Ok, luin eilen ja keittelin tänään omat sokeritahnat, tämän ketjun korjatun ohjeen mukaan: http://keskustelu.suomi24.fi/node/2613652
Läiskin sääriin ja kasvoihin, kiskoin pois vauhdilla, nyt on iho hellänä, mutta muuten as before. Mokasinko, kun en antanut massan "levätä" iholla kuin max 2 sekuntia.
Ketjun ohjeessa sanotaan: "Jos tahna tarttuu ihoosi huoneenlämpöisenä tai se on liian kovaa levitettäväksi, olet epäonnistunut valmistusvaiheessa." No sehän teki molemmat! Voisiko joku kertoa, että kun massa sekä tarttui ihoon (eikös se kuulkaas ole koko jutun idea?) että oli suht' kovaa, että keittelinkö liian lyhyen aikaa vai liian kauan?
Läiskin sääriin ja kasvoihin, kiskoin pois vauhdilla, nyt on iho hellänä, mutta muuten as before. Mokasinko, kun en antanut massan "levätä" iholla kuin max 2 sekuntia.
Ketjun ohjeessa sanotaan: "Jos tahna tarttuu ihoosi huoneenlämpöisenä tai se on liian kovaa levitettäväksi, olet epäonnistunut valmistusvaiheessa." No sehän teki molemmat! Voisiko joku kertoa, että kun massa sekä tarttui ihoon (eikös se kuulkaas ole koko jutun idea?) että oli suht' kovaa, että keittelinkö liian lyhyen aikaa vai liian kauan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä pitää pehmittää käsissä niin kauan, että se on semmoista toffeemaista. Silloin se ei jää ihoonkaan kiinni, mutta karvat kyllä repii pois oikein hyvin. Tosin se vaihe kun tahna on sopivaa kestää todella vähän aikaa, ja sitten se menee joko liian kovaksi, eikä tartu ollenkaan tai semmoiseksi tosi pehmeäksi ja tarttuu ihoon, eikä meinaa lähteä millään pois. Yhden kerran olen kokeillut ja kun se toimi, niin tulos oli tosi hyvä -parempi kuin millään muulla karvanpoistokeinolla, mutta olihan se niin hankalaa, aikaa vievää ja sotkuista, että tyydyn raapimaan ihoani sheiverillä ja epilaattorilla.
Kiitos vastauksesta! Kuvittelin, että voin käyttää puolet valmistamastani massasta kokeilusessiossa ja loput myöhemmin. Lämmittää kädenlämpöiseksi vaikka mikrossa... mutta ei siis toimi niin.
- Äiti, miks mun sukat tarttuu kylppärin lattiaan?
- Sokeria se vain on, kultaseni.
- Äiti, miks meidän kylppärin lattialla on sokeria?
- Noo, tota, kun...
Karvaista kevättä kaikille!
Siis voit kyllä käyttää myöhemmin sen massan, sehän säilyy kyllä ja sen voi lämmittää uudelleen esim. lämpimässä vesihauteessa tai kai mikrossakin... Itse puhuin siitä vaiheesta, kun massa on käytössä. Eli siis kun otat sopivan nokareen massaa käsiisi, niin riippuen massan lämpötilasta se joko on liian viileää eli kovaa, tai liian kuumaa eli vetelää. Siinä vaiheessa siihen voi joko laittaa vähän sormilla kylmää vettä, että jäähtyy tai vaivata käsissä että lämpenee ja muuttuu sopivaksi. Se jos onnistuu, niin on kyllä kaikkein paras lopputulos karvojen poistossa, mutta kun se muuttuu tosi nopeasti joko liian kovaksi tai pehmeäksi. Itsellä se meni tosi äkkiä ihon lämmön vaikutuksesta semmoiseksi liian pehmeäksi mössöksi, joka tarttui ihoon tosi tiukasti, eikä meinannut lähteä pois. Tosin minulla ei ollut talkkia käytössä (niin kuin pitäisi), niin saattoi tarttua niin tiukasti ihoon siitäkin syystä. Kylpyhuoneen lattia ja hanat ja joka paikka oli kyllä jälkeenpäin ihan sokerissa ja tahmaisena.
Itse asiassa käytinkin sitä eiliseltä jäänyttä massaa tänään. Lämmitin hetken mikrossa, annoin jäähtyä ja jatkoin harjoituksia. Alku meni hyvin, mutta todella nopeasti massa notkistui ja suorastaan imeytyi ihoon. Molemmissa säärissä on nyt punamustelmaisia alueita - ja toisessa pikkuruinen karvaton alue.
Tällä kertaa lattia selvisi vähemmin sokerein.
Kiitän neuvoista. Jatkan harjoituksia.
Sokeroinnissa kaiken A&O on tekniikka. Vähän löysemmänkin tahnan saa irti ihosta, jos tekniikka on oikea.
Massa levitetään iholle siis aina vastakarvaan ja flikataan myötäkarvaan. Massa kannattaa levittää pariinkin kertaan ennen flikkaamista, jolloin se tarttuu karvoihin paremmin ja valuu jopa karvatupen sisään ja poistaa todella lyhyetkin karvat.
Flikkaus on rento ranteen heilautus ihonmyötäisesti. Kuvittele vaikka, että sokerin alkupäässä (siis siellä, mistä aloit levittää sokeria) on kärpänen ja hätistät sitä pois. Ennen flikkausta viimeisen puolen sentin matkalla sormien on mentävä sokerin reunan yli hyvin kevyesti, sokeria ei saa painaan ihoon kiinni. Mustelmat ja ruhjeet tulevat nimenomaan väärästä tekniikasta, kun sokeria koitetaan nykiä liian ylös tai ranne jäykkänä. Flikkauksessa ranne on rento ja liike lähtee jopa niinkin pitkältä kuin olkapäästä.
Lisälinkki aiheesta, Tulee mikrossa valmistaminenkin puheeksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6025584