Hairahduin neljän vuotta sitten pettämään miestäni ulkomaanmatkalla. Asia on jokseenkin käsitelty, ja nyt minua mietityttää se, onko minun silti koko loppuelämä rajoitettava menemisini sen tähden, että olen kerran töpännyt. Tarkoitan sitä, että mieheni kieltää minulta esimerkiksi baariin menon yksin (mikä ei kyllä ole mikään ongelma, koska en viihdy baareissa). Mieheni myös suuttuu siitä, että teen koulussa parityötä erään miespuolisen koulukaverin kanssa. Joudumme tapailemaan parityön tiimoilta kahdestaan, mutta suhteemme on täysin ammatillinen, mitään värinää ei ole ilmassa. Sitä paitsi opin kerrasta, ettei pettämiseen kannata ryhtyä. Mutta voiko mieheni enää koskaan oppia luottamaan minuun täysin?
Millaisia kokemuksia menemisten rajoittamisen suhteen teillä pettäneillä tai petetyillä on?
Millaisia kokemuksia menemisten rajoittamisen suhteen teillä pettäneillä tai petetyillä on?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinulle pikku petturi
Sinun ei kannattaisi olla vankina vaan siksi että kerran hairahdit, mutta ymmärrän sitä toistakin osapuolta, uskottomuutta ei unohda koskaan, se istuu sydämmen sopukassa kuin piikki, sille ei voi mitään. Mutta jos olet oppinut kerrasta että se ei ole oikein pettää ihmistä jonka kanssa jakaa elämäsnsä ja sanot sen puolisollesi niin jos ei hän jaksa luottaa sinuun niin minä kyllä ymmärrän sen, mutta silti ajatuskin kokonaisesta elämästä toisen säännöillä on vain noin ajatuksenakin kauhea. Sinulla on vaan yksi elämä ja se sinun pitää saada elää kuten sinä haluat. tee loppu suhteesta jos elämääsi rajoitetaan kotenkin sillä se ei ole mitään rakkautta toisen puolelta että asettaa ehtoja toisen elämään, sillä juuru rakkaus toiseen ihmiseen ei tulisi rajoittaa toisen elämää. Ehkä hän luulee että kieltämällä sinulta asioita on hänen oikeutensa, mutta niin ei ole asia. tee loppu suhteestasi jos tunnet itssi vangiksi sillä vankina oleminen ei ole milläänlailla houkuttelevaa, varsinkin kun joku toinen asettaa ehdot.
Sinä teit tietenkin väärin leikkiessäsi ulkomailla, mutta olet sen itse huomannut ja siitä ei pitäisi saada elinkautista tuomiota.
Kiitos dellie asiallisesta vastauksestasi, jossa ymmärrät asiaa molempien, sekä pettäjän että petetyn, näkökulmasta.
Lisäkeskustelu aiheesta on tervetullutta!
Jos ymmärrät kuinka paljon tekosi loukkasi miestäsi sinun helpompi asettua hänen asemaansa. Sellaisen asian voi kyllä antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa kokonaan.
Voit joutua vakuuttamaan miehellesi katuvasi ja oppineesi virheestäsi ja vähitellen rakentaa luottamuksen välillenne. Parityön tekemisen koulukaverisi kanssa ei pitäisi olla ongelma. Voitte tavata esimerkiksi kirjastossa tai muissa julkisissa tiloissa ja kerrot miehellesi missä. Kyllä se luottamus siitä palautuu vähän kerrallaan jos itse olet valmis auttamaan miestäsi pääsemään tapahtuneen yli. Puhukaa keskenänne niistä kielloista jotka koet hänen asettavan jos ne tuntuvat rajoittavan elämääsi liikaa.
Minusta dellien asenne on varsin tyly. Puheet vangista ja elinkautisesta eivät kyllä ole ihan kohtuullisia. Kuka meistä voi elää elämäämme täysin omien toiveidemme mukaisesti ilman toisen huomioimista jos haluaa elää parisuhteessa. Ei teidän nyt heti kannattaisi heittää pois lasta pesuveden kanssa varsinkin kun olette jo panostaneet neljä vuotta elämästänne yhteiselon jatkamiseen tapahtuneen jälkeenkin.
Kaikkea hyvää!
