Olen ollut mieheni kanssa suhteessa jo pari vuotta. Aluksi suhteessamme oli hankaluuksia aloittaa, sillä aiemmin tapailemani narsistinen ihminen seurasi minua, eikä jättänyt rauhaan. Taistelin kaksoiselämän välillä kokonaisen syksyn, jossa koitin miellyttää minua jo aiemmin fyysisesti pahoinpidelleen, ja henkisesti raiskannutta ihmistä. Lähemmin en lähde erittelemään enää tätä mennyttä asiaa.
Päästyäni irti ahdistelijastani, todellinen rakkaus pääsi alkuun, ja suhteemme oli kaunis ja kiihkeä. Kevään korvilla miehelleni paljastui tämän narsistisen ihmisen puuhat hänen luettuaan luvatta facebook- viestejäni. Viesteistä paljastui miellyttämiseni narsistista hullua kohtaan, jonka hän tulkitsi selkänsä takana vehtailemiseksi, vaikka olin koko meidän tutustumisajan syksyllä pitänyt etäisyyttä, kunnes pääsisin eroon vainoajastani, joka edelleen seurasi minua paikkoihin, veti hiuksista ja uhkaili. Ja ei todellakaan enää vaikuttanut, eikä enää pitänyt, elämäämme.
Kevään edetessä hyvä ystäväni muutti samalle paikkakunnalle, josta mieheni oli kovin mustasukkainen. Olin kuitenkin päättänyt, etten luovu ystävyys-suhteestani, sillä myös mieheni omaa minua kuvottavan ystävän, joka veti kumppaniani seksikeskeisiin paikkoihin bailaamaan. Miehenihän oli alkanut käsitellä parisuhde kriisejä helmikuussa alkoholilla, sammutti puhelimensa ja lähti ryyppäämään seksiorientoituneen ystävänsä luokse. Huhtikuussa alkoi riidat facebookista. Näen jo tässä pisteessä kohtuuttomuutta monista syytöksistä, sillä hän itse on toiminut minua vastaan todella surkeasti. Toisaalta voisin käsittää helmikuun käytöksen johtuneen syksyisestä etäisyydestäni.
Tilanteen kärjistyessä todella väkivaltaisiinkin riitoihin, jouduin luopumaan ystävästäni, ja pyysin miestäni tekemään samoin vastenmielisen ystävänsä kanssa. Hän on kuitenkin saanut tapailla tätä, ja eräässä vaiheessa tämän vuoden loppua koitin suvaita hänet, ja antaa mahdollisuuden lähestyä minuakin. Tausta-ajatuksena toki oli, että jos tulisin hänen ystävänsä kanssa toimeen, tulisi hän minunkin ystäväni. Ja mahdolliset mustasukkaisuus- kohtaukset saataisiin pois.
Tilanne päätyi siihen, että erittäin vastahankaisessa tilanteessa mieheni jäi tämän ystävänsä kahden viettämään pyhiä, jolloin tämän ystävä väitti minun yrittäneen vikitellä häntä. Tästä loukkaantuneena olen päättänyt, ettei hänellä tule olemaan todellakaan sijaa minun lähelleni samoissa tiloissa. Tämä ystävä ei ole kunnioittanut minua koskaan, eikä tule kunnioittamaankaan. Epäilen myös, että mieheni tapailee tätä miestä salaa, eikä kunnioita sitä, että olen ollut kohta vuoden ilman parasta ystävääni kaupungissa. Paras ystäväni lähestyi minua kuukausi sitten tekstiviestillä, että meidän pitäisi tavata ja puhua asia halki, en ole uskaltanut vastata riitojen peloissa, vaikka hän on toistuvasti mielessäni tärkeänä ystävänä, joka jakoi aikaa ja mielipiteitä kanssani. Lisäksi yhdessä ollessa sain tunteen, että joku ihminen on pyyteettömästi ystävä. Ei se tarkoita, että olen rakastunut ystävääni ja petän miestäni, vaan että olen onnekas ihminen. Olin siihen asti kun viimeksi näimme. Toivon että hän tajuaa minun välittävän hänestä edelleen ja toivovan pelkkää hyvää. Mutta yhteydenotolla satuttaisin häntä.
