Olen ihmetellyt sitä, että mikseivät mies ja nainen kohtaa toisiaan netissä, vaikka he täyttäisivät toistensa vaatimukset? Onko deittailussa kyse ainoastaan siitä, että muka "sitä oikeaa etsivä" tuntee olevansa tavoiteltu ja suosittu?
Mikseivät ihmiset hyväksy vastakkaisen sukupuolen heikkouksia ja erilaisuutta? Pitääkö hänen olla täydellinen ja virheetön? Onko tässäkin unohdettu, että kukaan ei ole täydellinen?
Mikseivät ihmiset hyväksy vastakkaisen sukupuolen heikkouksia ja erilaisuutta? Pitääkö hänen olla täydellinen ja virheetön? Onko tässäkin unohdettu, että kukaan ei ole täydellinen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos proffileja lueskelee, löytyisi vaikka kuinka paljon itselle sopivia ehdokkaita, mutta sitten....kun alkaa viestittelemään saa todellisia törkyviestejä alapääjuttuja ja muuta suorastaan paskaa..tai jos joku mies on mukava kirjoituksissaan ja jatkaa viestittelyä niin pian se mies kysyy , että haittaako, kun hän onkin varattu oikeasti.
Varatut laittaa olevansa eronneita ja eronneet olevansa naimisissa. Sellaista tämä
touhu täällä on. Joku harva ehkä etsii tosissaan, mutta sitten onkin vastassa se lista siitä mitä naisen tulee olla ja todellisuudessahan sellaista naista ei ole vielä yleensä syntynytkään. Ei kyse ole siis heikouksien hyväksymättä jättämisestä, vaan
seksiseuran etsimisestä. Luulenkin niin, että miehet, jotka huomaa, että tältä naiselta ei taida saadakaan,, niin vedättävät sitten naisparkaa kaikenlaisilla vaatimuksilla, jotta tuo nainen luulisi vian olevan hänessä.
Naiset luulevat olevansa niin vi.tun täydellisiä et niille ei kelpaa kuin täydellinen mies joita ei ole ku ehkä 10 koko netis. Sen takia naiset ei vastaile taviksille ja naisilla on ennakkoluuloja paljon joten ei ne alennu vastamaan miehille.
Jos kielenkäyttösi on tuota luokkaa. ei ihmekään jos et kelpaa. Jotkut miehet olleet palstalla vuosikausia, ei taida löytyä täydellistä naista heille....vaikka eivät taida olla täydellisiä itsekään-....puutteellisuutena mm. se että kuvittelevat itsestään liikoja-
Heille tuskin löytyy sitä täydellistä, mutta omasta kokemuksesta jo ihan treffeillekin pääsy on miehille tuskastuttavan vaikeaa. Ei tarvitse etsiä missiä, ei sitä netin kauneinta naista, tosin ei välttämättä tarvitse kelpuuttaa sitä mikä ei varmasti ulkomuodoltaan itseään sytytä. Netissä on miehiä tarjolla esim. turussa yli 500 enemmän kuin naisia. Jokaiselle naiselle siis varmasti siitä joukosta löytyy treffiseuraa mikäli vain kykenee hyväksymään sen tavallisen näköisen miehen joka ei heti kuvan perusteella saa pikkuhousuja kostumaan.
Itse pidin profiilia suomi24:n treffeillä noin kuukauden päälle neljä vuotta. Tänä aikana onnistuin kyllä viestittelemään todella monen naisen kanssa, mutta heistäkin miltei kaikki lopettivat viestittelyn heti kuvan nähtyään, osasta heistä en itse koskaan nähnyt kuvaa, enkä edes lähtökohtaisesti lähestynyt naisia, joilla profiilissa on pelkkä kuva, vaan myös hyvin kirjoitettu profiili, kuten itsellänikin oli. Viesteissä kerroin hieman lisää itsestäni, sellaista mitä en profiiliin ollut saanut mahtumaan ja kyselin naisilta joitain asioita, joita heillä ei omassa profiilissaan ollut tai tarkennuksia asioihin joita siellä oli. Viestien keskimääräinen pituus oli arviolta n. 1000 merkin luokkaa. (puolet profiilin max pituudesta).
