Täällä tuntuu olevan hyviä neuvoja ja kommentteja työelämään, niin joku osaa varmaan neuvoa minuakin oudossa(?) pulmassani.
Olen vuosia sitten huomannut, että itselleni sopivin ratkaisu rahan tienaamiseen on tehdä määräaikaisia töitä. Aloitin vähän aikaa sitten uudessa paikassa, ja olen nyt joutunut huomaamaan, että työpaikan henki on sairaampi kuin ehkä missään aiemmassa paikassa.
Koko osasto on aika pieni ja oma ns. tiimimme todella pieni (6 ihmistä ja esimies). Mutta tuossa pienessä porukassakaan tieto ei näytä kulkevan mitenkään. Kenellekään ei kuulu minkäänlainen vastuu mistään, ja siellä on joitakin talossa todella pitkään olleita, jotka tuntuvat nauttivan kurjasta elostaan, ja siitä, että voivat selän takana valittaa toisten tekemisistä ja tekemättömyyksistä.
Pari edellistä paikkaani ovat olleet hyvin erilaisia, ja niissä aktiiviseen työotteeseen on kannustettu. Minulle on jotenkin luontaisaa ottaa työstäni vähän ehkä liikaakin vastuuta, ja olen tottunut avaamaan suuni, kun huomaan epäkohtia.
Tässä paikassa olen kuitenkin huomannut, että ehdottomasti kannattaisi olla vain hiljaa. Pitäisi tehdä nyhrätä töitään hiljaa huoneessaan, eikä kysellä, eikä kertoa, jos näkee jotakin, minkä takia työt eivät mene niin kuin pitäisi.
Minusta tuo on outoa, ja oikeasti minulle tosi haastavaa. Aion kuitenkin jatkaa määräaikaisuuteni loppuun (ainakin yritän), koska paikassa on muutamia oikein erinomaisia puolia. Mutta: Osaako joku neuvoa, mistä saa voimia ja taitoa tuohon hiljaa olemiseen ja "mä käyn vain töissä täällä" -asenteeseen. Ehkä tämä kuulostaa typerältä, mutta ihan oikeasti minulle on vaikeaa
a) se, että en kerro, jos huomaan työhön liittyviä pulmia
b) olla ehdottelematta, että työpaikan henkeä olisi syytä parantaa ja selän takana paskan jauhaminen pitäisi lopettaa.
Yritän siis käydä vain töissä. Tehdä työtäni edelleen ahkerasti ja tunnollisesti. (Paitsi, että en ole aktiivinen, mikä minusta kuuluu tunnollisuuteen.) Toki auttaa, kun elän aktiivista elämää vapaa-ajallani, mutta sittenkin, on niin vaikea olla avaamatta suutaan.
Onko muita aktiivisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen, ja onnistuneet usean kuukauden passiivisuuteen?
Olen vuosia sitten huomannut, että itselleni sopivin ratkaisu rahan tienaamiseen on tehdä määräaikaisia töitä. Aloitin vähän aikaa sitten uudessa paikassa, ja olen nyt joutunut huomaamaan, että työpaikan henki on sairaampi kuin ehkä missään aiemmassa paikassa.
Koko osasto on aika pieni ja oma ns. tiimimme todella pieni (6 ihmistä ja esimies). Mutta tuossa pienessä porukassakaan tieto ei näytä kulkevan mitenkään. Kenellekään ei kuulu minkäänlainen vastuu mistään, ja siellä on joitakin talossa todella pitkään olleita, jotka tuntuvat nauttivan kurjasta elostaan, ja siitä, että voivat selän takana valittaa toisten tekemisistä ja tekemättömyyksistä.
Pari edellistä paikkaani ovat olleet hyvin erilaisia, ja niissä aktiiviseen työotteeseen on kannustettu. Minulle on jotenkin luontaisaa ottaa työstäni vähän ehkä liikaakin vastuuta, ja olen tottunut avaamaan suuni, kun huomaan epäkohtia.
Tässä paikassa olen kuitenkin huomannut, että ehdottomasti kannattaisi olla vain hiljaa. Pitäisi tehdä nyhrätä töitään hiljaa huoneessaan, eikä kysellä, eikä kertoa, jos näkee jotakin, minkä takia työt eivät mene niin kuin pitäisi.
Minusta tuo on outoa, ja oikeasti minulle tosi haastavaa. Aion kuitenkin jatkaa määräaikaisuuteni loppuun (ainakin yritän), koska paikassa on muutamia oikein erinomaisia puolia. Mutta: Osaako joku neuvoa, mistä saa voimia ja taitoa tuohon hiljaa olemiseen ja "mä käyn vain töissä täällä" -asenteeseen. Ehkä tämä kuulostaa typerältä, mutta ihan oikeasti minulle on vaikeaa
a) se, että en kerro, jos huomaan työhön liittyviä pulmia
b) olla ehdottelematta, että työpaikan henkeä olisi syytä parantaa ja selän takana paskan jauhaminen pitäisi lopettaa.
Yritän siis käydä vain töissä. Tehdä työtäni edelleen ahkerasti ja tunnollisesti. (Paitsi, että en ole aktiivinen, mikä minusta kuuluu tunnollisuuteen.) Toki auttaa, kun elän aktiivista elämää vapaa-ajallani, mutta sittenkin, on niin vaikea olla avaamatta suutaan.
Onko muita aktiivisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen, ja onnistuneet usean kuukauden passiivisuuteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle tilanteesi on todella tuttu. Juurikin olen huomannut, että olen ongelmissa tietyn tyyppisen ympäristön kanssa, jos puhun ja olen ongelmissa itseni kanssa jos en puhu.