Päästyäni irti ahdistelijastani, todellinen rakkaus pääsi alkuun, ja suhteemme oli kaunis ja kiihkeä. Kevään korvilla miehelleni paljastui tämän narsistisen ihmisen puuhat hänen luettuaan luvatta facebook- viestejäni. Viesteistä paljastui miellyttämiseni narsistista hullua kohtaan, jonka hän tulkitsi selkänsä takana vehtailemiseksi, vaikka olin koko meidän tutustumisajan syksyllä pitänyt etäisyyttä, kunnes pääsisin eroon vainoajastani, joka edelleen seurasi minua paikkoihin, veti hiuksista ja uhkaili. Ja ei todellakaan enää vaikuttanut, eikä enää pitänyt, elämäämme.
Kevään edetessä hyvä ystäväni muutti samalle paikkakunnalle, josta mieheni oli kovin mustasukkainen. Olin kuitenkin päättänyt, etten luovu ystävyys-suhteestani, sillä myös mieheni omaa minua kuvottavan ystävän, joka veti kumppaniani seksikeskeisiin paikkoihin bailaamaan. Miehenihän oli alkanut käsitellä parisuhde kriisejä helmikuussa alkoholilla, sammutti puhelimensa ja lähti ryyppäämään seksiorientoituneen ystävänsä luokse. Huhtikuussa alkoi riidat facebookista. Näen jo tässä pisteessä kohtuuttomuutta monista syytöksistä, sillä hän itse on toiminut minua vastaan todella surkeasti. Toisaalta voisin käsittää helmikuun käytöksen johtuneen syksyisestä etäisyydestäni.
Tilanteen kärjistyessä todella väkivaltaisiinkin riitoihin, jouduin luopumaan ystävästäni, ja pyysin miestäni tekemään samoin vastenmielisen ystävänsä kanssa. Hän on kuitenkin saanut tapailla tätä, ja eräässä vaiheessa tämän vuoden loppua koitin suvaita hänet, ja antaa mahdollisuuden lähestyä minuakin. Tausta-ajatuksena toki oli, että jos tulisin hänen ystävänsä kanssa toimeen, tulisi hän minunkin ystäväni. Ja mahdolliset mustasukkaisuus- kohtaukset saataisiin pois.
Tilanne päätyi siihen, että erittäin vastahankaisessa tilanteessa mieheni jäi tämän ystävänsä kahden viettämään pyhiä, jolloin tämän ystävä väitti minun yrittäneen vikitellä häntä. Tästä loukkaantuneena olen päättänyt, ettei hänellä tule olemaan todellakaan sijaa minun lähelleni samoissa tiloissa. Tämä ystävä ei ole kunnioittanut minua koskaan, eikä tule kunnioittamaankaan. Epäilen myös, että mieheni tapailee tätä miestä salaa, eikä kunnioita sitä, että olen ollut kohta vuoden ilman parasta ystävääni kaupungissa. Paras ystäväni lähestyi minua kuukausi sitten tekstiviestillä, että meidän pitäisi tavata ja puhua asia halki, en ole uskaltanut vastata riitojen peloissa, vaikka hän on toistuvasti mielessäni tärkeänä ystävänä, joka jakoi aikaa ja mielipiteitä kanssani. Lisäksi yhdessä ollessa sain tunteen, että joku ihminen on pyyteettömästi ystävä. Ei se tarkoita, että olen rakastunut ystävääni ja petän miestäni, vaan että olen onnekas ihminen. Olin siihen asti kun viimeksi näimme. Toivon että hän tajuaa minun välittävän hänestä edelleen ja toivovan pelkkää hyvää. Mutta yhteydenotolla satuttaisin häntä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jatkan tähän kun sepustukseni oli liian pitkä
Eihän minun miehenikään voinut aiemmin keväällä osallistua juhliin, jossa ystäväni oli, ja aiheutti sen jälkeen minulle mustan silmän illan päätteeksi. Lisäksi hän on mustasukkaisuuksissaan heittänyt ystäväni kengät parvekkeelta. Minun kenkäni jouduttiin kokonaan uudistamaan. Itse sovinnaisuus vaiheessa, katselin tätä hänen vastenmielistä ystäväänsä juhlissa. Hän käyttäytyi todella alentavasti minua kohtaan, mutta olin jo etukäteen päättänyt ottaa sovinnon puheeksi, joten tämän teimme. Myöhemminhän se petettiin sillä, että olisin häntä vikitellyt.
