Täällä usein puhutaan siitä että kuka kelpaa kenelle ja sekä näistä "tasoista".
Usein se kuulostaa siltä että niin naiset kuin miehet hakee jostain ihme markkinoilta sitä "parasta".
Osittain se on tottakin että tietyt ominaisuudet viehättävät varsinkin aluksi suurista osaa väestä todella hleposti ja niiden mukaan mennään, mutta uskon että näissä tasoteorioissa yms. on paha puute.
Se on se että usein me etsimme tietyllä tavalla omaan sosiaaliseen ympäristöön sopivaa ihmistä joka vaikuttaa sillä tavoin samanlaiselta että yhteiselämä on mahdollista.
Painottaisin tässä erityisesti sitä että "joukosta poikkeava" ei tällöin ole välttämättä "joukosta edukseen erottuva" vaikkei ihmisessä sinällään olisi mitään vikaa. Jopa ne elämän perusasiat voivat olla kunnossa kuten kaikilla muillakin ,mutta ei ehkä olla siinä sosiaalisen elämän keskiössä samalla tavoin kuin ehkä keskiverto ihminen on.
Täällä oli joskus kauan aikaa ketju jonka muistan jossa käsiteltiin miten osa ihmisistä on eri pisteessä sinkku kiertoradalla kuin toiset. Osa on siellä kuumassa ytimessä ja osa kylmemmillä rajamailla josta kumppaniin törmääminen on vaikeaa kun taas ytimessä tapahtuu koko ajan "reaktioita".
Uskon että monia ihmisiä niin miehiä kuin naisia vaivaa juuri tämä ilmiö varsinkin Suomessa jossa sosiaalisuus on tietyllä tavoilla rajoittunut varsinkin mitä tulee vastakkaisen sukupuolen etsintään. Esimerkiksi aloitteiden teko voi olla vaivalloista muualla kuin "niihin osoitetuilla paikoilla" :D (vähän kuin tupakkapaikka tai perheellisille tarkoitettu parkkipaikka).
Tällöin ihminen joka on muuten ihan OK ja jopa sosiaalinen seurassa jää tavallaan kiertämään yksin tai omassa pienessä ryhmässään sitä sinkkukarttaa ja toisiin samanlaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin törmääminen vain on hyvin epätodennäköistä.
Tämä tekee myös siitä valituksesta että "en tuolle ja tuolle naiselle kelvannut" tietyllä tavalla turhaa koska loppupeleissä se suhde tuskin olisi toiminutkaan ja olisin joutunut muuttamaan oman elämäni täysin päinvastaiseksi kuin tahdon.
Enkä ole todellakaan mikään vain ruutua tuijottava hintelä nörtti joka kaivautuu vain välillä ulos luolastaan kuvitellen että jos kassaneiti vilkaiseen häntä sekä varovasta hymyilee niin se on merkki kiinnostuksesta.
Se mikä eniten ehkä vaivaa ei niinkään omassa seuranhaussa vaan mitä olen tarkkaillut on se kylmyys jota ihmiset osoittavat toisia kohtaan seuraa hakiessaan. Päältä päin ehkä ollaan "hyvällä tuulella" ja rentoja, mutta pinnan alla ollaan kovinkin varautuneita tai sitten se korvataan voimakkaalla tarpeella esimerkiksi välittömään seksiin.
Sen minkä olen treffeillä käynyt niin olen kaivannut naisilta ennen kaikkea massasta poikkeavuutta sekä toisaalta inhimillistä lämpöä. Varsinkin jälkimmäinen on monilta ollut aika kadoksissa tai jos sitä on löytynyt niin olen huomannut että nainen ei kovinkaan hyvin soveltuisi elämään kanssani johtuen elämäntapa eroista.
Tuli aika pitkä virsi, mutta pointti on se että me ihmiset ollaan erilaisia ja kuten tasa-arvossakin niin osa ihmisistä on erilaisempia kuin toiset.
Silloin jos osut siihen sakkiin joka on tarpeeksi erikoinen/erilainen siitä keskivertoporukasta varsinkin sosiaalisuudeltaan niin sen että jonkun kanssa natsaa voi olla äärimmäisen hankalaa.
Älkää surko sinkkuuttanne koska se voi yllätten loppua ja sitten saatatte kaivata sinkuiksi takaisin. ;D
Usein se kuulostaa siltä että niin naiset kuin miehet hakee jostain ihme markkinoilta sitä "parasta".
