Erosin miehestäni n.2,5 vuotta sitten ja ajauduin lähes välittömästi uuteen suhteeseen. Kaikki olikin alussa varsin ihanaa pitkän, vaikean ja kuluttavan avioliiton jälkeen. Hän oli ymmärtäväinen ja suojelevainen minua kohtaan, ja ennenkaikkea tuli ja tulee toimeen erittäin hyvin lasteni kanssa. Oli ihanaa lähteä aamuisin töihin kun hän oli itse aikaisemmin lähdettyään jättänyt romanttisia viestejä ja lappusia minulle luettavaksi. Ehdittiin olla n. reilu puoli vuotta kun huomasin että hän alkoi käyttää alkoholia aina vain useammin ja nykyisin myös usein arki-iltaisin vaikka huomenna olisikin työpäivä. Mustasukkaisuus ja jonkinlainen alistaminen on myös astunut kuvioihin, samoin lievä väkivalta. En oikein tiedä olenko koskaan ollut rakastunut tähän mieheen, hän vain tuli sopivalla hetkellä elämääni ja sanoi ne oikeat sanat. Mutta olen tullut "riippuvaiseksi" hänen seurastaan, pelottaa aiva mielettömästi ajatus siitä, että hän jättäisi minut?? Yritän aina itse sovitella riitoja, vaikka olen niihin yleensä syytön, ettei hän jättäisi minua...... Mitä teen, senhän jo tiedän sanomattakin, että olen "tyhmä". Tiesin jo suhteen aloittaessani ettei niin pian avioliiton jälkeen saisi alkaa vakavaan suhteeseen. Olen sen nyt kuitenkin tehnyt.....kertokaa, jos on samanlaisia kokemuksia???
Laastarisuhde
Kielo
1159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laastarisuhteet on ok mutta se ei ole oikotie. Sillä tavoin siirrät erosi läpikäymistä.
Minäkin siirsin puolivuotta toisen avulla mutta sitten otinkin viisi vuotta yksinelämistä vastaan. Sinä aikana oli pakko katsoa peiliin ja ymmärtää myös oma osuutensa siihen miksi se edellinen suhde ei toiminut. Sitten voit saada seuraavan toimimaan ja sitten tunnet itsesi paremmin ja tiedät oikeasti mitä haluat. Et välty millään katkeruudelta, et tuskalta, ikävältä etkä surulta. Ne on tultava jotta voisit taas iloita ja olla oma itsesi. Kriisit on hyviä paikkoja kasvaa ihmisenä.
Ero on niistä suurimpia mutta onhan se pelottavaa. Tuo pelkosi nyt ohjaa sinua ja se ei ole hyväksi sinulle. Sinun on hypättävä tuntemattomaan ja käytävä nuo yksinolemisen aikana tulevat tunteet lävitse. Se sattuu mutta usko minua. Tulet olemaan niistä vielä kiitollinen! Nyt repäiset itsesi irti tuosta suhteesta. Rohkeutta!