Parisuhdettamme verhoavat tunnehäiriöt, mustasukkaisuus, sekä alkoholin myötä kasvanut vallankäyttö, joko fyysisessä tai henkisessä mielessä.
Vastoittaisin tapaus tapahtui viime yönä, kun hän lähti ystävättärensä ( miellyttävän ystävän ) kanssa ulos, ja olimme sopineet aamulla, että saisin osallistua jossain vaiheessa iltaa heidän seuraan. Suvaitsin heille 3 tuntia rauhaa, ja baarin tullessa reitilleni, jäin pysäkille ja soitin ulkoa, mikäli tapaminen sopisi. Mieheni sanoi hyvin vastahakoisesti, että voisin toki pikaisesti käydä. Äänen empiminen sai minut tietämään, etten ole tervetullut, enkä välttämättä halua nähdä, mitä paikan päällä salataan. Olimme sopineet, että soittaisin klo 23, mutta jätin sen väliin, osittain ärtymyksestä, osittain, koska halusin suvaita aikaa ystävän kanssa, sillä yksityiset sosiaaliset elämämme ovat olleet todella surkeita viime aikoina.
Kotiintuloajaksi oli sovittu klo 00.00, josta soitin klo 23.53, hän ei vastannut, ja aamulla intti ettei ollut saanut soittoa. Olin mennyt nukkumaan odotettuani klo 00.00 asti, ja lähetin tekstiviestin, keskiyö meni jo... . Tämän jälkeen hädin tuskin nukutun yön jälkeen päädyin menemään hänen asunnolleen puhumaan asiasta sivistyneesti, mutta hän alkoi räyhäämään, ilman kihlasormusta, minut facebook- kaverinaan olosta poistaneena, että minulla ei ole asiaa tulla kello 8 hänen luokseen. Ja hän alkoi vihjailemaan minun pettäneen.
Rakastan ihmistä kovin, mutta jatkuva rassaaminen ja yksipuoliselta tuntuvat määräykset ja odotukset eivät ole oikein. Mieheni ei ole narsisti, mutta hän ei osaa suunnata vihaansa ja väsymystään oikein, ja olen huolissani myös omasta jaksamisestani. Se, etten saa tehdä juurikaan mitään, mitä itse haluan, ja molempien taipuvaisuutta odotellessa, saan syyt kontolle minun omasta mielestä tapahtuneesta huonosta käytöksestä, jota hän on toteuttanut olemalla pitämättä kiinni sopimuksesta. Lisäksi joka riidan yhteydessä hän jaksaa vetää asiaksi aina tämän painajaismaisen narsistin, joka oli seurannut minua. Miten muhun ei voi luottaa, kenen kanssa nain.
Lähinnä olisin tunnepurkauksen lisäksi kiinnostunut saamaan mielipidettä siitä, että olenko elämäntilanteeseen nähden ollut liian tyhmä ja anteeksiantava, ja miten saada toinen ymmärtämään, ettei suhde kestä jatkuvaa uhittelua ja syyttelyä. Etenkään, kun itse en ole käynyt ulkona tai kavereitani ( siitä mitä vähä niitä on ) tapaamassa hyvään aikaan. Miten olisin ehtinyt pettää, toisin kuin osapuoli, joka syyttää tästä, itse sekoiltuaan iltoja kaupungilla ilman sormusta ja uhma päällä.
Olen todella miellyttävä ihminen, ja jaksan pitkään pisteeseen huonoa kohtelua, mutta toisen kokemat huonon olon ja kohtelun tunteet eivät täsmää käsitystäni siitä, että olisimme yhtä kovilla.
Yksi kysymys: Miksi sinusta on kasvanut tuollainen? Etkö saanut kotonasi pyyteetöntä rakkautta? Opitko jo siellä henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että saattaisit ansaita parempaakin?
Iltapäivälehtien otsikoihin tuollainen suhde ennen pitkää johtaa. Sitä ennen tulet saamaan turpaan monta kertaa "kevyemmin" kunnes nyrkki tai jokin muu heilahtaa viimeisen kerran.
Tuli enemmän kuin yksi kysymys mutta toivottavasti pysähdyt miettimään. Mikään mitä sinä teet tai sanot ei lopeta väkivaltaa, on ihan turha miettiä kuinka "saada toinen ymmärtämään". Jos terveytesi ja henkesi on sinulle tärkeä, lopeta tuo suhde. Jos ei, niin kukaan muu ei niitä pysty pelastamaan.