Osittain se on tottakin että tietyt ominaisuudet viehättävät varsinkin aluksi suurista osaa väestä todella hleposti ja niiden mukaan mennään, mutta uskon että näissä tasoteorioissa yms. on paha puute.
Se on se että usein me etsimme tietyllä tavalla omaan sosiaaliseen ympäristöön sopivaa ihmistä joka vaikuttaa sillä tavoin samanlaiselta että yhteiselämä on mahdollista.
Painottaisin tässä erityisesti sitä että "joukosta poikkeava" ei tällöin ole välttämättä "joukosta edukseen erottuva" vaikkei ihmisessä sinällään olisi mitään vikaa. Jopa ne elämän perusasiat voivat olla kunnossa kuten kaikilla muillakin ,mutta ei ehkä olla siinä sosiaalisen elämän keskiössä samalla tavoin kuin ehkä keskiverto ihminen on.
Täällä oli joskus kauan aikaa ketju jonka muistan jossa käsiteltiin miten osa ihmisistä on eri pisteessä sinkku kiertoradalla kuin toiset. Osa on siellä kuumassa ytimessä ja osa kylmemmillä rajamailla josta kumppaniin törmääminen on vaikeaa kun taas ytimessä tapahtuu koko ajan "reaktioita".
Uskon että monia ihmisiä niin miehiä kuin naisia vaivaa juuri tämä ilmiö varsinkin Suomessa jossa sosiaalisuus on tietyllä tavoilla rajoittunut varsinkin mitä tulee vastakkaisen sukupuolen etsintään. Esimerkiksi aloitteiden teko voi olla vaivalloista muualla kuin "niihin osoitetuilla paikoilla" :D (vähän kuin tupakkapaikka tai perheellisille tarkoitettu parkkipaikka).
Tällöin ihminen joka on muuten ihan OK ja jopa sosiaalinen seurassa jää tavallaan kiertämään yksin tai omassa pienessä ryhmässään sitä sinkkukarttaa ja toisiin samanlaisiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin törmääminen vain on hyvin epätodennäköistä.
Tämä tekee myös siitä valituksesta että "en tuolle ja tuolle naiselle kelvannut" tietyllä tavalla turhaa koska loppupeleissä se suhde tuskin olisi toiminutkaan ja olisin joutunut muuttamaan oman elämäni täysin päinvastaiseksi kuin tahdon.
Enkä ole todellakaan mikään vain ruutua tuijottava hintelä nörtti joka kaivautuu vain välillä ulos luolastaan kuvitellen että jos kassaneiti vilkaiseen häntä sekä varovasta hymyilee niin se on merkki kiinnostuksesta.
Se mikä eniten ehkä vaivaa ei niinkään omassa seuranhaussa vaan mitä olen tarkkaillut on se kylmyys jota ihmiset osoittavat toisia kohtaan seuraa hakiessaan. Päältä päin ehkä ollaan "hyvällä tuulella" ja rentoja, mutta pinnan alla ollaan kovinkin varautuneita tai sitten se korvataan voimakkaalla tarpeella esimerkiksi välittömään seksiin.
Sen minkä olen treffeillä käynyt niin olen kaivannut naisilta ennen kaikkea massasta poikkeavuutta sekä toisaalta inhimillistä lämpöä. Varsinkin jälkimmäinen on monilta ollut aika kadoksissa tai jos sitä on löytynyt niin olen huomannut että nainen ei kovinkaan hyvin soveltuisi elämään kanssani johtuen elämäntapa eroista.
Tuli aika pitkä virsi, mutta pointti on se että me ihmiset ollaan erilaisia ja kuten tasa-arvossakin niin osa ihmisistä on erilaisempia kuin toiset.
Silloin jos osut siihen sakkiin joka on tarpeeksi erikoinen/erilainen siitä keskivertoporukasta varsinkin sosiaalisuudeltaan niin sen että jonkun kanssa natsaa voi olla äärimmäisen hankalaa.
Älkää surko sinkkuuttanne koska se voi yllätten loppua ja sitten saatatte kaivata sinkuiksi takaisin. ;D
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko korkannut yhtään naista käytetyksi?
En nyt jaksa vastata teinille tai mt-potilaalle.
Se on sitä hienostorasismia.