Kiitos myös sinulle, "Vanha mutta kokenut"! Olen positiivisesti yllättynyt näistä saamistani vastauksista; siitä, ettei heti syyllistetä, että mitäs menit pettämään, vaan oikeasti halutaan tukea tuntematonta ja antaa ajattelemisen aihetta.
Sanonpa vaan sulle ap, että vaikka luonnollisesti olet iloinen noista kannustavista viesteistä, niin mä, itsekin petetty osapuoli, voin sanoa ettei sulla ole mitään hajuakaan siitä kuinka paljon tuo tuskaa, epävarmuutta, epäluottamusta ja paljon muuta kun se oma rakas pettää. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla. Kuin eläisi veitsi sydämessä. Samaanaikaan on tunne ettei voi edes katsoa tuota rskastaan enää ja toisaalta kaipaa ja rakastaa häntä niim paljon. Miksi toinen ihminen voi satuttaa niin paljon että se arpi, syvä arpi, ei poistu koko loppuelämän aikana. Olet rikkonut jotain sellaista mitä ei enää ehjäksi saa ja nyt on sinun vuorosi maksaa siitä. Multa et säälipisteitä saa.
No juu, sattuu se - tiedän kokemuksesta. Mutta pettämisestä on jo sentään neljä vuotta eikä esim neljää kuukautta ja se tapahtui eri olosuhteissa kuin mistä nyt kotipiireissä on kyse, joten kyllä aloittajan kumppanin pitäisi jo kyetä vähän "höllentämään narua" - jos ylipäätään joskus siihen aikoo kyetä. Oma mies jäi kiinni baarireissulla vieraaseen sänkyyn haksahtamisesta about 3 v sitten ja on sen jälkeen saanut mennä samaiseen baariin kaveriporukalla. Olihan se ensimmäinen kerta tietenkin hel-ve-tin vaikea minulle, siis luottaa siihen, ettei sama toistu... Mutta pähkäilin asian niin, että joskus on vain pakko alkaa luottaa. Mies anoi tekoaan mielestäni aidosti anteeksi ja halusi jatkaa - ja minä pitkän pohdinnan jälkeen päätin uskaltaa antaa tilaisuuden.
Joten olen sitä mieltä, että kun aloittaja on sentään jo 4 v "selvinnyt puhtain paperein" ja on selvästi läksynsä oppinut, eiköhän olis aika kumppaninkin antaa vähän löysää. Ei parisuhteen tarkoitus ole kahlehtia toista itseensä, vaan parisuhteessa on kaksi itsenäistä osapuolta. Luottamus on ansaittava, mutta on myös osattava luottaa.
Sinulle "rikottu onni": Ensinnäkään, en kerää säälipisteitä. Ja toiseksi, en ole toinen ihminen, joten en voi koskaan saada tietää, miten ja miten paljon mieheni on minun petturuuteni vuoksi joutunut kärsimään. Voin vain arvailla sen perustella, mitä hän on minulle kertonut ja mitä olen hänestä aistinut. Ja voin olla syvästi pahoillani tapahtuneesta, mutta en voi saada tehtyä tekemättömäksi. Mutta turha sinun on silti minua syyllistää - olen tehnyt sitä aivan tarpeeksi jo itse. Ja ihminen on erehtyväinen, mutta tärkeintä on se, millaiseksi erehdyksensä jälkeen tulee.
Kiva kuulla "not-so-broken", että teillä kaikesta huolimatta asiat on suhteellisen kunnossa. Mielestäni on suorastaan mahtavaa, että uskalsit antaa miehellesi toisen tilaisuuden. Tiedän, miltä tuntuu, kun saa sen. Itselleni pettämiskokemus on vain avannut silmiä, saanut näkemään uskollisuuden tärkeyden ja oman miehen arvon. Ja sen, miten paljon häntä rakastan - hänestä luopuminen olisi tehnyt todella kipeää.
Samaa kuin teille toivon meillekin: luottamuksen vähittäistä paluuta. Parityöasiaa olemmekin saaneet jo selvitettyä, ja näyttää siltä, ettei se ole enää niin iso peikko miehelleni kuin silloin, kun hän sai ensimmäistä kertaa kuulla, että joudun työskentelemään kahdestaan "vieraan miehen" kanssa.