Tästä vaivannäöstä palkintona minulla oli netin kautta neljän vuoden aikana viidet treffit jotka lopulta toteutuivat. Sovittuja treffejä oli lähemmäs kaksikymmentä, mutta suurimmassa osassa nainen ilmoitti n. tuntia ennen, että on sairastunut tms. ja lisäksi muutama, joka ei vain koskaan ilmestynyt sovittuna aikana sovittuun paikkaan.
Nyt kun profiilini olen jo poistanut, kun itselleni löysin onneksi naisen, niin olisi hauska lähteä tekemään pientä sosiaalista koetta ja muuttaa siinä hakemuksessa asioita yksi kerrallaan ja katsoa, mikä vaikutus niillä on naisten tekemien aloituksien määrään. Ja lisäksi kuinka helposti naiset lopulta vastaavat lähetettyihin viesteihin, kun rakentaa todellisen unelmamiehen profiilin.
PLIIIS ÄLÄ
Täällä on jo ihan helvetisti muutenkin pelkkiä testaajia ja kokeilijoita jotka sitten käyvät tällä palstalla raportoimassa siitä miten heidän ennakko-odotuksensa vastakkaisen sukupuolen suhteen ovat toteutuneet.
Jos kumminkin te onnelliset parin löytäneet antaisitte meidän luusereiden tavisten olla ihan ihka-aitojen profiileidemme kanssa rauhassa keskittymässä OIKEASTI suhdetta hakeviin ihmisiin?
Itsekin olen vastaavaa koetta joskus huvikseni miettinyt. Mielenkiintoisinta olisi testata asiaa juurikin niiden kohdalla, jotka eivät vastanneet, vaikka olisi profiilin ja asioiden yhteensopivuuden perusteella voinut olettaa toista. Noh, tokikaan tällaista ei olisi oikein tehdä, koska en pidä huijaamisestakaan. Mutta ihan ajatuksissa kiehtova kokeilu. Jos
Mielestäni tässä ei ole aina kyse siitä että odotettaisiin vain täydellistä kumppania ja toisen osapuolen pitäisi olla kauhean haluttu ja kaikinpuolin mahtava menestystarina.
Ongelma on siinä että meistä kukaan ei vaikuta kauhean kiinnostavalta kun selataan läpi kymmenittäin, ellei sadoittain, vastakkaisen sukupuolen ilmoituksia.
On aivan sama mitä tekee, jos sellaista ihmistä ei vaan osu kohdalle joka osaa arvostaa juuri niiitä seikkoja mitä on ilmoitukseensa laittanut. Jos viljelee huumoria eikä se aukene jollekulle erityisesti, se vitsailu ilmoituksessa alkaa vain tympiä lukijaa.
Jos alkaa miettimään ulkoista habitustaan täysin uusiksi, päätyy lopulta siihen että kuvassaan näyttää sellaiselta mitä ei itse edes halua olla, ja tällöin se joka olisi pitänyt ehkä juuri siitä tyylistä mistä sinäkin pidät ei ota yhteyttä, ja yhteyttä ottaa se joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin normaalisti olet.
Tietysti pornohiiret ja muut leikkijät ovat aina ongelma myös, mutta jos ajatellaan kerrankin vaan meitä taviksia niin me nyt ei vaan kiinnosteta kukaan tarpeeksi toisiamme ja väkisin yrittäminen ei hyödytä. Jos ajattelee sitäkin että kuinka menee kauppaan ostamaan ruokaa, niin moniko siellä olevista muista asiakkaista oikeasti kiinnostaisi kun hänet näkee siellä kärryjä lykkimässä? Tuskin monikaan. Ihmisten etäältä näkeminen kun ei puhu heidän kanssaan ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia.
Joillekin ihmisille edes treffit eivät aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia, sillä yksi tapaaminen jää niin pintaraapaisuksi ettei siitä saa mitään irti. Jos ei suostu tuleemaan toisille treffeille (kuten itselläni on parin miehen kohdalla käynyt eli he ovat ensin halunneet tavata toiste ja sitten myöhemmin muuttaneet mieltään), niin vaikeahan se on sitten tutustua enempää.
"Ongelma on siinä että meistä kukaan ei vaikuta kauhean kiinnostavalta kun selataan läpi kymmenittäin, ellei sadoittain, vastakkaisen sukupuolen ilmoituksia."
