Olen eronnut miehestäni 1,5 vuotta sitten hänen
alkoholismin vuoksi. Lapsilleni, varsinkin
tyttärelle (lapsista vanhempi 5v)ero oli todella
raskas kokemus, ei ole vieläkään toipunut, olemme
jopa turvautuneet perheterapiaan. Exäni katkaisi
yhteyden lapsiinsa melkein vuodeksi,hankkiutui
hoitoon alkoholisminsa vuoksi. Kun oli saanut
elämänsä raiteilleen sovimme että voisi tavata
lapset, tuli käymään kylässä ja pikkuhiljaa kun
luotin häneen huoltajana lapset saivat olla
pidempiä aikoja hänen kanssaan. Lapseni olivat
onnellisia kun saivat isänsä takaisin, minä olin
onnellinen lapsieni puolesta sekä exäni. Pari
kuukautta sitten hän aloitti seurustelemaan
naisen kanssa joka kuluttaa alkoholia aika
lailla. Kun kuulin kenen kanssa exäni on arvasin
että hänkin alkaa juomaan ja niinhän siinä sitten
kävi. Alkoholi on astunut hänen elämäänsä
uudelleen ja ei ole viikkoihin ollut lapsiinsa
yhteydessä ja on jopa lähtenyt paikkakunnalta
pois, velkoja karkuun, muutti ruotsiin!En usko
että lapseni tulevat isäänsä enään näkemään, voi
olla että vuosin kuluttua jos sittenkään. Miten
voin lievittää lapsieni tuskaa, itkevät sydän
verellä isäänsä ja kun ei häntä saa mistään
kiinni, en edes tiedä hänen tämän hetkistä olin
paikkaansa. Pelkään hänen puolesta että jotain
sattuu, tappaa itsensä viinalla...mutta toisaalta
itse on tiensä valinnut ja elää sen mukaisesti.
alkoholismin vuoksi. Lapsilleni, varsinkin
tyttärelle (lapsista vanhempi 5v)ero oli todella
raskas kokemus, ei ole vieläkään toipunut, olemme
jopa turvautuneet perheterapiaan. Exäni katkaisi
yhteyden lapsiinsa melkein vuodeksi,hankkiutui
hoitoon alkoholisminsa vuoksi. Kun oli saanut
elämänsä raiteilleen sovimme että voisi tavata
lapset, tuli käymään kylässä ja pikkuhiljaa kun
luotin häneen huoltajana lapset saivat olla
pidempiä aikoja hänen kanssaan. Lapseni olivat
onnellisia kun saivat isänsä takaisin, minä olin
onnellinen lapsieni puolesta sekä exäni. Pari
kuukautta sitten hän aloitti seurustelemaan
naisen kanssa joka kuluttaa alkoholia aika
lailla. Kun kuulin kenen kanssa exäni on arvasin
että hänkin alkaa juomaan ja niinhän siinä sitten
kävi. Alkoholi on astunut hänen elämäänsä
uudelleen ja ei ole viikkoihin ollut lapsiinsa
yhteydessä ja on jopa lähtenyt paikkakunnalta
pois, velkoja karkuun, muutti ruotsiin!En usko
että lapseni tulevat isäänsä enään näkemään, voi
olla että vuosin kuluttua jos sittenkään. Miten
voin lievittää lapsieni tuskaa, itkevät sydän
verellä isäänsä ja kun ei häntä saa mistään
kiinni, en edes tiedä hänen tämän hetkistä olin
paikkaansa. Pelkään hänen puolesta että jotain
sattuu, tappaa itsensä viinalla...mutta toisaalta
itse on tiensä valinnut ja elää sen mukaisesti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerro, että se johtuu viinasta. Kerro, että
erositte siksi, että viina oli hänelle tärkeämpi
kuin perhe. Kerro, että se on sairaus, josta on
tosi vaikea päästä eroon. Kerro, että exäsi ei
ole mitenkään ainutlaatuinen vaan monelle
muullekin perheelle on sattunut näin. Kerro, että
se hyvä puoli asiassa on, että isä ei halua
näyttäytyä humalapäissään lapsilleen.
Lakkaa murehtimasta hänen kohtaloaan, äläkä
pohdi, missä ja mitä hän parhaillaan touhuaa. Hän
on aikuinen. Sinulla on muutenkin aivan
riittävästi puuhaa lapsinesi.
Älä äimistele isän reissuja ja lapsiensa
hylkäämistä lastesi kuullen. Yritä suhtautua
asiaan käytännön järjellä ei tunteella. Voisi
olla hyvä, että kävisit lasten kanssa siellä
perheterapiassa muutaman kerran juttelemassa isän
käytöksestä, niin saisitte sille jonkinlaiset
järjelliset mittasuhteet.
Minun poikani on 12-vuotias eikä ole nähnyt
juoppoa isäänsä yli kuuteen vuoteen. Eipä ole
paljon ikävöinytkään. Olen selittänyt hänelle
suoraan tilanteen, mutta koskaan en ole haukkunut
isäänsä hänelle. Voi olla tietysti että jotkut
hankaluudet johtuvat isättömyydestä (on minulla
kyllä uusi mies, mutta heidän suhteensa ei ole
mitenkään läheinen), mutta kuka tietää kuinka
vaikeaa olisi ollut jos se alkoholisti olisi
häirinnyt elämäämme kaikki nämä vuodet.
