Sinkku vai syrjäytynyt

Molempia, vuosia, ei tule enää elämä paremmaksi muuttumaan.

Varmaan vähän molempia. Nyt tuntuu kuitenkin kevättä rinnassa ja asenne yrittäisi kovasti muuttua valoisampaan suuntaan. Tunnen pienoista varmuutta vihdoin. Kaikkien näiden pitkien vuosien ja synkän talven jälkeen.

Tänä kesänä loppuu tämä loputon sinkkuputki ja se selviö.
Oma ihana nainen!

Olen ujo,arka ja hiljainen luonteeltani. Kavereiden kanssa meni välit poikki ja perheen kanssa muutettiin keskelle ei mitään, vaikee tutustua täkäläisiin. Amiksessa luonnettani ei katsottu hyvällä ja nyt olen 20v työtön ja porukoiden nurkissa edelleen, enkä tule porukoiden kanssa juttuun. Ei edes huomenta sanota toisilemme. Pikku hommia teen ja yritän kerään rahaa omaan kämppään. Päivät menee netissä,kuntoilessa, elokuvia katsoessa ja yksinäisyyden surkutteluun. Säälittäväks menny, sanon minä......

Olen ollut nyt 1v 3kk sinkkuna. Jonkun verran olen myös syrjäytynyt, koska sairastuin ja jouduin eläkkeelle.

NOoo... aina olen ollut sinkku. Olen myös sosiaallisesti syrjäytynyt eli en osaa huikean sulavasti toimia ihmisten kanssa, karttelen heitä. Aikoinaan opiskelu ei sekään sujunut jännittämisen aiheuttaman tönkköyden takia ja jouduin sittemmin tyytymään p-duuniin. Työttömyys ja sen myötä köyhyys ovat tuttuja asioita. Olen jo sen ikäinen, ettei suunta käänny ainakaan parempaan. Yksinolo tulee olemaan olomuotoni. Jos työpaikka säilyy, tulen pärjäilemään taloudellisesti. Ei pröystäilyä millään elämän osa-alueella, vaatimatonta elämää tämä on, mutta huonomminkin voisi mennä.

Syrjäytynyt yksinäinen, kauan. Tukahdutettuja muistoja, potilas elää omassa
eriskummallisessa maailmassaan - parempi olis ripustaa näille myllynkivi kaulaan
ja upottaa valtamerten syvyyksiin ja sitä rataa. Nuistahan se lienee pikkuhiljaa
aikain kuluessa on kehiynyt nykyiselleen sopivalla ympäristöllä höystettynä. Ainahan sitä toivoa olisi hyvä olla jäljellä elämässä. Whatever will be, will be.

olen kai syrjäytynyt kun ei ole kavereita, työttömyyskin vaivaa. turha elämä sanoisin...

olen ollut sinkku 15 vuotiaasta lähtien, eli reilu seitsämän vuotta.
Syrjäytynyt en (vielä) ole, käyn töissä ja pari kaveriakin minulla on. Olen myös hiukan kyyninen, mutta yritän tsempata itseäni pois edellä mainituista. On liian helppoa syrjäytyä kun töistä tienaa kohtuu hyvin (näin yksin asuvalle) ja olen jo tottunut elämään yksin, en tavallaan tarvitse ketään, mutta jotain silti puuttuu... Toivoa vielä on, pitäisi vaan opetella puhumaan ihmisten kanssa, selvinpäinkin.