Aika hyvin kiteytit asian, josta olen itse ollut pitkään samaa mieltä. Kun nettideitissä on aikansa pyörinyt ja lukenut lukuisia ilmoituksia ja nähnyt lukuisia naamoja, niin inflaatiohan siinä käy. Joskus alkuaikoina saattoi innostua enemmän jostain ilmoituksesta, jota nykyään pitää aika tusinailmoituksena. Olen kuitenkin huomannut tämän asian itsessäni ja päättänyt muuttaa suhtautumistani nettideittiin. Ei täällä voi hakea sitä erinomaisen mahtavaa ilmoitusta ja kuvaa. Pitää ymmärtää nähdä ilmoituksesta ne tietyt asiat, jotka riittävät alkuun. Tosiasiassa yksikään ilmoitus ei ole se kokonainen ihminen siellä ilmoituksen takana ja se on todellakin tullut huomattua oman kokemuksen myötä. Ilmoitus itsessään ei aina kerro sitä minkälainen ihminen siellä takana oikeasti on. Ihmisiin siellä ilmoitusten takana pitää tutustua ja ihan oikeasti tavata, jos sopivasti jotain yhteistä löytää, jos mielii tätä kautta löytää sopivan ihmisen. On täysin turhaa jahdata sitä erityistä profiilia, kun se ei ole kokonainen ihminen. Itse teen ihmisestä varsinaista päätelmää vasta tavattaessa. Ihmiset ovat erilaisia kirjoittamaan ja mahtava ihminen voi löytyä niiden ei kovinkaan erityisten kirjoitusten takaa. Itse kun haen ihmistä ihan oikeaan elämään enkä kirjekaveriksi :)
"Jos ajattelee sitäkin että kuinka menee kauppaan ostamaan ruokaa, niin moniko siellä olevista muista asiakkaista oikeasti kiinnostaisi kun hänet näkee siellä kärryjä lykkimässä? Tuskin monikaan."
Tästä olen jokseenkin eri mieltä. Ok, varsinaista kiinnostusta ei toki vastaantulevista tiedä. Se kiinnostushan perustuu siinä vaiheessa lähinnä ulkonäköön, kun netissä yleensä kiinnostus perustuu lisäksi myös ilmoitustekstiin ja sitä kautta ihmisestä saatavaan lisäinformaatioon. Kaupassa vastaantulevaa ihmistä pitää siis verrata nettideitissä lähinnä ilmoituksessa olevaan pelkkään kuvaan, kun kaupassa siinä vastaantulevassa ihmisessä ei ole mukana seuranhakuilmoitusta :) Mutta jos ajattelee valokuvaa, niin se on hyvin staattinen ja eroaa huomattavasti kaupassa olevasta elävästä ihmisestä. Kuvassa ihmisellä on joku sattumanvarainen ilme ja lähinnä kuvasta näkee yleisen ulkonäön. Itse viehätyn ihmisessä ulkoisesti kuitenkin muustakin kuin vain yleisestä ulkonäöstä. Elävässä ihmisessä on niitä ulottuvuuksia paljon enemmän. Jopa siellä kaupassa olevassa, vaikka sen ihmisen kanssa ei enempää tuttavuutta tekisikään. Eli kyllä, kaupassa oleva saattaa helpostikin kiinnostaa monesti enemmän kuin netissä vastaantuleva kuva. Tämä on osasyy myöskin siihen, miksi minusta ihmisiä pitää tavata eikä katsella vain kuvia. Kuva ei aina ole paras mahdollinen ihmisestä. Olen monen monta kertaa todennut tämän myös tavatessani netin kautta ja yllättynyt enemmänkin positiivisesti kuin että sitä olisi tapahtunut toisin päin.
Tapaaminen on tietenkin kaiken varsinainen keskiö, mutta jos miehet eivät suostu tapaamaan, niin eipä heihin sitten tutustumaankaan pääse. Ja vaikuttaisi vähän siltä että aika moni (ainakin 40 ) mies ei halua tavata juuri sen takia ettei hänen tarvitse vaivautua ottamaan riskiä siitä että tapaamisesta voisi ihan oikeasti kehittyä jotain. Tietysti voi olla myös että senkään takia ei haluta tavata että jos huomaa ettei toinen osapuoli oikein sykähdytä niin sitten pitäisi taas vaivautua sanomaan että sori ei tästä mitään tule, ja moni mieluummin aloittaa mykkäkoulun kuin sanoo sen suoraan ja rehellisesti. Arvatkoon se toinen, ilmeisesti päättävät tahollaan.
