi. Oli muuten hyvä haastattelu ykkösellä 7.3. klo 9.15. :)
*toivottavasti nyt en tehnyt virheitä*
Me kaikki teemme virheitä. Virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan. Toisen virheisiin tarttuminen voi olla keino julistaa toinen huonommaksi tai sillä yritetään vesittää toisen uskottavuus.
Tottahan tuo on. Ihmettelen aina näissä tilanteissa sitä, miksi jokainen ei pyri tuomaan omalta osaltaan tilanteisiin hyvää, vaan sortuu muiden tallaamisyrityksiin. Sellainenhan ei ole kestävää toimintaa, vaan aina jossain tilanteessa tulee asioiden oikea laita esiin. Itselleni toisten mustamaalaaminen on todella vierasta, sillä uskon, että vain kilvoittelemalla itseni kanssa, minusta tulee vähitellen ymmärtäväisempi ihminen myös toisia kohtaan ja yhteistyökyky paranee.
Mutta ei yhteistyötä hinnalla millä hyvänsä. Jos en voi vapaasti toteuttaa arvojani, yleensä jätän yritämisen siihen. Tosin pitkäpinnaisuuteni tekee tepposet, sillä usein huomaan jo varhain, milloin kannattaisi jatkaa matkaansa toisaalla, mutta positiivisena ihmisenä luotan usein muutokseen ihan turhaan. :)
Positiivisuus pelasti aikoinaan minut. Oli mahdollisuus myös, että oisin jäänyt katkeraksi ja menettänyt todellakin terveyteni, mutta päätin, että vajaan vuoden sairasloma riittää. Lähdin miettimään, mitä minulla oikeastaan on ja niitä asioita löytyi todella paljon. On helpottava ja vapauttava tunne jättää kiusaaminen ja niistä jääneet muistot tapahtumiksi elämässä ja kasvaa tunnetasolla asioista ulos. Parasta, mitä itselleen voi tehdä, on jättää ahdistusta tuottavat asiat ja huomata elämässä iloa tuottavat asiat. Vuodet vierivät eikä täällä olla ikuisesti. On tärkeä valita, nautitko elämästä vai elätkö menneisyyden vankilassa. Tämä ei tarkoita sitä, että epäasiallista kohtelua kohdatessaan tulisi vain hymistellä, että "antaapa olla, lähdenpä tässä etsimään parempaa huomista", vaan sitä, että mikäli mitkään toimenpiteet eivät auta, eikä tilanteesta pääse muuten ulos, on parasta lähteä ja jättää kiusaajat omaan arvoonsa. Elämäänsä ei heidän vuokseen kannata pilata katkeruudella.
Kun kunnioittaa itseään voi myös kunnioittaa muita. Vanha totuus, et voi rakastaa toista ellet rakasta itseäsi, pitää todellakin paikkaansa.
Pelko on yksi asia, mikä saa ihmisen kiusaamaan ja kohtelemaan toisia epäasiallisesti. Jos ihminen pelkää jatkuvasti joutuvansa jujutetuksi tai petetyksi, ihminen ottaa jo valmiiksi puolustuskannan. Tätä voidaan kutsua myös epäluuloksi. Jos et luota itseesi, et osaa luottaa myöskään muihin. Vuorovaikutuksellista toimintaa siis. Hyvä olisi kunkin miettiä omaa itsetuntoaan, itsetuntemustaan ja reaktioitaan.
Aivan, kirjoitat niin hyvin ja osuvasti, ettei tuohon ole mitään lisättävää.