Lisänäkökulmat ja kokemukset ovat edelleen tervetulleita! :)
Meillä mies petti. Hän purki tätä pahaa oloaan myös väkivaltaisesti humalassa minuun. Kun mittani oli täysi ja halusin avioeron, mentiin parisuhdeterapiaan (miehen pyynnöstä). Terapiassa mieheni itse yksin neuvotteli terapeutin ja sosiaalivirkailijan kanssa parisuhteen jatkamiseen liittyvät säännöt. 1. korkki kiinni 2. ei menoja, yhdessä tekemistä ja perheen kanssa 3. omaan terapiaan omien ongelmien läpikäymiseen parisuhdeterapian rinnalle.
Koin, että mieheni otti vastuuta teoistaan ja halusi jatkaa parisuhdetta. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta se miten ongelmat kohdataan, ratkaisee myös luottamuksen rakentamisen uudestaan.
Pitäisikö teidänkin kuitenkin puhua esim terapiassa asiasta? Vaikuttaa, että miehesi tarvitsee tukea asian käsittelyyn. Muuten en usko hänen luottavan sinuun enää koskaan täysin.
rikottu onni, kannattaisikohan sinun mennä terapiaan? Viestisi perusteella vaikutat harvainaisen katkeralta tapaukselta.
Kerran petturi, aina petturi. Mä oon ainoostaan kerran jääny suhteeseen pettämisen jälkeen ja silloin olin itse pettäjä. Kerrasta opin sen läksyn. Jos sille tielle on menty, ei se suhde siitä koskaan ennalleen palaa. Menetettyä luottamusta ei saa koskaan takaisin.
3971, ei se kyllä aina noin yksioikoisesti mene. Itse olen pettänyt, mutta oppinut siitä, ettei se TODELLAKAAN kannata. Ja suhde on jatkunut pettämisestä huolimatta.
Meillä oli sama tilanne. Minä petin. Aluksi rajoitin menojani, nyt luottamus on alkanut palautua ja saatan viettää tyttöjen kanssa baari illan, eikä mieheni maailma siihen kaadu. Enkä tietysti edes menisi baariin jos se miestäni ihan liikaa loukkaisi tai aiheuttaisi epäilyksiä.
Ja tuo, että kerran petturi on ana petturi on ihan hevon paskaa.
Miksi kerroit? Jos jotain on tapahtunut ei sen kertominen saa sitä pois. Kertominen on toisen satuttamista, eikä muuta mitään mihinkään.
Hei ap. Itse olen ollut samaisessa tilanteessa, petettynä osapuolena. Aikaa tästä on myös 4 vuotta. Vieläkin valitettavasti aika ajoin tulee tunne, miksi helve**ssä näin kävi? Mutta pikkuhiljaa olen oppinut antamaan "löysää narua" miehelle ja luottamaan. Ja luotan lähinnä siihenkin, että jos näin tapahtuu toiste, suhde saa jäädä, mutta minä selviän, aivan varmasti!
Hienoa, että olette saaneet edes koulutehtävä asian selvitettyä, siitä se lähtee, pienin askelin. Tälläkin hetkellä istun yksin kotona, mies muualla, mutta tiedän, ettei minun tarvitse pelätä, voin olla rauhallisin mielin.
Ja toki, satuttaahan se hemmetin paljon tuo pettäminen ja jättää suhteeseen ja ihmiseen ikuisen arven, mutta tiedän miestäni katsoneena, että niin se tekee aidosti pahoillaan olevalle ja katuvalle pettäjällekkin, ei se tilanne ole hänellekkään helppo, ohimenevä asia.
Joillakin luottamuksen palaamiseen kestää 3kk:tta, joillakin 6 vuotta...mutta se aika on annettava ja pikkuhiljaa luottamusta molemmin puolin rakennettava ja suhdetta vaalittava, jos molemmat sitä haluaa ja siihen ollaan valmiita.
Kaikkea hyvää teidän kevään jatkoon :)
Petturi on aina petturi ! Tulet hairahtumaan aina uudestaan ja uudestaan.
Sinun kaltaisten ihmisten olisi parasta elää sinkkuna, eikä pilata puolisonsakin elämää.
Kun pettää kerran, se kynnys on jo todella matala siihen seuraavaan kertaan.