Ketäänhän ei voi pakottaa tapaamaan.
Itse en oikein usko että tähtään liian korkealle, kun ne ilmoitukset joista kiinnostun eniten ovat yleensä sellaisia että huomaan miehen arvostavan samoja asioita kuin itseni. Onhan se nyt aivan hullua jos ei edes sillä kriteerillä voi ketään valkata että on sitä samanlaisuutta juuri sopivasti. Totaalisen erilaisen ihmisen kanssa tuskin tulisin juttuun.
Mitäänsanomattomaan profiiliin vastaaminen menee sitten jo hakuammunnaksi, ja sitten pitää keksiä väkisin jutunjuurta sellaisen ihmisen kanssa jonka ilmoitus ei anna minkäänlaisia eväitä siihen että mistä ylipäänsä puhuisi. Aika usein nämä minimaalisen ilmoituksen laatineet sitten haluavatkin tavata heti, ja naisena minulle valitettavasti tulee luotaantyöntävä olo jos joku on heti ryntäämässä treffeille. En ole kiinnostunut tulemaan hyväksikäytetyksi ja jos ei toinen malta edes sanotaan vaikka 1 - 2 viikkoa keskutella netitse, niin tuskinpa hänellä on muutenkaan mitkään vakavat tarkoitusperät. En tiedä olenko kenties menettänyt paljonkin, mutta normaaleille treffeille en ole kertaakaan lähtenyt jos niitä on ehdotettu heti avauksessa.
Ja ennen kuin joku vääräleuka sanoo että ensin haukut miehiä etteivät halua tavata ja sitten sanot että et itse halua tavata, niin noiden miesten kohdalla tarkoitin sellaisia jotka eivät halua tavata koskaan.
Jotkut kirjoittavat vaikka kk-kaupalla mutta tapaamaan eivät lähde sittenkään. On se nähty.
En osaa ottaa kantaa siihen miksi miehet eivät tapauksissasi lähde kanssasi treffeille. Olen itse siis mies, joskin vasta 32. Muista miehistä ja eri ikäluokan ihmisistä en siis kuitenkaan tiedä. Yleisesti pidän kuitenkin aika outona, jos mies ei lähtisi tapaamaan ainakin siinä tapauksessa, jos nainen tapaamista ehdottaa. Oletan, että olet siis näissä tapauksissa itse ehdottanut tapaamista. Toki välillä huomaa, että ei ehkä natsaa tapaamisenkaan verran, jolloin on tietysti turha tavata. Näissä tilanteissa kuitenkin olisi hyvien tapojen mukaista asiasta toiselle ilmoittaa eikä vain kadota. Katoaminen kuitenkin tuntuu olevan enemmän yleinen käytäntö nettideitissä ja se itseänikin kummastuttaa. Yhtälailla myös naiset voivat ottaa hatkat kesken keskutelun. Kai tänne nettiin on sitten pesiytynyt joukko ihmisiä, joilla on sosiaaliset käyttäytymistavat hieman ruosteessa. Eihän sitä tarvi kanssaihmisistä välittää. Mutta parisuhteita pitäis sitten kuitenkin löytää. Hauska ristiriita tässä asiassa :)
Ei sitä varmasti tähtää liian korkealle, jos kiinnostuu ilmoituksesta, jossa on jotain samanlaisuutta. Sellaisille itsekin kirjoittelen. Tarkoitin, ettei ole syytä olettaa, että se toisen deitti-ilmoitus olisi jotenkin erityisen hyvä ja mahtava. Vaan juurikin riittää, että siinä on tiettyjä asioita, joista voisi tulla fiilis, että toinen voisi olla sopivasti sen kaltainen, josta voisi ajatella haluavansa kuulla lisää. Itse ainakin ajattelen profiilia vain siinä mielessä, että onko siinä asioita, joista löytyy jotain samankaltaisuutta ja muita sopivia asioita ja sen myötä olisin halukas kuulemaan kyseisestä ihmisestä lisää ja sitä kautta katsomaan haluaisiko häneen tutustua enemmänkin. En siis oleta, että ilmoituksesta voisi päätellä niin pitkälle, että tietäisi haluavansa varsinaisesti tutustua enemmän juuri siihen ihmiseen.
