Tämä kysymys koskee lähinnä naimisissa olevia tai
vakiintuneita pareja: eli miten hoidatte raha-
asiat perheen sisällä, meneekö kaikki pakosta
puoliksi? Ja entäs jos tilapäisesti on tilanne
jolloin toinen tienaa vähemmän, nyppiikö enemmän
tienaavaa se että joutuu maksamaan perheen
menoista isomman osan? Olettaen että kaikki
laskut on jo maksettu puoliksi, ja kysymys on
vain ruoka ym. menoista.
vakiintuneita pareja: eli miten hoidatte raha-
asiat perheen sisällä, meneekö kaikki pakosta
puoliksi? Ja entäs jos tilapäisesti on tilanne
jolloin toinen tienaa vähemmän, nyppiikö enemmän
tienaavaa se että joutuu maksamaan perheen
menoista isomman osan? Olettaen että kaikki
laskut on jo maksettu puoliksi, ja kysymys on
vain ruoka ym. menoista.
Vastaukset 14
Vanhimmat
On meidän motto. Kaikki laskut on YHTEISIÄ ja
KOKO perhe syö ja kuluttaa... joten se maksaa,
jolla on rahaa. Kummallakin on oma tili, eikä
toisen rahankäyttöä kytätä, ei olla koskaan
tunnettu tarvetta sellaiseen. Jos laskujen
jälkeen jää rahaa, niin se on käytössä, ei sitä
tarvitse toiselta erikseen kysyä saako sen pistää
menemään.
Tosin me ollaan oltu jo 12 vuotta naimisissa ja
meillä on 3 lasta, mutta sama käytäntö on ollut
alusta saakka. Rahat on loppu sitten, kun
kummankaan tilillä ei ole niin paljoa, että sen
automaatista ulos saisi :)
Sama juttu meillä. Molemmilla on omat tilit
olleet koko 15-vuotisen avioliiton ajan. Laskuja
maksellaan miten milloinkin,ei niitä erikseen
mietitä menikö puoliksi. Ja ruokaa ostaa se kumpi
nyt sattuu kauppaan menemään. Jos jotakin tilille
jää niitä sitten kumpikin mielensä mukaan
käyttelee, ei niistä ole ainakaan tähän päivään
mennessä säästöön jäänyt.
Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että
kummallakin on kuitenkin oma tili, olisipa siellä
sitten vaikka vain 10 penniä.
Meillä on yhteinen tili, jolta maksan laskut.
Muuten molemmat käyttävät tilia kuten omaansa,
kuten se onkin. Meille tämä on aina ollut (21 v
naimisissa) sopivin vaihtoehto.
Meillä on molemmilla omat tilit.Laskut maksaa se
kumpi just sillä hetkellä sattuu pankkiin
menemään,koneella olemaan kun eräpäivä koittaa.
Asuntolaina menee miehen tililtä,kaikki muut
menot on yhteisiä.
Mieheni on se suurituloisempi ja luonnollisesti
hänen tiliään tulee enemmän käytettyä kun ostamme
esim. vaatteita ym.
Koskaan ei ole näistä asioista sanomista
tullut,se maksaa kenellä on rahaa.Ja mielestäni
näin se kuuluu ollakin kun samaa taloutta eletään.
Mutta jos toinen rupeaisi yhtäkkiä käyttämään
rahaa tolkuttomasti,huolimattomasti esim. omiin
vaatteisiin,menoihin siitä varmasti
keskusteltaisiin ankarasti just sen takia koska
rahat on yhteisiä ja niiden kuluttaminenkin on
yhteistä.
Meillä on jo alusta asti (11,5 v.) ollut yhteinen
tili, jolle kaikki tulot ohjautuvat. Meillä
molemmilla on tilin käyttöoikeus, eli molemmat
voivat nostaa sieltä rahaa halutessaan. Tosin
meillä on sellainen käytäntö, että ensin
maksetaan kaikki laskut ja sitten tuhlataan
muuhun. Ja isommista ostoksista keskustellaan
etukäteen puolison kanssa, emme siis nosta
tililtä isompia summia kysymättä siitä ensin
toisiltamme. Pienemmät hankinnat ovat sitten asia
erikseen, niitä saa tehdä oman harkinnan ja
taloudellisen tilanteen mukaan vapaasti. Pitäähän
sentään joku raja tässäkin olla!
