Olen 25-vuotias lähihoitaja nainen. Tällä hetkellä työtön, määräaikainen työsopimus loppui tammikuussa. Tilillä nyt ehkä 3 euroa, vuokraisäntä irtisanoin sopimukseni koska vuokrat olivat myöhässä. Nuorena hölmöilin ja menetin luottotietoni, taidan siis jäädä asunnottomaksi. Kukaan ei tiedä tästä tuskasta, koska ulospäin en sitä näytä, ei edes perheeni, ei parhaat ystäväni. Olen ihan yksin tän kaiken keskellä ja tuntuu että en jaksa! En osaa pyytää apua, ku en tiedä mitä mun pitäis tehdä! Mihin otan yhteyttä, ja kuka mua haluaa auttaa! Haluan päästä osaksi yhteiskuntaa ja antaa panokseni, mutta kun en tiedä miten! Töitä osa-aikaisina, hakenut olen jokapaikkaan, mutta ei. Nytkin istun ja itken vain kun en tiedä mitä tehdä! Itku ei auta markkinoilla, mutta oon vaan niin poikki!!
Kun mieli on musta, ja toivoa en nää
tahdon vain kuulla, että joku välittää.
Tekisitkö sinä sen, avaisit minulle verhot pimeyden.
Auttaisit minut valoon, luokse rakkaiden,
pakoon synkkyyden.
Matkani päähän mä tullut jo oon,
teen sen, ajaudun viimeiseen tekoon.
En halua, että minusta on enään vaivaa,
eihän minua kukaan jää kaipaan,
olenhan jo melkein vainaa.
Kun mieli on musta, ja toivoa en nää
tahdon vain kuulla, että joku välittää.
Tekisitkö sinä sen, avaisit minulle verhot pimeyden.
Auttaisit minut valoon, luokse rakkaiden,
pakoon synkkyyden.
Matkani päähän mä tullut jo oon,
teen sen, ajaudun viimeiseen tekoon.
En halua, että minusta on enään vaivaa,
eihän minua kukaan jää kaipaan,
olenhan jo melkein vainaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa ahdinkoosi. Onneksi taloudellinen katastrofi ei ole ihan niin mahdottoman suuri, vaikka sinulle nyt akuutti ja todellinen. Mene rohkeasti sosiaalitoimistoon, jos et voi pyytää väliaikaisesti apua sukulaisilta. Onneksi sinun ammatissasi töitä luulisi löytyvän helposti. Riippuu tietenkin paikkakunnasta. Olet ilmeisesti kiltti ihmien ja hieman arka turvautumaan ulkopuolisen apuun. On kieltämtää nöyryyttävääkin mennä hakemaan apua, mutta meitä opetetaan tässä elämässä. Itsekin olen jośkus pytänyt ja saanut.
Ota nyt yhteyttä johonkin - perheeseesi ja pyydä lainaa ja tee maksusitoumus. Makselet sitten pikkuhiljaa vaikka 20 euroa /kk. Kyllä yheiskuntakin auttaa nuorta ihmistä eteenpäin.
Ala nyt vain toimimaan ja älä enää pitkitä ahdinkoasi.
Ei nyt pahinta kannata ajatella.
Muistan sinua rukouksin!
En vaan voi sukulaisille kertoa, en halua että kantavat huolta. Koitan nyt pärjätä tän asian omillani, ja varasin juuri äsken ajan sos.toimistoon, toivottavasti minua osaavat siellä sitten auttaa. En kyllä tiedä mitä sitten teen jos en saa apua, kukaan ei halua vuokralle väliaikaisesti työtöntä luottotiedotonta :( En tiä miten elämäni tähän olen päästänyt, just hetki sitten olin onnellinen opiskelija, aina töitä tehnyt ja laskuni maksanut.. sitten masennui, töitä tehnyt aina ja saanut siitä kyllä kiitosta, mutta ei se mustaa sydäntä lämmitä
Kiva että on aika varattu. Tällaista se elämä on. Mutta me kaikki teemme virheitä. Kyllä saat vaikka väliaikaisen asunnon kaupungin tai kunnan asunnoista. Kun vain nyt hyvin perustelet ja vakuutat että haluat elämäsi kuntoon, niin he järjestävät asiasi. Oppia ikä kaikki!
Sosiaalitoimistosta hakemaan toimeentulotukea.
diakoniatoimistosta voidaan myöntää myös jonkinlaista taloudellista tukea kriisitilanteissa.
Ota sitten selvää onko kunnalla tarjota asuntoa. Ainakin joillakin isommilla kunnilla on asuntoja, joita tarjotaan ensisijaisesti sosiaalisin perustein, niitä eniten tarvitseville.
KOITA PÄRJÄTÄ!! PLIIS KUKAA TÄÄLLÄ EI HALUU ET KUOLET!!!!! OOT NIIN RAKAS KAIKILLE JOTKA SUT TUNTEE ! JÄÄ VIELÄ MAA PÄÄLLE!
koetapärjätä
Mullakin oli vastaava tilanne. Sain ajan ev.lut diakonilta. On antanut ruokarahaa. Olen selvinnyt, sinäkin selviät. Muistan sua rukouksin, älä luovuta. Mene rohkeasti sossuun ja seurakuntaan pyytämään apua! Muakin ensin hävetti, mutta nyt olen onnellinen. On vielä ihmisiä, jotka välittää!