Uskon, että tekemättä liikaa ennakko-odotuksia voi nettideitissä onnistuakin. Mutta toki se vaatii silti sopivan ihmisen kohdalle sattumista. Avoimuus on aina se mitä itse peräänkuulutan.
Tuohon aloittajan kysymykseen miksi miehet ja naiset eivät kohtaa, niin itse miehenä olen havainnoinut, että viesteihin jätetään vastaamatta liian usein. Esimerkiksi meseosotteen antamisen kynnys pitäisi olla pienempi naisilla, muuten kaikki on profiilista muodostuvien ennakkoluulojen varassa.
Siihen chattaamiseen voi käyttää palvelun omaa chattia. Ei tulisi mieleenkään antaa kenellekään tuntemattomalle pikaviestin-osoitteitani.
Itse en ymmärrä että mikä ihmeen onni ja autuus se mese on. Muutama mies on kysellyt minulta "meseä" kun olen ollut chatissa, ja olen joskus antanut s-postiosoitteeni sanoen että ota siihen yhteyttä, mutta meseä minulla ei ole.
Yhdestäkään näistä miehistä ei ole sen koommin kuulunut mitään, vaikka niin olivat mukamas kiinnostuneita chatin puolella. Se että normaalia sähköpostia ei muka voi/jaksa kirjoittaa johtuu varmaan siitä että nämä tyypit kuvittelivat että kunhan hölötetään tarpeeksi mesessä hän voikin sitten polkaista autollaan polkaisemaan minua.
Meseosoitteen? Eikö mese (ja ircit ja chatit jne) ole lähinnä teinien juttuja? Helpompi on kai vaihtaa puhelinnumeroita, jos on prepaid, tai miehen antaa numeronsa jotta nainen voi soittaa piilotetusta numerosta.
Teinien juttuja? Ne ovat nykypäivää. Meillä töissäkin hoidetaan monesti työasioitakin ko. keskusteluvälineillä. En ole vielä nähnyt teinejä meillä töissä. Mutta jos asenne on tuo, niin eihän siinä mitään. Eiköhän yleisesti liene helpompaa chattia alkuun kuin soitella tuntemattoman kanssa? Muutenhan ei kaiketi edes kirjoiteltaisi viestejäkään vaan soitettaisiin suoraan.
Itse en tosin niinkään ole mesekeskustelusta innostunut tuntemattoman nettituttavuuden kanssa siitä syystä, että en halua jaella mesetunnariani kenen tahansa tietoisuuteen, koska pidän sillä yhteyttä vain varsinaisiin kavereihin ja tuttuihin. Yleensä pidän myöskin meseä auki koneella ollessani. Muuten minulla ei ole chattimista vastaan mitään.
Mulle kelpaa vaikka läski nainen mut itse en kelpaa kenellekkään vaikka urheilen säännöllisesti en ole mikään narsisti juoppo joka määräilee toista.
kkkkkkkkk
eerrrummrruuuupp
ttoojjhjj
aajjaallee
kkkk
.
Täydellisiä ihmisiä ei todellakaan ole, mutta harvassa on myös toduudessa pysyvät profiilit. Juuri kun luulet löytäneesi samoilla linjoilla olevan henkilön
ja sovit treffit (siis jos onnistut), niin paikalle könyääkin kaikkea muuta,
kuin se, kenen ilmoon tykästyit ja viestittelit.
Ei tuu kesää tällä menolla.
Mulle täydellinen on sellainen jossa on niitä virheitäkin.
Netideitissä omalle kohdalleni on osunut miehiä, jotka vaikuttavat olevan liian täydellisiä minulle. He ovat todella aktiivisia, tienaavat huiseja summia, ystäväpiiri on laaja, harrastuksiin kuuluu purjehdus, jonka miellän jollain tavalla nokka pystyssä kulkevien hienostoihmisten harrastukseksi (sori vaan... johtuuu siitä, että kaikki sitä lajia harrastavat tapaamani ihmiset ovat olleet sellaisia... eikä niitä ede montaa ole...)
Heidän profiilien perusteella naiselta odotetaan lähes samaa ja täydellisyyttä.
Minun profiilista selviää etten ole sellainen ja silti vedän heitä puoleensa.
