Miten kukaan voi sanoa, että tietää miehensä touhut, mutta ei välitä? Eikö se jo kerro jotain ihmisestä? Jotain on kuollut jo aikoja sitten, miksi sitten roikkua sellaisessa suhteessa edes lasten takia? Hyvin kyynistä, hyvin katkeraa ja hyvin surullista.
en välitä
sanon minä
7134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellaista se on, kun mies on tarpeeksi monta kymmentä kertaa käynyt vieraissa eikä vaimo ole tarpeeksi ajoissa tajunnut heittää miestä pihalle. Uskottomuuteenkin tottuu.
Aivankuin kakkonenkin tottuu olemaan kakkonen, ei edes ykkösöityneenä voi olla varma, että olisi petturille ainoa nainen.
...Eihän se ykkönenkään ole varma että olis ainut, tietää ettei ole ainut... Mitä eroa sillä sitten on, onko se kyynistynyt naikkonen ykkönen, vai kakkonen, vai ykkösöitynyt kakkonen? Luultavasti kaikki nuo pettäjien vakituiset naiset kyynistyy, ja antavat vaan olla. Surullista tietysti sekin, ja yksi mies saa tuhota monta naista, ja siitä häntä ei syytä kukaan, vähiten ne naiset.
http://www.youtube.com/watch?v=VCpTmMPWg94
Juuri samaa ihmettelen! Ei kenellekään, varsinkaan pettäjälle, pidä antaa tuota valtaa tuhota itsestä niitä hyviä puolia, joiden avulla uskotaan, luotetaan ja katsotaan tulevaisuuteen hyvillä mielin. Jos toinen on sen rikkonut, ei ole mitään syytä jäädä roikkumaan lisäiskuja odotellen - ei edes lasten takia. Kyynistymällä ja katkeroitumalla tuhoaa sen hyvän lapsistaankin, ja siinä kohtaa se ei ole enää pelkästään pettäjän syy.
Jos viimein alettais tajuta, että parisuhde ei ole omistusssuhde. Jos rakkaus kuolee, minkä takia sitä ei voi hyväksyä ja jatkaa elämää uusin ajatuksin? Eihän ketään väkisin pidetä, ja minkä arvoista se on enää kenellekään, jos roikutaan vaan rahan ja lasten takia?
Siihen tavallaan tottuu, itse aloin antamaan samalla mitalla eli iskemään miehiä ja hakemaan ravintoloista hyvää oloa ja hetken menikin tosi lujaa ja tosi hyvin. Pikku hiljaa alkoi vaan päähän iskeytymään ajatus, että tätäkö tämä elämä on? Jos jatkan tätä samaa rataa olen 50 vuotiaana kyyninen ja katkera. Tässä ei ole enää mitään järkeä. Hain eroa, koska en nähnyt enää mitään syytä jatkaa, jos pohja on vedetty kokonaan pois. Vaikeaa ole hetken aikaa etsiä elämään toisia tapoja selviytyä kun justos tyhjän perässä baarissa hakemassa mitätöntä pönkitystä itseluottamukselle. Pettäminen on niin turhaa niin turhaa. Onneksi tämä kaikki on mennyttä elämää. Olen iloinen siitä, että välit entiseen aviopuolisoon ovat yllättävän hyvät, enkä ole katkeroitunut tai eläisin päiväni joka päivä punoen kostosuunnitelmia niille kymmenille kakkosille.
Ongelman pettämisestä tekee se, että pettäjä ei halua luopua perheestään eikä toisaalta kakkosestakaan. Jos mies tai nainen ihastuu toiseen niin sitten pitäis mielestäni rehellisesti ottaa ero, jos siltä tuntuu. Löysässä hirressä roikkuminen se on pahinta.
Avioliitto ei todellakaan ole omistussuhde, jos puolison teot tuovat pelkkää mielipahaa niin silloin on kaikkien etu erota. Eikä jäädä roikkumaan ja katkeroitumaan, kun sen tieää ettei se siitä kummosemmaksi muutu.
Ystäväpiirissäni on nainen, jonka miehellä on ollut salarakas vuosikaudet. Ei mitään arvailuja ja juoruja, vaan konkreettisesti mies ja salarakas on nähty yhdessä eikä toinen nainen kiellä suhdetta. En ole itse "kommentoinnut" asiaa, mutta eräs piiristämme sen kertoi ja samoin on saanut nimettömän txt asiaan liittyen. Nainen totesi silmää räpäyttämättä, ettei usko ja että mies on hyvä puoliso ja isä lapsilleen. No, mikäpä siinä sitten... Kukin tavallaan, itse en samaan pystyisi.