Olen kuusi vuotta sitten eronnut alkoholi-isästä.
Lapset silloin 4 ja 2 vuotiaat. Nyt välillä
ajattelen että olisi ollut helpompaa jos isä
olisi hävinnyt kokonaan meidän elämästä vaikka
hän lapsille onkin tärkeä. Tämän kuuden vuoden
aikana on ollut monta kysymystä miksi? miksi? ja
miksi? Aina kun lasten luottamus isää kohtaan on
kunnossa, alkaa parin viikon ryyppyputki joka
tuhoaa kaiken ja taas aloitetaan alusta. Lapset
syyttävät itseään isänsä juomisesta, eivät
uskalla sanoa isälleen mitään pahasti ettei isä
vaan taas alkaisi juomaan.
Vanhempi lapseni käy toista vuotta terapiassa.
Edellisviikonloppuna oli isäinpäivä, lasteni piti
viettää viikonloppua isänsä kanssa mutta....
???????????
Toivotan sinulle jaksamista elämässä, sillä sitä
tarvitaan.
teki isälleen kakun ja itki kun ei voinut
isälleen antaa...itseasiassa emme tiedä missä hän
edes tällähetkellä on.
Olemme käyneet terapiassa ja poikani,
nuorimmaiseni, sai lähetteen lasten
psykiatriselle osastolle, tutkimukset kestää 6
viikkoa ja en tiedä miten sen jaksan. On
kuitenkin hyvä että saamme kaiken avun, ex
mieheni hakkasi lapsia ja minua. Tyttären kanssa
kuljemme psykologilla mutta poikani kohdalla
katsottiin että tilanne on kriittinen! Olen
monesti miettinyt että seuraako
alkoholistimieheni "kirous" lopun elämää!
Ei seuraa, jos vain lakkaat ITSE riippumasta
siinä ex-miehessäsi.
Mitä järkeä on toivoa miestä tapaamaan lapsiaan
sen jälkeen, jos kerran on joskus hakannutkin
heitä? Aika perversiin kuvan lapset saavat.
Hyvä, että uskallat ja jaksat ottaa avun vastaan
lapsillesi. Kaikki eivät sitä jaksa eivätkä
ymmärrä.
En ole varma, kerroitko että sinäkin saat jo
terapiaa, mutt jos niin ei ole niin:
Tiesitkö, että sinäkin tarvitsisit apua? Kaikki
perheenjäsenet, jotka ovat kokeneet
perheväkivaltaa tarvitsevat sitä.
Lähisuhdeväkivalta vaurioittaa eniten, koska
siinä väkivaltaa käyttää läheinen, rakas ihminen.
Lähisuhdeväkivalta vaurioittaa myös lapsia,
vaikka he olisivat vain sen todistajia, eivät
edes kohteita.
Huolehdi ehdottomasti myös itsestäsi ja pyydä
itsellesikin terapia-apua. Vaadikin sitä. Ennen
pitkään joudut kuitenkin kohtaamaan asian, siitä
ei yli pääse. Vasta sen jälkeen voi alkaa uusi
elämä.
Nykyisin(kin) on huono tilanne perheväkivaltaa
kokeneilla naisilla, siihen syyllistyneillä
miehillä on asiat paremmin; heillä on jos
jonkinlaista tukiryhmää.
Joissakin kunnissa kokoontuu sellaisia
perheväkivaltaa kokeneitten ryhmiä. Jos sellainen
on sinun paikkakunnallasi, niin aluksi vaikka
sinne!
12wee tytöt/pojat nehän on murrosiässä ja eikö se
ole hyvä kun sen isä ei oo tullu häiriköimään?
Onnex oot selittäny pojalles mikx sen isää einäy
mailla ja halmeilla?
Aika paljon lapset peilaa aikusen tunteita, että
jos osaat suhtautua rauhallisesti asiaan ja
itsekkin ajatella että joku mies kyllä myöhemmin
on lapsille "miehen mallina", niin lapset kopio
sun rauhallisen ja kiihkottoman asenteen ja ei
pidä asiaa ihan niin kauheana.
Onnea.
taas tutulta...Tyttäreni täyttää kohta 8
vuotta,erosin hänen isästä,kun tyttö 1v5kk.Aika
kului,löysimme molemmat tahoillamme uuden
kumppanin,minä elämäni(?)miehen,hän useampiakin
naikkosia.Minulla ja nykyisellä miehellä on 2
yhteistä lasta ja tietysti tämä tyttö.Tytön isä
sai nykyisensä kanssa viime tammikuussa yhteisen
lapsen,jonka jälkeen tyttöni ei ole tavannut
isäänsä kuin kolme kertaa.Kuulisittepa ne
selitykset..huhhuh!!"Meillä on niin paljon menoja
perheemme kesken,ettei ehditä..." ja tyypillisin
on tietysti tämä:"mulla on nyt uus perhe".
Eikös tyttöni kuitenkin kuulu isänsä
perheeseen,vaikka siellä uusia lapsia (ja myös
sisaruksia) onkin.Tyttö kutsuukin isäpuoltaan
isiksi,samoin kuin pojatkin,ja onpa tuo useasti
sanonutkin,että "kyllä sä oot enemmän mun isä ku
mun oikee isä".
Surullista,että yhä vain useammin näin käy.