minun tarina..

Olen 30kymppinen kaveri ja elelin 9v aviossa vaimoni kanssa.Puolitoistavuotta sitten vaimolle tuli muhkea puhelinlasku ja kyselin ja kyselin niin suostui kertomaan että on vaikeaa ja on soitellut tuntemani miehen kanssa..?(ei kaveri)
Saatiin keskusteltua jutut mielestäni, niin pari kuukautta sitten ilmoitti oltuaan yhden yön kateissa,että voisinko muuttaa kotoamme pois kun ei välillämme ole rakkautta..?Seuraavana aamuna roikkui jalassani ja sanoi että älä ikinä lähde äläkä ikinä ole niin ilkeä kuin hän,koska olen kaikki kaikessa hänelle.Meni viikko kun hän itkuisena pyysi minua muuttamaan taas. Rakastin vaimoani, mutta huomasin myös petoksen taakan painavan häntä,ja tunsin että tämä tuntemani mies joka itse on eronnut 1/2vuotta aiemmin,oli sekoittanut hänen pään.Ymmärrän ettei väkisin olla liitossa,mutta olisi loppumetreillä voinut ajatella tapaa, millä pitkä suhde katkaistaan.Tapauksesta on muutama kuukausi ja olen pahimmat painajaiset nukkunut,sekä ensimmäistä kertaa pystyn analysoimaan mennyttä.Se raastaa että tekemällä perheestä 1 onnelliseksi,pitää tehdä kolme(minä ja kaksi poikaani) surulliseksi. Ja mielestäni on kohtuutonta isän muutettua pois, viedä lapset 2vko:n kuluttua tapaamaan uutta kumppania,vai onko mielestänne annettu 2:lle alle 10v lapselle aikaa..toipua.Onneni on tällähetkellä yhteishuoltajuus,ja nyt tajuan että olen aina tärkeä lapsilleni..Rakastuminen ja ihastumisen huuma saa ihmiset tekemään huimiakin juttuja.Mutta nyt te ketkä siellä monitorin toisellapuolella elätte ehkä samansuuntaisia rinnakkaissuhteita, olkaa silti inhimillisiä vaikka mikään ei enää pelastaisi mielestänne suhdettanne..kertokaa aikaisemmin ja älkää yrittäkö repiä viikossa kaikkea valmiiksi..kyllä ne asiat on juteltava ennemmin tai myöhemmin.Sanon vielä että suhteessamme ei ollut väkivaltaa,viinaa yms. vaan tajuan nyt että vaimoni yksinkertaisesti rakastui toiseen mieheen ja vaikka kuinka välillä tekisi mieli tarttua pesäpallomailaan,niin tiedän että se ei auttaisi minun ja lasteni suhdetta mihinkään.Hän silti on lasteni äiti ja hänen hyvinvointi on tärkeää myös lapsille ja toivon ettei poikien tarvitse vuoden, viiden vuoden päästä ihmetellä mihin äitin uusi kaveri on kadonnut.Siis katsokaa sisällenne olkaa satavarmoja uudesta liitosta ennekuin viette lapset mukaan.Onko muilla mitään vastaavaa...?
41419
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Samanlainen tarina, samat ajatukset, samat kuviot, jne.
Ainut mihin kannattaa fokusoida, on lapset. Nainen

Äänestä

Tsemppiä!
Minulla oli vuosia takana vain viisi. Sama tilanne, paitsi että on selvinnyt mieheni pettäneen minua useasti. Hän jätti minut paria kuukautta ennen toisen lapsemme laskettua aikaa. Muutti vain uuden ihanan täydellisen naisensa luokse ja haki kotoa puhtaat silitetyt vaatteet. Että näin. On niitä "fiksuja" näköjään sekä miehissä että naisissa! Onneksi lapset ovat terveitä, he auttoivat jaksamaan!