En tiedä oikein mitä heille sanoisin, joten arvelen heidän lähettäneen useille muillekin sopivammille postia ja vastaamisessani kestää. Usein niin kauan että toinen on ehtinyt poistua deitistä...
Yksi syy ongelmaan on varmaan, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Ainoastaan tavan tallaajalla olisi potentiaalia löytää yhteensopiva kumppani, mutta tällaisen miehen profiili hukkuu massaan.
Jos olet "supermies" ja erotut positiivisesti joukosta, niin et todennäköisesti löydä vastaavaa naista, koska niitä ei ole tarjolla. Jos olet taas surkea reppana, niin on turha edes yrittää tätä kautta.
Netissä on liikaa miehiä verrattuna naisiin, liikaa varattuja, liikaa törkyviestejä lähettäviä juntteja, liikaa pelureita, liikaa sosiaalisesti rajoittuneita ja varautuneita, ...
Mistä lie johtuu epätasapainoinen sukupuolijakauma? Pilaako törkyviestejä lähettävien miesten tai varattujen joukko nettitreffien maineen? Onko naisilla usein kielteinen kuva nettitreffeistä omien tai tuttujen kokemusten perusteella? Vai saavatko naiset niin paljon lähestymisiä muutenkin, että useimmilla ei ole tarvetta tälle palvelulle?
Luontainen parinmuodostus tapahtunee siten, että naisen ja miehen välille syttyy kipinä. Silloin kun kipinä iskee, ei ajatella toisen pieniä (eikä aina suuriakaan) huonoja puolia. Sitä vain aletaan olla yhdessä, vaikka ajan kanssa ne huonot puolet alkavatkin kenkuttaa ja tulee riitaa/ ero.
Nettideittailussa etsitään kumppania järkisyiden perusteella ja kukin luo oman kriteeristönsä näihin järkisyihin perustuen.. Koska kukaan ei ole täydellinen, on vaikea katsoa jo tutustumisen ja suhteen alkumetreillä sormien läpi listaa toisen huonoista puolista. netissähän ihmisillä ei ole ihastumisen myötä tulevia "vaaleanpunaisia silmälaseja". Suhteita ei synny, koska toisen huonoja puolia ei haluta katsoa läpi sormien jo etukäteen.
Nettideittailu sopii vain niille, jotka eivät yleensäkään tunne tai välitä tuntea mitään kipinää tai kemiaa, vaan osaavat ja haluavat solmia parisuhteen vain järkisyihin perustuen. Valtaosa ihmisistä kaipaa kuitenkin sitä kipinää, intohimoa, johon luonnollisella tavalla syntyneet parisuhteet perustuvat. On äärimmäisen hidasta ja vaikeaa löytää ihminen joka olisi kaikkiin järkisyihin perustuen sopiva kumppaniksi. Kun sitten löytää tällaisen ja tapaa hänet livenä, tunnelma latistuu välittömästi, koska todennäköisesti kipinää ei ole. Ja ikävä, pinnallinen totuus on se, että rumat ihmiset eivät löydä suhdetta netistä, koska eivät voi "lumota" vastakkaista sukupuolta kemialla. Livessähän voi käydä niin, että tapaa ihmisen, joka ei ole fyysisesti A- luokkaa, mutta häneen tuntee silti suurta vetovoimaa ja parisuhde pääsee syntymään : )
Nyt vaan reippaasti kaikki live-elämään, sieltä se rakkaus löytyy!
Tuo oli yksi terävimmistä analyyseista mitä olen tältä palstalta lukenut. Siinä kiteytyy täydellisesti sekin miksi en itse löydä kumppania (tai tule löydetyksi). Pelkän ilmoituksen tai yhden tapaamisenkaan perusteella ei ala tuntemaan toista kohtaan yhtään mitään, ja tekee itselleen väkivaltaa jos yrittää pakottaa itsensä suhteeseen sellaisen kanssa joka ei herätä pienintäkään vipatusta missään puolella kehoa ja mieltä.
