Kyllä se on niin että kun kerran eroaa, niin ei enää huvita toista kertaa naimisiin mennä,näin ainakin minulla on.Avioliiton käsite on nykyään ihan eri kuin ennen. Kun naimisiin mentiin, niin ikuisesti piti yhdessä olla,niin myötä- kuin vastamäessä. Meikäläinen on sen verran vanhanaikainen ,että ei kyllä toista kertaa siihen ryhdy ,että hynttyyt yhteen toisen kanssa laittaisi.
Nykyään mennään hetken huumassa naimisiin eikä viitsitä edes yrittää olla yhdessä ,kun tulee jotain pieniä vaikeuksia.
Laittakaa ihmiset järki päähän ,kun suunnittelette avioliittoa,ei tarvitse sitten muutamien vuosien päästä erota ja jaella omaisuutta kamalan riidan kanssa tai rikkoa perhettä ja tuottaa surua lapsille kun vanhemmat tappelee.
Tai yrittäkää edes sopia riitanne ja miettiä sitä hyvää mitä näitte toisessa ihmisessä kun tapasitte .Pikkuasioista ei kannata tapella ja raha ei ratkaise elämänlaatua eikä syrjähypyt kannata,jos meinaa toisen ihmisen kanssa elää.
Nykyään mennään hetken huumassa naimisiin eikä viitsitä edes yrittää olla yhdessä ,kun tulee jotain pieniä vaikeuksia.
Laittakaa ihmiset järki päähän ,kun suunnittelette avioliittoa,ei tarvitse sitten muutamien vuosien päästä erota ja jaella omaisuutta kamalan riidan kanssa tai rikkoa perhettä ja tuottaa surua lapsille kun vanhemmat tappelee.
Tai yrittäkää edes sopia riitanne ja miettiä sitä hyvää mitä näitte toisessa ihmisessä kun tapasitte .Pikkuasioista ei kannata tapella ja raha ei ratkaise elämänlaatua eikä syrjähypyt kannata,jos meinaa toisen ihmisen kanssa elää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erosin seitsemäntoista vuotta kestäneestä avioliitosta ja menin uudestaan naimisiin vuoden kuluttua. Ikinä ei asiat ole olleet niin hyvin kuin näiden 25 vuoden aikana uuden vaimon kanssa.
Ja tuli niitä syrjähyppyjäkin tehtyä useampia ensimmäisen liiton aikana. Vaan ei enää ole tarvetta.
En siksi pysty uskomaan että aloittajan elämänviisaus olisi mitenkään yleispätevää lajia. Jokainen tulkoon autuaaksi tavallaan ja oppia ikä kaikki ovat lähempänä omaa ajatusmaailmaani.
Jaa jaa. Itse erosin 25 vuoden liiton jälkeen. Mielestäni siinä on ikuisuutta enemmän kuin tarpeeksi :). Aiemminkin olisin eronnut, mutta lapset olivat vielä sen ikäisiä, että vääntöä olisi tullut paljon enemmän.
Riitelykin on suhteellista. Kyllä lapset ymmärtää, ettei kaikkea voi purematta niellä mitä syötetään. Meilläkään ei olisi riidelty koskaan, jos olisin ollut exän kanssa kaikesta samaa mieltä ja tehnyt kaiken kuten hän sanoi. Olisimme olleet niin sopiva ja ihanteellinen pari, ellen olisi halunnut olla oma itseni ja sellaisena jopa hyväksytty.
En varmaankaan mene ikinä enää naimisiin. Exää en huoli takaisin ja muut ovat häneen verrattuna vähemmän tasokkaita.
Avioliiton käsite on niiden kahden oma asia, jotka niin pitkälle tahtovat. Voiko se olla kummoinenkaan yllätys, jos ei siippansa kanssa asioista puhu vaan olettaa että kyllä se toinenkin pitää ko. instituutiota samanlaisena kuin itse pitää...?
Vanhanaikaisuudessa ei ole mitään pontta. Oman vanhemmat kun erosivat, niin suurimpana pointtina ei silloin, aikuisilla ihmisillä, ollut eriävät mielipiteet avioliitosta, vaan ihan vain siinä ettei alunperinkään oltu niin sanotusti samalla sivulla.
Ja ne lapset...ne lapset, joiden vuoksi muka kuuluu pitää "järki päässä" ja purra hammasta. Siitähän seuraa aina pelkkää hyvää, ehh?
Samahan tuo itselle on, eikä edes mitenkään ajankohtaista, mutta harmittaa se miten ihmiset antautuvat katkeruudelle sen vuoksi että kerran on tullut valittua väärä mies/nainen itselleen.