Positiivisuutta kehiin

Mietinpä tässä jopa uuden FB ryhmän perustamista kiusatuille. Miksi sellainen tuleekaan mieleeni ja miksi koen että sellainen on tarpeellinen. FB'ssa saattaa ryhmiä olla useitakin, mutta koska en oikein tiedä niistä, eikä oikeastaan ole aikaa niitä alkaa etsimäänkään, niin kerron asiasta tässä ja nyt, jotta asiasta saadaan keskustelua. Mielipiteitä vaan vapaasti tähän ketjuun.

Uuden ryhmän idea olisi se, että ensinnäkin ihmiset saisivat esittää omia mielipiteitään vapaasti, vain vihaiset/masentavat puheet ja toisten mielipiteitä rajoittavat puheet, henkilöön menevät puheet, olisivat kiellettyjä. Mielestäni tarvitaan ryhmä, johon voi luottaa ja jossa voi luottamuksellisesti keskustella aiheesta, kuitenkaan ketään pakottamatta puhumaan, jos siihen ei ole valmis.
Ja tarkoitus on myös, ettei ryhmä ole liikaa hierarkinen, vaan ryhmästä tulee osallistujiensa näköinen.

Vihaisia ryhmiä on jo tarpeeksi. Nyt tarvitaan hippusen iloisuutta ja tulevaisuudenuskoa. Positiivista elämänasennetta ei koskaan mielestäni korosteta liikaa.

Ryhmä ei siis ole kilpaileva ryhmä kenellekään, vaan erilainen, tarpeellinen, ehkä toimiva, ehkä ei. Mutta ehkä kannattaa kokeilla.

Harkinnassa on.

Tuo, että ryhmä ei ole hierarkinen on tärkeä asia. Jokaisella ryhmäläisellä tulisi olla oikeus tulla kuulluksi. Vasta henkilökohtaisuuksiin meneminen haukkumisen tai herjaamisen tasolla olis syy poistaa ryhmästä, ei erilaiset näkökannat asioihin.

Kiusaamistahan ei ole tarkoitus varmaan kenenkään vähätellä, eikä muutakaan henkistä väkivaltaa. Totuushan on kuitenkin se, että kaikki ristiriidat työpaikalla eivät ole kiusaamista ja näiden rajoja on myös hyvä selventää. Se voi auttaa jotain työpaikallaan hankalassa tilanteessa olevaan lähteä ratkaisemaan tilannetta eri tavoin. Kiusaamisesta syyttelyn ja hyökkäävyyden sijaan saataisiin muutoksia työpaikan toimintapoihin ja henkilöiden väliseen kanssakäymiseen. Moni kiusattu kärsii tämän asian yksipuolisesta ja fanaattisesta esilletuomisesta julkisuudessa. Suden huutaminen joka tilanteessa vie sitä uskottavuutta ja lopulta, kun hätä on oikeasti olemassa, kukaan ei enää lotkauta korviaan.