Takana lähes parinkymmenen vuoden avioliitto. Miehelläni on ollut ihastumisia ja olen vaimona pettänyt vuoden ajan (suhde toisaalla). Olen tunnustanut ja asiaa käsitelty. Ei se niin ole,ettei usko sitä mitä kuulee, se vaan selvitetään yhdessä eikä sen kolmannen osapuolen kanssa. Avioliitto on meille yhdessä pitävä voima. Ihminen on heikko ja voin kertoo,että asioista puhuminen ja tunteiden avaaminen on äärimmäisen vaikea laji.
Niin miksi ei erottu...en tiedä ja onko sillä väliä, koska on hyvä näin. Oliko minulla oikeat tunteet toista kohtaan ?- Kyllä. On rakkautta yli avioliiton, mutta sitoutuminen meni sen yli. Miksi kerroin? - Annoin toiselle, miehelleni mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Silläkin uhalla,että olisin jäänyt yksin.
Se miksi kirjoitan niin suututtaa kuinka kakkosten ja ykkösten tunteita poljetaan maahan surutta. Ihmisen oma kokemus tunteesta on niin totta juuri sillä hetkellä.
Pyydän anteeksi siltä toiselta ihmiseltä, jota varmaan satutin paljon (olen myös henkilökohtaisesti sen tehnyt). En kadu mitään sen saralla tekemääni, koska se tuli suoraan sydämmestäni. En vain kokenut siinä tilanteessa muuhun pystyväni kuin avoimuuteen.
Tämä on vain minun näkemykseni asiasta. Elämää, jota elin. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä tästä, kuin nyt te anonyymisti.
Niin miksi ei erottu...en tiedä ja onko sillä väliä, koska on hyvä näin. Oliko minulla oikeat tunteet toista kohtaan ?- Kyllä. On rakkautta yli avioliiton, mutta sitoutuminen meni sen yli. Miksi kerroin? - Annoin toiselle, miehelleni mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Silläkin uhalla,että olisin jäänyt yksin.
Se miksi kirjoitan niin suututtaa kuinka kakkosten ja ykkösten tunteita poljetaan maahan surutta. Ihmisen oma kokemus tunteesta on niin totta juuri sillä hetkellä.
Pyydän anteeksi siltä toiselta ihmiseltä, jota varmaan satutin paljon (olen myös henkilökohtaisesti sen tehnyt). En kadu mitään sen saralla tekemääni, koska se tuli suoraan sydämmestäni. En vain kokenut siinä tilanteessa muuhun pystyväni kuin avoimuuteen.
Tämä on vain minun näkemykseni asiasta. Elämää, jota elin. Ei kukaan ulkopuolinen tiedä tästä, kuin nyt te anonyymisti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitat. Olen ihan samaa mieltä, että täällä palstalla syytetään ihan turhaan ykkösiä ja kakkosia, vuorotellen. Ihmisiä tässä kaikki ollaan, kaikilla tunteet pelissä. Jotkut elää enemmän tunteella, toiset sitten kuuntelet enemmän sitä järjen ääntä. Mutta kuka meistä voi tuomita toisen, läheisen joka yrittää elää sitä omaa pientä elämäänsä niin että on itse onnellinen.
On maailman surullisin asia, että tekoja ei saa peruttua. Katuminen ei auta joten se onkin ihan turhaa.
Vain teot merkitsevät, sanat ovat surinaa ja teoistaan ihminen tunnetaan.
En tuomitse ketään, mutta petettynä olleena en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta minkä pettäminen aiheuttaa. Sitä en pysty anteeksi antamaan enkä hyväksymään. Onneksi minun ei tarvitsekaan hyväksyä toisten tekoja eikä pettäjä saa missään tilanteessa hakea oikeutusta teolleen.
Ihminen on ihminen ja tuntee, myös petetyllä on oikeus tunteisiinsa; vihaan ja katkeruuteen. Siihen ei kannata jäädä rypemään mutta petetyksi tuleminen jättää ihmiseen loppuelämäksi sellaisen jäljen mitä hän ei voi valita. Kertomalla syrjähypystäsi annoit hänelle mahdollisuuden päättää omasta elämästään. Kuitenkin veit sen mahdollisuuden sillä samalla hetkellä. Petetylle ei anneta tilaisuutta valita tunnetaan. Pettäjä voi aina valita; viekä hän ihastuksensa katsella pidemmälle. Ihastus nimittäin loppuu jos sitä ei ruoki.
Minä en olisi minä jos en olisi sitä kaikkea joutunut läpi käymään ja nyt voin sanoa olevani vähän vahvempi ja tiedän kestäväni paljon. Kiitos siitä ex-miehelleni. Kestän sen, että itsetuntoni on romutettu ja edelleen vielä joka päivä kerään sen palasia. Kestän ne tunteet mitkä vielä näin vuosienkin jälkeen tulevat pintaan ja häiritsevät välillä nykyistäkin parisuhdettani. Paljon on kestämistä hänelläkin. Exääni en ajattele exänä enkä hänen tekoaan vaan sitä minkä se teki minun tunteilleni ja ajatuksilleni. Nykyään ex on ystäväni.
Elämäni on nyt hyvää mutta ehkä se voisi olla parempi jos minua ei olisi koskaan petetty vaan olisi vain rehellisesti, selkä suorassa, jätetty.
En voi selittää tekoani,en puolustella. Ei minulta sitä odotetakaan. Muistan sen hetken ja katseen, kun kerroin ja se katse piirtyi minuun pettymyksenä itseeni. Kannan sen pettymyksen mukanani aina.
Tästä on nyt aikaa kulunut 8kk. On niitä hyviä ja huonoja päiviä. Ei enää niin usein asia nosta päätään, mutta ajoittain keskustellaan. Kiitos, kun kirjoitit petetyn ajatuksia.