Koko kirjoituksesta tulee se kuva ettet ole itse täysin tasapainossa. Tämä ei ole negatiivinen kommentti sinua kohtaan. Jos olisit paremmin tasapainossa näkisit ongelmasi ja ongelmanne selkeämmin.
On helppo ymmärtää miksi joku saa mustasukkaisuusoireita jos selän takana käydään kuukausia kestäviä keskusteluja. Oppi 1: laita poikki narsistien exien kanssa totaalisesti. TOTAALISESTI, riippumatta mistään selityksista, omasta kiltteydestä jne.
Nykyinen suhteesi ei ole alkanut hyvältä pohjalta. Voi olla liian myöhäistä korjata asiaa.
"Parisuhdettamme verhoavat tunnehäiriöt, mustasukkaisuus, sekä alkoholin myötä kasvanut vallankäyttö, joko fyysisessä tai henkisessä mielessä."
jo pelkästään tämä kommentti nykyisestä suhteestasi pitäisi olla tarpeeksi vahva merkki hyväitsetuntoiselle ihmiselle panemaan peli poikki. Lopeta huono suhde. Selvitä oma pää ja lähde mieluummiin liikkeelle puhtaalta pöydältä hyvään suhteeseen.
Jos et usko että löydät uutta suhdetta ja pelkäät jättää nykyisen suhteen, olisi se suuri merkki siitä ettet ole itse vielä emotionaalisesti tasapainoinen.
Hyviä kommentteja kummallakin. Kiitos kun autatte näkemään myös oman puoleni. Totta on se, ettei suhde alkanut puhtaasti, mutten voinut itsekään täysin vaikuttaa sen alkuun kuten olisin halunnut. Suhteen aikana olen kuitenkin huomioiva, rakastava, romanttisia eleitä herättävä henkilö. Olen joskus vaikea, kuteen moni muukin, mutta pyydän anteeksi, jos olen itsekin väärässä.
Lapsuudesta jos lähdetään, olen avioeroperheestä, ja ollut suvun syynissä ulkoisiin ja henkisiin ominaisuuksiin. Painolla: Onko tämä lapsi tarpeeksi kaunis ja tasapainoinen. Ammatillisesti minulta ei paljoa odotettu, mutta hyviä arvoja minulle odotettiin, ja olen aina ollut todella kiltti, hyvä käytös ja 10. Siitä lähti koulukiusaamisvuoteni, kun 3.luokalla minut tajuttiin liian ystävälliseksi.
Olin valtaosan peruskoulusta täysin yksin, minua haukuttiin ulkoisten ja henkisten ominaisuuksien vuoksi, vaikka itse toistin ääneen, että olen samanlainen kuin muutkin, enkä ymmärrä miksi minua kohdellaan väärin. En ole luonnontieteilijä, mutta minulla on älyä kieliin ja taiteisiin. Eli vahvuuksia löytyy. Kiusaamista kesti lukion puoliväliin asti. Sitä ennen olin saanut ystäviä parin vuoden ajaksi opinto- ohjaajan suosituksesta eräille tytöille (hävettää, ettei minua huomattu koko peruskoulun aikana, vaikken vetäytynyt syrjään kiusaamisesta huolimatta). Nykyisin pidän yhteyttä harvoihin vanhoihin koulukavereihin, he elävät jo omaa elämäänsä. Parasta minulle olisi, että saisin lähestyä ystävääni, ilman että saan siitä riitaa aikaan.
Lapsena ja nykyäänkin minua kutsutaan vahvaksi ihmiseksi, viimeaikona olen tosin huomannut, että kykyni itkeä omia asioita ääneen, ja yleinen empatia on katoamassa, joten en todellakaan ole henkisesti tasapainoinen. Enkä tajua, miksi ihmistä pitää kutsua vahvaksi, jos hän valittaa pahoinvoinnistaan, mutta jatkaa silti elämää ilman psykoterapeuttista merkintää.
Koin vastoittain aikuiselämässä 7 vuoden tauon jälkeen kiusaamista työpaikallani, ja se oli myös kova koettelemus. Sitä kesti vuoden. Meinasin kerran hakea sairaslomaa sen takia, mutta kestin. Kaipaan sosiaalisia kontakteja ja nautintoa, sekä rakkautta. Haluan myös puhua, että minua kuunnellaan. En ole eristäytynyt, enkä nauttisi viettää loppuelämää esim. tietokoneella istuen. Sen tein jo teininä. Maailma on ulkona.
Kommenttiin, että tulisin saamaan turpaan: En ole itsekään syytön, minulle on kehittynyt vahva reaktioaika, ja osaan iskeä yllättävissäkin tilanteissa. Nykyään puolustaudun välittömästi jos päälleni käydään. Olen potkaissut kumppanini mahdollisimman hellästi kumoon. Kerran tosin satutin hänen kätensä, kuten hän minunkin. Eli en ole puhdas enkeli, osaan puolustautua tarpeen tullen. Joskus tosin on pakko antaa vaan tulla, hän tekee sen heikommin, ja reaktioni olisi liian vahva. Fyysisiä loukkaantumisia keskenämme on tapahtunut n.5/henkilö, joista pahimmat on lihasrevähdys.
Narsistisista existä voin sanoa. Käsitelkää ihmiset todella sen aiheuttamat haavat ajoissa, te kaipaatte rakkautta, ja hyväksytte paljon enemmän. Jokainen selviytyjä on vahva, mutta teidän täytyy käsitellä tunteenne. Ja kuten minun tapauksessa, narsisti on jättänyt merkkinsä peräänsä ja elää edelleen minun elämässäni, jota minun pitäisi elää ilman häntä. Puolustuksen sanana itselle, en voinut välttää kohtaamasta uutta ihmistä, ja käytännössä olin jo eronnut hullusta vainoajastani, olisi pitänyt vain osata avata suu että tarvitsen suojelua, eikä elää kaksoiselämää.
En pelkää, etten löytäisi uutta miestä, olen ihan viehättävän näkönen, erityisesti kun pikkaisen lepäisin. Olen myös miellyttävää seuraa ja kohtuullisen sivistyneeseen keskusteluun kelpaava. Osaan olla myös itsenäinen ja saada paljon aikaan. Koen vaan väärin, että ei suhdetta voi heittää hukkaan kun sinä oikeasti rakastat jotakuta, ja hänkin todennäköisesti sua. Pitäisi vain tuo mustakalvo saaha huishelevettiin.
"Kevään edetessä hyvä ystäväni muutti samalle paikkakunnalle, josta mieheni oli kovin mustasukkainen."
Oliko tämä hyvä ystävä siis mies vai nainen?
"Tilanteen kärjistyessä todella väkivaltaisiinkin riitoihin, jouduin luopumaan ystävästäni."
Jos suhteenne kärjistyi todella väkivaltaisiin riitoihin pitäisi sen riittää yksinään siihen että suhde poikki. Hän ei ole tasapainoinen jos väkivalta tulee peliin. Sinä ei ole tasapainoinen jos hyväksyt väkivaltaa ja käytät sitä myös itse.
"Parisuhdettamme verhoavat tunnehäiriöt, mustasukkaisuus, sekä alkoholin myötä kasvanut vallankäyttö, joko fyysisessä tai henkisessä mielessä."
Tämä yksin pitäisi olla riittävä syy panna suhde poikki. Ja selvittää oma pääsi miksi hyväksyt tuollaista käytöstä.
"Rakastan ihmistä kovin, mutta jatkuva rassaaminen ja yksipuoliselta tuntuvat määräykset ja odotukset eivät ole oikein."
Luulen että sekoitat rakastumisen omaan riippuvaisuuteesi. Olet tunneriippuvainen jollain lailla. Et saanut kotona rakkautta ja hyväksyt nyt kenet tahansa kumppaniksesi saadaksesi sitä rakkautta ja hyväksyntää mitä et saanut kotona. Sinulta puuttuu tasapainoisen miehen malli (isän kautta), jotta sinulla olisi oikea vertailukohta oikealle hyvin toimivalle miehelle.
"Olen todella miellyttävä ihminen, ja jaksan pitkään pisteeseen huonoa kohtelua"
Voit olla liiankin kiltti, se on varmaan miellyttämistä. Ilkeä ihminen käyttää hyväkseen naisia, jotka yrittävät miellyttää ja se ei tule koskaan riittämään. Sinun ei tarvitse kestää huonoa kohtelua.
"Nykyisin pidän yhteyttä harvoihin vanhoihin koulukavereihin, he elävät jo omaa elämäänsä."
Suurin osa ei pidä koulutovereihin mitään yhteyttä. Ei niiden kanssa ole mitään ihmeempää ystäväyyttä, kunhan sattuivat olemaan samaan aikaan samassa paikassa.