Toivotaan, että joku osaisi antaa tähän neuvoja, joita itsekin kaipaan.
olen myös...voimia ei ole muuhun....esimies huutaa joka päivä ja kaikesta.
Kuuluuko työpisteeseenne asiakastyötä, vai oletko töissä toimistossa? Kurjaahan se olisi, mikäli työpäivän aikana ei ole muita ihmiskontakteja kuin tuo tiiminne, jonka toiminta ei ilmeisimmin ole sujuvaa. Pidetäänkö teillä osastopalavereja? Mitä niissä puhutaan? Muista se, että sinä et ole vastuussa osastonne työn sujuvuudesta, vaan esimiehesi on. Mikäli häntä ei kiinnosta parannusehdotuksesi eikä ilmapiiri ole kehittävä, anna tilanteen olla. Tee työsi sen kaavan mukaan, miten sinut on asioihin perehdytetty. Työpäivän päätteeksi sulje ovi takanasi ja nauti vapaa-ajasta.
Älä lähde mukaan selän takana jauhamisiin. Älä kommentoi jos joku tulee sinulle jauhamaan tiiminne jäsenestä. Keskustele itseäsi kiinnostavista asioista, ajankohtaisista asioista, työasioista. Mikäli näistä ei jutun juurta toisten kanssa synny, olet ainakin yrittänyt. Ajattele, on ihmisiä, jotka eivät työpäivänsa aikana sano kenellekään sanaakaan. Yksinäisissä ammateissa olevat. Tuppisuuna kahdeksan tuntia päivässä on aivan mahdollista ;)
Kiitos vastauksista. Toimisto se on, ja meidän tiimin (sen kuusihenkisen) töihin ei kuulu asiakaspalvelu. Se on tosiaan harmi, sillä monesti asiakkaat ovat kyllä piristävämpää seuraa kuin työkaverit :)
Tuo on kyllä hyvä, ja itselleni päivänselvä ohje, että seläntakanpuhumisia en suostu edes kuuntelemaan, saati että lähtisin niihin mukaan.
Taidan nyt yrittää tätä entistäkin aktiivisempaa omaa elämää, että jaksan käydä vuoden loppuun saakka töissä tekemässä työt minimiaktiivisuudella.
Osaatteko muuten vielä vinkata, mitä tekisin nyt "päällä olevan" tilanteen kanssa?Tämä on niin absurdi. Työmme on todella yksinkertaista. Huomattavasti vähemmän vaativaa kuin aiemmat työni. Ja minulla on tosiaan työkokemusta runsaasti. No, varmaan tämän aktiivisen luonteeni ja monipuolisen kokemukseni takia huomasin jo tuolla muutamia virhetilanteita, siis ihan järjestelmistä johtuvia, joiden takia asiat ovat menneet vikaan. Kun olen niitä mennyt kertomaan eteen päin, olen saanut palautetta, kuinka näissä pitäisi olla tarkka ja selostusta siitä, kuinka tuo yksinkertainen työ pitää tehdä. Ilmeisesti siis olen uutena työntekijänä jonkinlainen syntipukki kaikille virheille, jotka voisivat olla minun. Ja kun menen sitten vielä kertomaan huomanneeni, millaisia virheitä järjestelmässä on, ja kuinka ne onnistuu kiertämään, olen paitsi huono ja huolimaton, myös nenille hyppivä.
Mietin tässä päiväkävelyllä tänäänkin, miten tuohon pitäisi suhtautua. Antaisinko olla? Jos työpaikalla on ihmisiä, joilla on tarve selän takana paskan jauhamiseen ja muiden syyllistämiseen, heitähän pitää ymmärtää. Kaikkeen tuollaiseen huonoon oloon on kyllä syynsä. Toisaalta, kun olen tottunut olemaan hyvä työntekijä, tuntuu kyllä, että tuo, että minua yleisesti pidettäisiin jonain ykköstumpelona, käy vähän luonnon päälle. Mutta antaisinko tosiaan olla, vai kysyisinkö joltakin vähän avoimemmalta ja reippaammalta ihmiseltä, joita tuolla myös on, että onko tilanne nyt se, että minut on leimattu noiden virheiden tekijäksi.
Tuossa passiivisuudessa on muuten vielä se arveluttava puoli, että kun ei kukaan sano ääneen mitään, niin virhetilanteitahan pääsee syntymään ja kertymään todella helposti. Sitten niitä pitää korjata, ja taas tulee kiire, eikä saa pidettyä saldovapaita. (Yksi tuon paikan hyviä puolia minulle on juuri tuo, että esimiehellä on lähtökohtaisesti hyvin positiivinen suhtautuminen ylomääräisiinkin vapaapäiviin.) Kaikkeen sitä ajautuukin :(
Tämä on siis todella ajatuksia herättävä kuvio ja kerrankin täytyy tunnustaa, että niin läheltä omaa elämääni koskettaa, etten osaa vastata. Omalla kohdallani on liian vaikeaa pitää asiat sisällä, jos on ideoita ja kehitysnäkymiä mielessä. Se on valtavan turhauttavaa. Usein olen aikani kärsinyt ja sitten saanut siirrettyä suuntaa johonkin toiseen asiaan. Usein olen kyllä yrittänyt tarttua innolla tilanteeseen suoraan, mutta huonolla menestyksellä, sillä usein kohtaan passiivisia ihmisiä tai sitten niitä, jotka eivät siedä piiruakaan muita ajatuksia kuin omiaan.
Tunnen sympatiaa sinua kohtaan!