Itse en vaadi mitään valtavaa intohimon roihua, riittäisi kun miehen kanssa on ihan kohtalaisen mukava olla, mutta kun joskus harvoin tapaa jonkun joka vaikuttaisi mielenkiintoiselta netin puolella, niin todellakaan ei tavatessa tunnu sen kummemmalta kuin juttelisi vaikka naapurin kanssa niitä näitä. Samalta miehistäkin kai tuntuu minun kanssani, kun ei yksikään ole sitten alkanut naukumaan että pitää vaikka väkisin saada minut. Noh, netissähän näitä vaatijoita tietysti riittäisi, kun kuvittelevat että pystyvät ohittamaan kemiat vallan tai heillä riittää se oma puutteen tila tarvittavaksi kemiaksi...
Live-elämässä itselleni ei ole tarjolla minkäänlaisia reittejä kumppanin löytymiseen koska olen lähes absolutisti ja viinanhuuruiset paikat eivät tule kyseeseen kun hakee seuraa.
Kiitos. On ollut pakko analysoida, kun en itsekään netistä miestä löytänyt. Vaikka olisi kuinka fiksu, kiva ja sopiva, ei tavatessa sykähdyttänyt millään tavalla. Toisaalta olen sitten livenä tavannut miehiä, jotka vetävät hurjasti puoleensa ulkonäöstä riippumatta.
Monille (etenkin miehille) tuntuu olevan vaikea sulattaa se, että naiset kaipaavat kipinää tai kemiaa. Miehet eivät ymmärrä, että se on ihan sama asia, kun he itse sanovat "ettei ruma nainen kiinnosta". Miehet tarvitsevat myös sitä kemiaa, heillä (kokemattomilla miehillä) se taitaa välillä sekoittua tuohon ulkonäköasiaan.
Näin vanhemmalla iällä sitä on tullut niin krantuksi ettei kovin suuria vikoja miehessä suvaitse. Itsekin olen raitis ja tuntuu siltä ettei raittiita miehiä ole oikein missään. Maaseudulla olisi kai, mutta en oikein kaukosuhteeseenkaan kykene. Pelkän kemian vuoksi en kyllä jotain kauheaa Rölliä kumppanikseni halua. On kai sitten oltava yksin.
Sille tolalle tässä kallistuu että loppupuolikas elämästä menee kai yksin ollessa.
Miehet tuon tuostakin toitottavat että naiset eivät osaa tyytyä, mutta kun käy läpi suurinpiirtein ikäisensä miehet ja ottaa näihin yhteyttä ja parin kommentin jälkeen huomaa taas kerran miehen kadonneen yhteydenpidosta, niin kyllähän siitä sellainen maku jää suuhun että miehet eivät edes halua tutustua ikäryhmässä 40 .
Lueskelin tänään taas ilmoituksia ja kovasti niissä alkoi jo ärsyttämään se miten lutuista, ihanaa, prinsessamaista naista niissä haettiin pusuttelemaan ja rapsuttelemaan. Kuulosti ihan siltä kuin olisi ollut lemmikkieläin haussa. Yritä tässä löytää mies jonka kanssa voisi keskustella järkeviä mielenkiintoisista asioista, jos miehille pääasia on että helvetin kaunis nainen kiehnää kokoajan kimpussa kuin kiimainen kissa keväällä. Luulisi että miestäkin alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään jos joku kimeällä äänellä lepertelevä ja lespaava bimbo on kokoajan vaatimassa hellyyttä, romantiikkaa ja muuta pelehdintää.
Yksi kategoria miehiä on sitten taas se joilla ei ole aikaa yhtään mihinkään. Korostavat oikein miten täyteen kalenteri on tungettu. "Viikko menee työssä ja harrastuksissa ja viikonloppuna tapaan lapsia, mutta olisi kiva tapailla silloin tällöin nautinnon merkeissä"... voisi lisätä että "aina kun MINULLE sattuu sopimaan". Yhden hengen bordelliako noille työnorjille pitäisi pyörittää vai?
Kun jotkut miehet muistelevat miten vaikeaa heille oli löytää naista parikymppisenä, he olettavat että 40 iässäkin on yhä naisten markkinat. Sitten jäkätetään että mikseivät naiset pysty pariutumaan muutamassa kuukaudessa. Kenen kanssa?! Se materiaali mitä 40 miehissä on jäljellä on niin onnetonta ettei sieltä kertakaikkiaan pysty ottamaan ketään jos kiinnostaa muukin kuin seksi. Ja pelkkään seksiin ei kyllä 40 miestä tee mieli ottaakaan...