Mikä on ikäsi?
Oletko kokenut velvollisuudentunnoksi pitää yhteyttä? Koetko syyllisyyttä jos et pidä? Tämä olisi varmaan merkki jostain omasta epätasapainostasi.
"Lapsena ja nykyäänkin minua kutsutaan vahvaksi ihmiseksi"
Minusta et vaikuta vahvalta vaan manipuloidulta kestämään kaikki paska.
Luepa Tommy Hellstenin kirja Virtahepo Olohuoneessa.
"Jos et halua kengänkuvaa naamaasi, nouse ylös lattialta."
Viittaa myös siihen että pahakin olo on omassa kontrollissa. Voit nähdä ongelmasi uudessa valossa ja ymmärtää että ikuinen valittaminen ei johda mihinkään, kierre katkeaa kun huomaat että voit nousta itse ylös lattialta ja sinua ei ole siihen kuvainnollisesti kahlittu. Kaikki lapsena saamasi nega on tuo henkinen kahle, josta luulet ettet pääse siitä irti.
"Olen potkaissut kumppanini mahdollisimman hellästi kumoon. Kerran tosin satutin hänen kätensä, kuten hän minunkin."
Omaa väkivaltaa ei voi puolustaa, eikä perustella sillä että hänkin on lyönyt. Peli poikki ja ulos väkivaltaisesta suhteesta selvittämään omaa päätä.
"Fyysisiä loukkaantumisia keskenämme on tapahtunut n.5/henkilö, joista pahimmat on lihasrevähdys."
Kaikki liikaa. Ei tarvitse tuollaista sietää etkä voi tuota myös perustellusti aiheuttaa.
"narsisti on jättänyt merkkinsä peräänsä ja elää edelleen minun elämässäni, jota minun pitäisi elää ilman häntä."
Koet sen kahleen katkaisemisen todella vaikeaksi kun puhut asiasta noin. Laita lopullinen ja totaalinen stoppi kaikkeen yhteydenpitoon narsistiin. Hän hallitsee sinua niin kauan kun annat pitää yhteyttä. Luepa jotain tuohon liittyviä kirjoja, sisäistä viesti ja ole vahva päätöksissäsi.
"Lapsuudesta jos lähdetään, olen avioeroperheestä, ja ollut suvun syynissä ulkoisiin ja henkisiin ominaisuuksiin. Painolla: Onko tämä lapsi tarpeeksi kaunis ja tasapainoinen. Ammatillisesti minulta ei paljoa odotettu, mutta hyviä arvoja minulle odotettiin, ja olen aina ollut todella kiltti, hyvä käytös ja 10. Siitä lähti koulukiusaamisvuoteni, kun 3.luokalla minut tajuttiin liian ystävälliseksi."
Sinuun on vaikutettu paljon ulkopuolelta. Et arvioi itseäsi vielä omasta näkökulmastasi. Et usko itseesi ja siihen että oman arvon tuntosi pitää lähteä sisältä. Sinun pitäisi pystyä uskomaan että muiden sanomiset ja tekemiset eivät saa määritellä sinua ja teet sen itse aivan omista lähtökohdistasi.
Määrittelet itsesi muiden odotuksien mukaan, ja luulet että kiltteytesi olisi ollut juttu jota arvostetaan. Henkilöt, jotka lataavat odotuksia toisiin eivät koskaan tule olemaan tyytyväisiä vaikka esittäisit miten kovat näytöt osaamisestasi tai käytökselläsi. Tsemppauksesi ei auta kun toteutat vain muiden toiveita, siitä todennäköisesti on kiinni myös se että sinua on kiusattu. Olet liian kiltti etkä pidä puoliasi, teet mitä muut sanovat etkä sitä mitä itse haluat. Tee asiat niin että pidät puolesi ja älä tavoittele vain kiltteyttä.
Olipas mielenkiintoinen kirjoitus. Kumppanisi ansaitsee silmissäni hyvinkin paljon pisteitä, vaikka yritätkin itseäsi nostaa tekstissäsi. Ajattelen asioiden olevan myös hyvin pitkälle sinun kannaltasi mietittyjä ja toisen osapuolen tunteet ja perustelut luonnollisesti jäävät puuttumaan.
