On mielenkiintoista huomata, mitenkä eri tavalla ihmiset selviävät kovistakin elämänkolhuista. Tarkoitan nyt sellaisia kolhuja, jotka tavalla tai toisella ovat seurausta ihmisten vuorovaikutuksen jumiutumisesta, tulehtuneisuudesta ja siitä syntyvästä vihasta.
Joillekin näyttää katkeruus olevan tie eteenpäin, joillekin kokonaan uuden elämänalueen valloittaminen, jotkut unohtavat aktiivisesti, jotkut jopa menettävät vastustuskykynsä ja sairastuvat, jotkut muuttavat mielessään todellisuutta, etteivät koskaan olekaan kokeneet mitään pahaa. Mitä muita tapoja lie onkaan.
Joillekin näyttää katkeruus olevan tie eteenpäin, joillekin kokonaan uuden elämänalueen valloittaminen, jotkut unohtavat aktiivisesti, jotkut jopa menettävät vastustuskykynsä ja sairastuvat, jotkut muuttavat mielessään todellisuutta, etteivät koskaan olekaan kokeneet mitään pahaa. Mitä muita tapoja lie onkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yhdestä elämänkolhusta selviäminen antaa aina voimia ja keinoja selvitä siitä seuraavasta. Jos jää katkeruuteen ja jumittuu johonkin asiaan, selviytymiskeinoja ei käytetä ja voimaantumisen tunnetta ei tapahdu. Siitä seuraa se, että seuraavan vastoinkäymisen tullessa kohdalle, selviäminen on heikompaa.
Katkeruus on usein itsetunnon vamma. Ei voida antaa anteeksi toisille, eikä varsinkaan itselle, jos on kokenut voimattomuutta ja keinottomuutta hankalassa tilanteessa. Sitten etsitään revanssia ja "kostoa", joskus jopa koko loppuelämä. Mistä syntyvät kiukkuiset, tiuskivat ja tyytymättömät vanhukset? Katkeruudesta, vääristä valinnoista, tekemättömistä asioista.