Me molemmat olemme pätkätyöläisiä, joten meillä
ollaan totuttu siihen, että välillä jompi kumpi
tienaa enemmän. Elätämme vuoroin toinen toistamme
(ja lapsia). Emme riitele rahasta, sillä sen
tulee olla mielestämme yhteistä, kuten kaiken
muunkin.
Meille tämä on ollut hyvä ratkaisu.
meillä mies on isotuloisempi ja näin ollen hän
maksaa kaikki lainan maksut ja ym. taloudesta
tulevat maksut ja itse hoitelen lasten, itseni ja
mieheni vaatetuksen, lomamatkat ja muut
harrastukset tietty miehen avustuksella sillä
eihän minun rahat kaikkeen riitä. Molemmilla on
omat tilit ja se mitä noista jää ylimääräistä
kumpikin saa tehdä rahoillaan mitä haluaa, eikä
ole tullut isommin sanomista, ostaa vaikka
moottorikelkka, itse käväisin ulkomailla. Näin on
toiminut 30 v ja lapsia on 6.
Mulla on ystävätär jonka mies on opiskellut
itsensä varatuomariksi. koko opiskelun ajan tämä
mun ystävätär maksoi kaikki miehen
kulut:asumisen, ruuat ja vaatteet yms. nyt mies
on valmistunut ja lapsia on tullut kolme. miehen
palkka luonnollisesti paljon korkeampi kun
ystäväni joka työskentelee merkonomin
koulutuksella sihteerinä. Ennen valmistumista
kaikki rahat olivat yhteisiä ja elettiin pihisti.
Nyt miehellä on veneet ja vehkeet, mies
matkustelee ja ostelee kaikkea älytöntä. Maksaa
kuitenkin asuntolainasta puolet ja tarkalleen
puolet muistakin laskuista paitsi ei lasten
tarhamaksuista eikä ruokalaskusta. Vaimo miettii
mistä sais rahaa lasten vaatteisiin ja bensaan,
että pääsee töihin. Luonnollista heidän
mielestään. Että silleen...
Minäkin tunnen samankaltaisen tapauksen:
avioliiton alkuaikoina mies oli työtön, eikä
saanut kuin pari kymppiä päivärahaa Kelalta, kun
vaimolla oli liian isot tulot. Mutta vaimopa
sanoi kylmästi, että kumpikin eläköön omillaan...
rahaa ei tipu. Vuokra ja laskut pantiin tarkkaan
puoliksi, vaikkei miehen rahat edes riittäneet
niihin! Ja sen muutaman kerran, mitä kävimme
heillä kylässä tänä aikana, mies söi pelkkää
vettä ja leipää, samalla kun vaimo mutusteli omia
herkkujaan... uskomatonta, mutta totta!
Ja nyt, kun osat ovat vaihtuneet, samainen vaimo
siipeilee miehensä rahoilla... mies maksaa talot
ja autot, vaimo makaa kotona. En tajua, miksi
mies suostuu tähän... rakkaudestako?
Olemme olleet 20 vuotta yhdessä. Yhdessä asumisen
alusta lähtien kumpikin on merkinnyt yhteiset
ostokset sinikantiseen vihkoon, josta
kuukausittain on katsottu meneekö tasan. Olemme
kumpikin olleet yhtä aikaa samanlaisissa
tilanteissa (opiskelijoita, kesätyöntekijöitä,
pätkätyöläisiä ja nyt vakituisessa työssä), joten
ei ole ollut ongelmaa tienaako toinen enemmän
kuin toinen.
Yllättävää kyllä, vuosittaiset maksamiset ovat
menneet aika tarkkaan tasan. Heittoa voi olla
hieman alle tai yli tuhat markkaa. Ja vihosta
näkee kumpi kulloinkin on toiselle velkaa -
paperilla vain.