Olet ollut suhteen alussa täydellisesti moraaliton kusettaja. Kuinka voit kuvitellakaan kenenkään antavan sinulle kaksoiselämääsi anteeksi, koskaan. Annoit toisen ihmisen ihastua ja rakastua sinuun, mutta parisuhteen pohja perustui alusta lähtien petokseen, jonka vain sinä tiesit.
Ihmettelen kumppanisi kestävyyttä, sillä kenenkään ei tarvitsisi sinua sietää. Kanna vastuu miten olet toista loukannut ja lähde erisuuntaan.
Ihminen joka kärsii vuoksesi teoistasi on oikeutettu saamaan rehellisen suhteen ja sellaisen ihmisen joka todella ansaitsee hänen rakkauden voimansa.
Itselleni kelpaisi milloin vain kumppanisi kaltainen ihminen, jolla oikeasti on voimia ja sitkeyttä rakastaa petettynä.
Voimia kuitenkin kummallekin...
En kyllä kirjoituksesi perusteella pysty sanomann oikeastaan mitään mutta kuin olettepa sopan keittäneet. Oliosokohan parasta kaikille ottaa aikalisä ja elää puoli vuotta ihan itsekseen ja miettiä mitä elämältä ja ihmissuhteilta kukin haluaa.
Kaikkea hyvää!
En vaan käsitä. En millään...
Sinulla, minulla, meillä ihan kaikilla on v a i n ja a i n o a s t a a n tämä yks ainoa elämä, joka ei edes ole niin pitkä vaikka me helposti luullaan, että aikaa on loputtomiin. Mutta ei sitä ole. Joka minuutti, joka sekunti joka kuluu, on ikuisesti pois. Onko minulla, sinulla, tai meillä kenelläkään varaa haaskata ja hukata niitä kallisarvoisia hetkiä huonossa suhteessa ja toisen saappaan alle alistettuna, tai sitten alistaa ja piinata toista?
Miksi ei yritetä tehdä tästä y h d e s t ä a i n o a s t a lyhyestä hetkestämme täällä mahdollisimman hyvää ja nautittavaa, sekä itsellemme että toiselle?
Ja tosiaan, kyllä sulle olisi varmasti suuri apu kun hakeutuisit ammatti-ihmisen puheille, saisit näkökulmia ja ahaa-elämyksiä ja sitä kautta alkaa kasvaa ihmisenä, alkaa nähdä oma arvosi sillä olet ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muu, ilman että sun pitää olla jotenkin "hyvä" ja väärällä tavalla "vahva" ihminen!
Tiedätkö mitä oikea vahvuus on?
Minäkin suosittelen Tommy Helsteniä, kaikkia hänen kirjojaaan. Mutta niihin pitää paneutua ja lukea ajatuksella. Ehkä parikin kertaa.
Lykke til!
Piti vielä palata lisäämään tuohon yllä olevaan; mieti, miksi käyttäisit sen kultaakin kalliimman elämäsi noin?
Etkö ansaitse parempaa, parasta mahdollista?
Opettele ensin rakastamaan ja kunnnioittamaan itseäsi, sitten huomaat, että muutkin tekevät niin! Jos haluat parisuhteen, paneudu ensin oman itsesi tutkiskeluun ja kasvamiseen henkisesti. Siihen tarvitset apua, ei ole häpeä puhua terapeutille.
Sitten huomaat, että vedät puoleesi muita kuin niitä loosereita.
Lykke til vidare!
Kyllä minä sinuna olisin luopunut idiootti miehestä ennemmin kuin hyvästä ystävästä. Mut naiset ne ei vaan voi olla ilman narsisti miehiä ja valehtelija miehiä jotka kohtelee naistaan kuin roskaa. Siis mistä te naiset löydätte tollasia miehiä jotka eivät osaa seurustella?
Jos mulla olis tollannen suhde niin mä tappaisin itseni. eihän tollanen ole mitään rakkautta edes.
"Ja hän alkoi vihjailemaan minun pettäneen."
"Lisäksi joka riidan yhteydessä hän jaksaa vetää asiaksi aina tämän painajaismaisen narsistin, joka oli seurannut minua. Miten muhun ei voi luottaa, kenen kanssa nain..."
Tyypillinen pettäjä joka suuttuu ja syyllistää toista osapuolta pettämisestä siksi että on tosiasiassa itse mennyt pettämään.
Ikivanhaa pettäjän logiikkaa mutta aina toimii!