Olen ollut nyt reilut 2kk yhdessä todella kultaisen miehen kanssa. Suhde on vielä sen verran tuore, ettei rakkaudesta olla puhuttu ääneen tai suunniteltu yhteenmuuttamista tms., ollaan siis otettu ns. päivä kerrallaan. Meillä on yhdessä mukavaa, nauramme samoille asioille, seksi sujuu ja läheisyyttä ja välittämistä on todella paljon. Ongelmana on kuitenkin se, että mies on tietyllä tavalla syrjäytynyt ja aiemmin kärsinyt myös pahasta masennuksesta. Syrjäytyminen ei johdu miehestä itsestään vaan kauan sitten tapahtuneesta työtapaturmasta, jonka seurauksena mies ei ole erinäisistä syistä työllistynyt ja erityisesti juuri työelämä ja sitä myötä muukin eläminen jäänyt hieman vaiheeseen liian pitkäksi aikaa. Nyt noin neljäkymppisenä näyttää myös pahasti siltä, että työllistyminen ei ehkä enää olekaan mahdollista ja edessä olisi eläköityminen. Tämä luonnollisesti masentaa miestä ja siinä sivussa minuakin ja lähes jokapäivinen katkeran tilityksen kuunteleminen ahdistaa minua todella paljon. Itse olen elämän syrjässä todella hyvin kiinni, on korkea koulutus, hyvä duuni, omistusasunto ja asiat muutenkin elämässä kunnossa. Olen vähän vajaa nelikymppinen ja mielessä on käynyt myös perheen perustaminen, jonka pitäisi tapahtua tässä lähivuosina jos yleensä edes meinaa lapsia hankkia. Nykytilanteessa näyttää kuitenkin siltä, että nykyisestä miesystävästäni hänen kultaisesta luonteestaan huolimatta ei ole isä- tai aviomiesainesta ainakaan sellaiseen elämään mitä itse toivoisin. En todellakaan tarvitse itselleni elättäjää mutta ajastus ennenaikaisella eläkkeellä olevasta elämään katkerasti suhtautuvasta miehestä, jolla myös taloudellinen tilanne ei tule olemaan missään vaiheessa vakaa, ei tunnu hyvältä tai oikealta. Toisaalta haluaisin tukea miesystävääni mutta todellisuudessa ja myös miehen omien sanojen mukaan en voi auttaa häntä millään lailla. En halua elämää, jota varjostaa katkeruus, haluan positiivisen kumppanin kenen kanssa suunnitella positiivisin mielin tulevaa! Tällä hetkellä minä olen se, joka suunnittelee esim. viikonlopun ohjelmat, mitä laitetaan ruoaksi jne. Miehelle on omien sanojensa mukaan ihan sama mitä tehdään ja antaakin mieluusti minulle vastuun kaikesta mitä teemme yhdessä. Tämä alkaa käydä jo vähän rasittavaksi kun tietyllä tavalla raahaan perässäni miestä, joka masennuksissaan vaan löntystää perässä kun itse jaksa tehdä parempiakaan suunnitelmia.
On siis käynyt mielessä että pitäisikö suhde lopettaa ennen kun homma menee tästä enää yhtään vakavammaksi. Mitään peruuttamatonta ei siis ole vielä tapahtunut ja ei olla vannottu ikuista rakkautta tms., mutta toisaalta tällainen päivä kerrallaan -tyyppinen seurustelukin tuntuu totuuden välttelemiseltä, kun takaraivossa on tunne ettei näillä edellytyksillä ns. oikea ja vakavampi parisuhde ole mahdollinen. Välitän miehestä oikeasti todella paljon mutta kannattaako minun haaskata viimeisiä potentiaalisia perheenperustamisvuosiani suhteessa, joka tällä hetkellä näyttää melko mahdottomalta?!
On siis käynyt mielessä että pitäisikö suhde lopettaa ennen kun homma menee tästä enää yhtään vakavammaksi. Mitään peruuttamatonta ei siis ole vielä tapahtunut ja ei olla vannottu ikuista rakkautta tms., mutta toisaalta tällainen päivä kerrallaan -tyyppinen seurustelukin tuntuu totuuden välttelemiseltä, kun takaraivossa on tunne ettei näillä edellytyksillä ns. oikea ja vakavampi parisuhde ole mahdollinen. Välitän miehestä oikeasti todella paljon mutta kannattaako minun haaskata viimeisiä potentiaalisia perheenperustamisvuosiani suhteessa, joka tällä hetkellä näyttää melko mahdottomalta?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka miten välität, sinulla ei ole velvollisuutta ruveta suhteeseen.
joo, ota vaan mies jolla on työ ja rahaa ja joka toisaalta voi paljastua ihan mul..kuksi narsistiksi joka määrää kaikesta.
Ensimmäiseksi mietin että millä tavalla tuo onnettomuus on vaikuttanut työllistymiseen? Tarkoitatko että hänelle on tapahtunut jotain jonka takia ei voi työskennellä, vai että hän on tehnyt jotain työssään josta syystä saanut "huonon maineen" omalla alallaan? Eikö mies voi yrittää kouluttautua uuteen ammattiin vaikka, jos entisessä ei löydy töitä?
No, miehen työtapaturma on polvivamma minkä seurauksena kaikki fyysinen työ on poissuljettua. Aikanaan aikaa meni tosi pitkään vakuutusyhtiön kanssa selvitellessä miten hommassa toimitaan, eli siinä meni useampi vuosi ja mies oli välillä töissä ja välillä saikulla kun polvi ei kestänyt. Hän alkoi kouluttautui uuteen ammattiin mutta koulu jäi kesken masennuksen vuoksi, joka osaltaan aiheutui siitä että monta vuotta meni jo aiemmin hukkaan kun ei ollut selvää pystyykö jatkamaan edellisissä hommissa vai ei. En ole hirveän tarkkaan kysellyt olisiko mahdollisuutta kouluttautua vielä uudelleen johonkin hommaan, miehellä ei oikein ole intohimoa millekkään alalle. Kaikki nämä masennukset jne. tapahtuivat ennen kun me edes olemme tavanneet, tosin eilen mies kertoi että jouten olon vuoksi on alkanut taas saamaan masennuksen oireita kun aika vaan kuluu eikä ole mitään varmuutta tulevasta. Itseänikin on alkanut masentaa miehen masennus ja epätieto tulevasta. Jotenkin vaan on sellainen olo että tämä kaikki on itsellekin vähän liian raskasta, varsinkin kun suhde on vielä tosi tuore ja nyt pitäisi olla vielä sitä honeymoon -aikaa ja mieli positiivinen. En oikein tiedä onko minusta kenenkään "kannattelijaksi" kun on omakin elämä elettävänä ja omiakin huolia, ei tosin mittasuhteiltaan läheskään yhtä isoja kuin mitä miehellä mutta kuitenkin. Harmi sinällään koska mies on tosi kultainen, älykäs ja mukava...
Jos miehellä on masennusta, hänen tulisi mennä hakemaan apua ammattiauttajilta siihen.
Seuraavaksi pitäisi lähteä vain uutta ammattia hankkimaan, jos vamman takia ei voi edellistä työtä enään tehdä. Tietääkseni kela auttaa rahallisesti kouluttautumaan uudelleen onnettomuuden aiheuttaman vamman kanssa.
Jos mies ei halua apua, eikä aio hakea apua, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta. Jos taas mies hakee apua ja sinä et kestä sitä että on saman tien huono aika, niin silloin mielestäni sinä et mitä todennäköisemmin tule koskaan löytämään elämässäsi pysyvää ja hyvää suhdetta, kun et halua olla siellä tukena.