Kyllähän meille on viisasteltu tästä tavasta,
mutta emme tyrkytä sitä muille. Meille tämä on
sopinut hyvin, koska siten ei tule sanomista
toisen osteluista. Omat henkilökohtaiset ostokset
kumpikin maksaa tietysti itse, mutta esim. ruuat,
bensat ja lapsiin liittyvät maksut puolitetaan.
Meillä on yhteinen tili, mies maksaa siltä
laskut.Kaikkea ostetaan mitä halutaan jos siihen
vain on varaa.Me ollaan molemmat säästäväisiä
eikä juuri tuhlailla joten se helpottaa
tilannetta. Jos toinen haluaa hankkia jotain
kallista niin hän kysyy toiselta, simppeliä.
Meillä on kaikki yhteistä, tosin eri tileillä.
Laskut on jaettu siten, että minä maksan vuokran
ja lapsen hoitomaksun, mies muut laskut ja ruoan.
Tämä on vanhaa juurta ja perustuu aikoihin,
jolloin minun tuloni eivät muuhun riittäneet kuin
vuokraan. Nyt tienaan hieman enemmän kuin
mieheni, mutta ensi kuussa asia taas kääntyy
toisinpäin.
Mieheni on pihi ja minä tuhlari. Rahaa koskevat
riidat tulevatkin siitä, että olen ostanut jotain
mieheni mielestä tarpeetonta. Yritetään säästää
asuntoa varten, joten olet yrittänyt hillitä
ostohalujani pitämällä kirjaa ostoksistani.
Toimii!
Meillä tapellaan varmaan ikuisesti
rahasta.Mieheni tienaa kolme kertaa enemmän kuin
minä.Olen hoitovapaalla .Maksan kodinhoidontuesta
vuokran mieheni tilille ja ostan kotia sekä
lapselle mitä tarvitsemme sähkö .Vaipatkin
pitäisi ostaa lapsilisistä
Opintolainamaksu.
Mieheni tulee ruokakaupasta ja valittaa miten
taas meni rahaa.Puhuu yhteisistä rahoista
tarkoittanee varmaan minun rahojani.Lainaan
rahani mielummin muualta kuin häneltä. Olen
ottanut asian puheeksi mutta kirjoittaa paperille
kulut ja menot ylikorostaa rahamenojaa ihan kuin
olisin syyllinen niihin. huokaan.. se siitä .
loistavaa.kateeks käy teitä mitä olen lukenut.
Meillä on aivan samoin ja vieläpä niin kun
puhutaan niin että miehen rahat ei oo yhteisiä,
mutta mun rahat on yhteiset ja jos jotain joskus
haluun ostaa, niin sanotaan ettei siihen nyt ole
varaa! ja laitan lähes koko tilini aina mieheni
tilille, kun hän maksaa omalta tililtään kaikki
laskut ja lainanlyhennyksen...minulle jää
itellenei käteen kännykälaskun ja yhen lehden
laskun jälkeen palkasta n. 1000 mk, tosin saanhan
mä sairaan lapsen hoitotukea 914 mk(mut nehän on
tarkotettu lapseni lääkkeisiin ja lääkäreissä
juoksuihin) ja lapsilsä tulee kerran kuussa n
1100 mk( nehän on tarkotettu lasteni 9 ja 10 v
ylläpitämiseen), mutta mieheni vaatii aina
niistäkin pitäisi ostaa ruokaa ja maksaa laskuja.
eikä hän arvosta kotitöitä pätkäkään, sitten
vasta kun on sukat ja alkkarit loppu, sit voi
huutaa!!
tili on meilläkin, onhan meillä yhteinen
talouskin eli yhteinen koti. Kaikki päätökset
teemme yhdessä niin raha- kuin muissakin
asioissa. Tosin, koska mies tienaa pääosan
rahoistamme on hänellä myös viimeinen sana niihin
liittyvissä asioissa. Jos ei yhteispeli toimi
näissäkään asioissa on mielestäni syytä harkita
suhdetta uudelleen, onko sillä tulevaisuutta jos
ei asioista voida keskustella ja sopimuksissa ja
yhteisissä päätöksissä pysyä rahan käytönkin
suhteen.