tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin. olimme täydellisiä toisillemme. luottamus pelasi, kaikki sujui.
kunnes hän sanoio, että ei osaa/pysty/halua seurustella.
minä ensin ymmärsin asian niin että hän ei ollutkaan enää rakastunut, mutta siitä ei ollut kyse.
hän n saanut pahasti siipeensä exiltään, olisiko siinä syy.
sovimme, että olemme vain ystäviä (meillä synkkaa niin hyvin ettemme halunneet katkaista välejä).
nyt, muutaman kuukauden jälkeen näimme pitkästä aikaa-ystävinä.
molempia jännitti ja tunnelma oli aika latautunut. jälkeenpäin puhuimme, että pitäisi nähdä useammin ja että tunteita on edelleen..
olisiko tässä vielä jokin mahdollisuus, vai nko parempi vain antaa asian olla ja nähdä vain ystävinä vaikka kummatkin selkeästi rakastaa toisiaan?
kunnes hän sanoio, että ei osaa/pysty/halua seurustella.
minä ensin ymmärsin asian niin että hän ei ollutkaan enää rakastunut, mutta siitä ei ollut kyse.
hän n saanut pahasti siipeensä exiltään, olisiko siinä syy.
sovimme, että olemme vain ystäviä (meillä synkkaa niin hyvin ettemme halunneet katkaista välejä).
nyt, muutaman kuukauden jälkeen näimme pitkästä aikaa-ystävinä.
molempia jännitti ja tunnelma oli aika latautunut. jälkeenpäin puhuimme, että pitäisi nähdä useammin ja että tunteita on edelleen..
olisiko tässä vielä jokin mahdollisuus, vai nko parempi vain antaa asian olla ja nähdä vain ystävinä vaikka kummatkin selkeästi rakastaa toisiaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama tilanne meneillään, poikaystäväni ei tiedä, että haluaako seurustella...Sovittiin, että pidetään viikon tauko seurustelussa, jotta mies voi testata että pitääkö yksinolosta enemmän...
Itkettää, masentaa, ahdistaa ja pelottaa kokoajan taukoamatta. Tiedän, että en itse voi pysyä kavereina, sillä kiduttaisin sillä tavalla itseäni liikaa...olettaisin vain kokoajan, että mikään ei ole muuttunut. En voi muuta kuin toivoa, että poikaystävä päättääkin haluavansa ennemmin seurustella kuin olla yksin...mutta en myöskään halua hänen olevan suhteessa kanssani hänen tahtoaan vastaan.
En siis oikein osaa antaa kunnon neuvoja tilanteeseesi, mutta olen sitä mieltä että koskaan ei ole liian myöhäistä...
Saattaa hyvinkin olla mahdollisuus, edetkää rauhallisesti, tollaseen taukoon voi olla niiiiin monta syytä ei suinkaan rakkauden loppuminen.
Pitäkää edes jonkin verran yhteyttä kunnes molemmat on valmiita jatkamaan.
Olin samassa tilanteessa, lähdin ennen kuin tilanne leviäisi käsiin. Itsensä tuossa vain hajottaa.
Hajottaa = kasvattaa
Kantsii ihan rauhoittua ja mennä vaikka lenkille, harrastaa ja ajatella muutakin kun sitä suhdetta välillä, vaikeeta kylläkin..
Ei kauhean pitkään kannata itseään roikottaa löyhässä hirressä. Osa ihmisistä on vaan niin inhoja, että pitävät tuolla puheella toisen "varamiehenä/naisena" jos parempaa ei tule eteen.
taukoja voi toki pitää, mutta sitten samat säännöt molemmille. Ei niin, että toinen jää odotteleen ja pelkäämään/toivomaan. Parempi erota ja palata sitten yhteen jos siltä tuntuu.
Mitäs toi eroominen sit tarkottaa, saa kokeilla muita vai?
No eroaminen on eroamista. En sitä sen tarkemmin osaa sanoa. Ei olla yhdessä eikä vastuussa toiselle mistään. Jos ikävä ei hellitä ja haluaa jatkaa, niin siten palataan yhteen ja aloitetaan "alusta". Uusi suhde, uusilla säännöillä.