Äänestä

Asiasi koskee minua aivan kauhean läheltä....Itse olen juuri samanlainen kuin vaimosi...Olen 9kk tapaillut toista miestä.Petän miestäni täysin. En ymmärrä miksi niin on,,tai toisaalta ymmärrän.Mieheni on sairaan mustasukkainen.Olemme asialle tehneet kaiken minkä voi. Mulla ei ole koskaan ollut 13 avioliitto vuoden aikana ajatustakaan että pettäisin muttaehkä meille kävi juuri niinkuin in sanottu. Mustasukkaisuus tappaa rakkauden. Kannan tuskaa, raskasta takkaa..Haluaisin että tämä kaikki mitä olen tehnyt olisi vain unta ja saisin ne tunteet takaisin mitkä minulla oli miestäni kohtaan aikaisemmin. En jaksa tätä valehtelua salaamista...Miten tästä eteenpäin? Kuinka voin tukahduttaa ne tunteet joita minulla on toista miestä kohtaan? Miehellä on myös perhe. Miten monta onnetonta tulisi meidän vuoksi. Miksi elämä on tällaista. Tämä toinen mies on ollut hyvä ystäväni ja tukeni rehellisessä mielessä jo pidemmän aikaa,mutta kuin hiljaa ja varksin huomasikin että mä rakastan sitä. Annoin ehkä pikkurillin ja se vei koko käden.... En uskalla varmastikkaan koskaan miehelleni tätä tunnustaa... lapsilla ei olisi äitiä enää sitten ja todennäköisesti meitä ei olis enää ketään täällä maan päällä...sen verran mies omaa väkivaltaisuutta...

Äänestä

......

Äänestä

Kommentoi aloitusta


male kirjoitti:

Olen 30kymppinen kaveri ja elelin 9v aviossa vaimoni kanssa.Puolitoistavuotta sitten vaimolle tuli muhkea puhelinlasku ja kyselin ja kyselin niin suostui kertomaan että on vaikeaa ja on soitellut tuntemani miehen kanssa..?(ei kaveri)
Saatiin keskusteltua jutut mielestäni, niin pari kuukautta sitten ilmoitti oltuaan yhden yön kateissa,että voisinko muuttaa kotoamme pois kun ei välillämme ole rakkautta..?Seuraavana aamuna roikkui jalassani ja sanoi että älä ikinä lähde äläkä ikinä ole niin ilkeä kuin hän,koska olen kaikki kaikessa hänelle.Meni viikko kun hän itkuisena pyysi minua muuttamaan taas. Rakastin vaimoani, mutta huomasin myös petoksen taakan painavan häntä,ja tunsin että tämä tuntemani mies joka itse on eronnut 1/2vuotta aiemmin,oli sekoittanut hänen pään.Ymmärrän ettei väkisin olla liitossa,mutta olisi loppumetreillä voinut ajatella tapaa, millä pitkä suhde katkaistaan.Tapauksesta on muutama kuukausi ja olen pahimmat painajaiset nukkunut,sekä ensimmäistä kertaa pystyn analysoimaan mennyttä.Se raastaa että tekemällä perheestä 1 onnelliseksi,pitää tehdä kolme(minä ja kaksi poikaani) surulliseksi. Ja mielestäni on kohtuutonta isän muutettua pois, viedä lapset 2vko:n kuluttua tapaamaan uutta kumppania,vai onko mielestänne annettu 2:lle alle 10v lapselle aikaa..toipua.Onneni on tällähetkellä yhteishuoltajuus,ja nyt tajuan että olen aina tärkeä lapsilleni..Rakastuminen ja ihastumisen huuma saa ihmiset tekemään huimiakin juttuja.Mutta nyt te ketkä siellä monitorin toisellapuolella elätte ehkä samansuuntaisia rinnakkaissuhteita, olkaa silti inhimillisiä vaikka mikään ei enää pelastaisi mielestänne suhdettanne..kertokaa aikaisemmin ja älkää yrittäkö repiä viikossa kaikkea valmiiksi..kyllä ne asiat on juteltava ennemmin tai myöhemmin.Sanon vielä että suhteessamme ei ollut väkivaltaa,viinaa yms. vaan tajuan nyt että vaimoni yksinkertaisesti rakastui toiseen mieheen ja vaikka kuinka välillä tekisi mieli tarttua pesäpallomailaan,niin tiedän että se ei auttaisi minun ja lasteni suhdetta mihinkään.Hän silti on lasteni äiti ja hänen hyvinvointi on tärkeää myös lapsille ja toivon ettei poikien tarvitse vuoden, viiden vuoden päästä ihmetellä mihin äitin uusi kaveri on kadonnut.Siis katsokaa sisällenne olkaa satavarmoja uudesta liitosta ennekuin viette lapset mukaan.Onko muilla mitään vastaavaa...?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu