Miehille..!

No ne luulee vaan että et ole kiinnostunut sen kummemmin heistä jos aikaa ei heti löydy treffeille. Ei tietenkään pidä mitään menoja perua mut voit järkätä tilaa kalenteriin ja kysyy siltä toiselta et millos sille sopii treffit.

-> ap

Postauksestasi tuli hengästyttävä olo, veit suorastaan sanat suusta.
Tunnut niin minä-keskeiseltä että eipä tuohon enää ole juurikaan mitään sanomista.


Good luck valitsemallasi tiellä

Herranjumala...En kai mä nyt menisi niiden kanssa treffeille, jos en olisi kiinnostunut? Varmaan jokainen tietää, että treffeille mennään, jos on molemmin puolista kiinnostusta, vaikka sitä vähästäkin..Joo ja sitten kun sanon, että ehtisin nähdä ensi viikolla, kun tällä viikolla ei ehdi niin sovitaan joku päivä ensi viikolla ja lupaillaan soitella tarkemmasta treffiajasta jne..Ei miehestä kuullu mitään ja sitten kun ite soitan niin ne onkin silleen, että sorry tuli yks meno sille päivälle/illalle.. Ja eipä mua kiinnosta enään soitella niiden perään tai lähettää viestiä.. Ja lisäksi aina olen ollut mukava/hauska ja tarpeeksi puhelias.
Alkaa jo ärsyttämään tämmönen...

Kyllä mulle voisit kelvata varmaan. En vaan ole itse kuitenkaan mikään menevä tyyppi. Tykkään touhuta omia jne. Lenkkeilen lähes päivittäin. Rakastan luontoa jne..
Toisaalta toisen tarpeet pitäisikin osata ottaa huomioon, eikä ikään kuin omistaa toista. Tämä lienee erittäin tärkeää pysyvän suhteen rakentamisessa.

Juu ja toi perheenperustus ei oo sitten mikään välttämätön pakko. Voihan sitä seurustella ja olla ilman lapsiakin yhtä hyvin ja silti onnellinen. Onnellisempi kuin sinkkuna veikkaisin.
Itsellä tämä ikisinkkuus on kyllä alkanut vihdoin masentamaan jo melkolailla ja naisethan ne tuolla lenkkeillessäkin aina siellä mielessä pyörivät. Ja ikääkin löytyy huolestuttavan paljon. Tai näin asian itse koen. Yli 30 ja rapiat ei ole vähän, muttei ehkä joidenkin mielestä paljonkaan.

Vähän sivusin aiheesta, mutta, mutta....hmm

Ei ihan tullut selväksi mikä se varsinainen ongelma siis on?
Onhan se luonnollinen pelko, että jos toinen on tosi kiireinen niin alkaa miettiä että olisiko hänellä edes aikaa seurustelulle. Mutta jos sanot että kyllä sitä aikaa olisi, niin ei se sitten enää ainakaan minulle olisi ongelma. Luottaisin kyllä sanaasi.

Vai sekö se varsinainen ongelma on, että mies ei ota yhteyttä? Luulisinpa että se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä ettei mies ole oikeasti tarpeeksi kiinnostunut.
Miehillä on ehkä taipumusta mennä treffeille vähän naisia helpommin sellaisten ihmisten kanssa joista ei ole edes kovin kiinnostunut. Juuri sen takia koska miesten on niin paljon vaikeampi päästä treffeille, joten kun sellaiseen tulee mahdollisuus, niin silloin ne mahdollisuudet yleensä käytetään hyväksi vaikkei kovin kiinnostunut olisikaan.
Naisilla on enemmän valinnanvaraa ja siinä mielessä mahdollisuus mennä treffeille vain niiden kiinnostavampien kanssa.
Ja se harvemmin riittää, jos olet mukava, hauska ja puhelias, jos et ole ulkonäöllisesti miehen tyyppiä.

"Pitäisikö musta tulla kotihiiri ja heti, kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?! Ei se mene vaan niin...Ja mielestäni, jos ei varsinkaan seurustella niin kyllä jokaisen pitäisi saada tehdä elämässä niitä omia mieluisia/tärkeitä asioita."

Juu ihan totta, ettei paikalla tarvi tulla aina kun toinen kiskoo naruista ja sinulla on oikeus elää omaa elämääsi. Mutta jos keskityt liikaa omaan elämääsi sinuun on myös aika vaikea tutustua kunnolla, koska se innostus tavata sinua katoaa, koska sinulla ei ole tarpeeksi aikaa tapailla.

"Ja yleensä myöhemmin, kun ollaan tapailtu monia kertoja ja alkaa olla ihastumisen merkkejä ilmassa niin kyllä sitä mielummin sillon hengailee sen miehen kanssa enemmän ja ehkä vähemmän ystävien..sekä suunnittelee "aikataulut" vähän eri tavalla."

Mutta miten sinua voi tapailla monia kertoja, jos tapailet alussa mielummin kavereitasi tai pyörit omissa harrastuksissasi? Kyllä pysyvän kiinnostuksen luominen vaatii tarpeeksi tiivistä yhdessäoloa ja seurustelu ei tarkoita sitä, että olet kumppanin kanssa 24/7.

Ei joku "no katotaan jos mulla olis aikaa joskus ens viikolla tai sitä seuraavalla viikolla" oikeen kuulosta siltä, että olisit kovin kiinnostunut tapailemaan itse.

Jos nyt oikeasti on kiire ja et millään voi menoa perua kun toinen kysyy, niin vastaa nyt sit edes mielummin jotenkin tyyliin: "Olis kyllä kiva nähdä, mutten ehdi tänä viikonloppuna. Sopisiko sinulle esim. tiistaina ensi viikolla?".

Näin tulee selkeästi ilmi, että haluat tavata ja samalla myös pyrit lyömään ne treffit jo lukkoon samantien (ettei sitten seuraavalla viikolla ole toinen osapuoli jo ehtinyt sopia jotain muuta). Jos nyt sit miehellä sattuu olemaan kiire tiistaina hän varmaan ehdottaa sitten esim. keskiviikkoa ja keskustelu etenee tätä rataa kunnes saatte sumplittua jonkun päivän joka sopii teille molemmille.

Luonnollisesti tämä helpottuu sen jälkeen, kun tiedättä suunnilleen toistenne aikataulut, jolloin niitä tapaamisia ei tule ehdoteltua jonkun harrastuksen aikaan tms.


Kuitenkin on tärkeää, että sitä aikaa löytyy siinä tutustumisvaiheessa tai muuten et ikinä pääse siihen varsinaiseen seurusteluvaiheeseen. Ei kukaan jaksa ylläpitää kiinnostusta lähes tuntemattomaan ihmiseen viikkokausia ilman jokseenkin säännöllistä tapailua ja ei ilman tapailua mitään syvempää ihastusta edes tapahdu. Kun olet saanut miehen koukkuun ja sumplineet aikataulut toistenne kanssa jne, voit sitten keskittyä taas vähän enemmän harrastuksiin ja kavereihin alkuhuuman laannuttua.

No just...Ulkonäöllisesti rima ei ole todellakaan mitenkään korkealla! Perus siisti,urheilullinen yms riittää.. Ethän varmaa itsekkää haluaisi linnunpelätintä vaimokses eiku??

Mielummin olen sitten yksin, kun tyydyn johonkin, johon en ole tyytyväinen. Miten niin ulkonäkö on katoavaista..Jos nainen huolehtii itsestään niin ei se kuule mihinkään häviä edes 60v.!
Juu, täältä palstalta löytyy ihan varmasti niitä unelmamiehiä...hah

Kyllä tältä palstalta löytyy hyviä ja rehellisiä miehiä.

Jokainen priorisoi ihan itse menemisensä, mutta kyllä se yleensä niin on, että jos ei suhteeseen yhtään panosta, niin aika nopeasti se kuihtuu pois.

Jos ne omat menot ovat niin tärkeitä ettei ehdi toista näkemään kuin joskus ja jouluna, niin ei voi olettaa, että siitä mitään syvää ihastumista pääsee syntymään. Poissa silmistä, poissa mielestä, ainakin suhteen (mahdollisen sellaisen) alkuvaiheessa, kun ei vielä toista tunne.

Lisäksi sille toiselle tulee halposti sellainen olo, että sinua ei oikein edes kiinnosta, enkä minä ainakaan jaksa kovin montaa kertaa ehdotella treffejä, jos toiselle ei koskaan sovi. Tulee vaan sellainen olo, että "roikkuu" sellaisessa jota ei edes kiinnosta, mutta ei vaan sano suoraan.

Naisethan valittaa vuosotellen siitä kun joku ei pidä yhteyttä/ehdota tapaamista ja siitä että joku ei tajua jättää rauhaan :)

Jos siitä treffielle kutsumisesta ym. yhteydepidosta tulee heti joku kilpailu (mä en ainakaan soita! jne.) eikä kumpikaan jousta, niin enpä suuria odottaisi silti suhteelta. Molemmilla on omia menoja, mutta ilman yhteistä aikaa ei tule jutusta mitään. Ei suhteessa voi olettaa että elää kuin sinkku, vain omia menojaan huomioiden.

Joskun kävin treffeillä tälläisen kiireisen naisen kanssa. Kun sovimme seuraavia treffejä niin 3 viikon päästä olisi ollut sellainen päivä mikä sopi molemmille. Ajattelin heti ettei siitä voi pidemmän päälle tulla mitään koska hän ei voinut perua edes salireissua treffien takia. Jotenkin outoa se oli.

Jos tärkeysjärjestyksessä parisuhde kuviot jää kaikista viimeiseksi niin ei hyvä.

Sinusta saa sellaisen vaikutelman, että sinun pitäisi olla miehen elämässä ykkössijalla, mutta mies olisi sinun elämässäsi ehkä sijalla 8-9 opiskelun, kavereiden, harrastusten, sukulaisten yms. jälkeen.

Sinulle sopisi sellainen mies, joka olisi itsekin tosi aktiivinen. Riittäisi, että harrastatte yhdessä seksiä silloin tällöin. Älä siis väkisin sido itseäsi parisuhteeseen, jos et ole valmis panostamaan siihen.

Olen samaa mieltä kuin edelliset, että jos treffaa kivan kumppanin ja olisi mukava nähdä häntä uudestaan, niin ehdottomasti pitäisi saada järkättyä viimeistään viikon sisälle seuraava tapaaminen. Jos edelleen tuntuu kivalta, niin tekstareita, puhelinsoittoja jne, jotta voi antaa ihastuksen kasvaa eikä näivettyä.

Ehkä olet treffaillut sellaisia miehiä, jotka haluavat perustaa perheen ja ovat tosissaan liikkeellä parisuhdemielessä. Ei sellaiset miehet halua naista, joka on koko ajan menossa. Mitä sitten, kun teillä olisi lapsia? Sinä menisit menojalka väpättäen koko ajan ja mies olisi sidottuna kotiin "nahkakuula" nilkassaan.

Kuulostat aika lapselliselta ja itsekkäältä. Olisi siis aika paljon varaa panostaa epäitsekkyyteen, jotta saisit kivaa perhekeskeistä miestä itsellesi seurustelukumppaniksi.

P.S. Minä käyn töissä ja teen pitkää päivää. Olen myös yksinhuoltaja. Silti ehdin tapaamaan ystäviä, käydä kaupassa, tehdä kotiruokaa, siivota, olla lasten kanssa, harrastaa JA EHDIN MYÖS DEITTAILEMAAN. Kyse on siitä, että tahtoo asioita ja on valmis näkemään vaivaa aikatauluttamaan menoja.

Helppohan sun on olla kun kerran olet kaunis ni kyrpää saa aina ku haluaa. Kyl mullaki olis helppoo olla komee sinkku mies ja saada pesää aina ku haluttaa.

Vähän meni putkeen, kappalejaon nyt olisi voinut tehdä kuitenkin. En pystynyt seuraamaan, joten toivotan vaan tsemppiä ja kaikkea hyvää.

(Ei ollut sarkasmia tuo)

Itseäni ei ainakaan kiinnosta olla naiselle vain joku viihdyke, jota tavataan silloin kun naiselle sattuu kerran kuukaudessa sopimaan. Miehellä ei tietysti saa omia menoja olla, vaan täytyisi olla heti valmis, kun neiti kiireiselle sattuu sopimaan.

Jos on niin kaamea kiire, niin ei kai sitä aikaa suhteellekaan olisi. Ei miestä voi pitää varalla vain siksi, että joskus on pari tuntia vapaata aikaa. Se mies etsii naisen, jolla ei ole niin kiire.

"kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?"

KYLLÄ jos haluat edes yrittää tutustua treffikumppaniisi.

Eli siis sinulla on aina jotain muuta "tärkeää" menoa, ja sitten ihmettelet mikset kelpaa ? Itsekästä tuo sinun käytös on. Jos et jousta omissa menoissasi, niin et voi muiltakaan odottaa mitään. Miksi muiden pitäisi sinun aikataulujen kanssa elää, jos löytää sellaisia joilla on aikaa myös mahdolliselle tulevalle puolisolleen. Kuule sinä tulet jäämään tuolla menolla ikisinkuksi, perheellisellä ei ole monia harrastuksia viikossa, kun ei ole sitä aikaa.

siis mä oon ainakin tullu siihen lopputulokseen että jos joku mun elämään ni se on mun ehdoilla ja josm ei käy ni ei sitte..oman katon alla toki seurustelukin sopisi

No minun mielestäni tämä asia kuuluu lähestulkoon sarjaan jossa yrität tällä tekstilläsi puhdistaa omaa itsetuntoasi siitä kuinka koet olevasi melkoinen horatsu.

Se nyt on vaan niin et jostaki pitää luopua tai ainaki vähentää menoja jos haluu et suhde toimii! mikä ihme toi on et oot sinkku. Kokoajan ollut menossa niin eise mies tuu just sillon ovelle ku sulla on aikaa! anna aikaa toisele niin saat varmasti sitä takas. tasa-arvoa

Mun mielestä on tärkeintä olla oma itsensä.
Itse kullakin meistä on menneisyys,nykyisyys ja tokipa myöskin tulevaisuus.
Mitä menneisyyteen ja nykyisyyteen tulee,niin se on siun omissa käsissäsi.Niin myös tulevaisuus.
Tutustumis vaiheessa tutustutaan.Tunnustellaan,miltä toinen tuntuu ja tietenkin haastellaan asioista.Myös niistä haasteellisimmista.Tähän myös kuuluu myös ajankäytöstä haastelu.
Aikaa myöden kun tutustuminen kääntyy seurusteluksi,niin on luonnollista,että menemiset ja tulemiset pitää priorisoida.Tässäkään vaiheessa ei tietenkään pidä ystäviä laittaa hyllylle,eikä harrasteita unhoittaa.
On luonnollista,että ollaan paljon yhdessä,mutta yhtä luonnollista on se oma aikakin.Molemmilla.
Tämä on mun mielipide.

Aloittaja antaa itsestään aika minä keskeisen kuvan. Ei sovittuja tapaamisia ja menoja tartte peruuttaa treffien takia, mutta kuten joku tuolla mainitsi niin ehkä se yksi harrastuskerta voi jäädä väliin jos silloin on tutustumassa mielenkiintoiseen ihmiseen. Itse ainakin voisin jättää yhden kerran väliin missä tahansa "vapaaehtoisessa" asiassa.
Minä en käy baareissa, minä en hengaa kavereiden kanssa kovinkaan paljon, koska heillä on oma elämänsä ja nähdään, kun keretään. Kaverit kuuluu elämään, mutta olen nähnyt ihmisiä jotka roikkuu kavereissa kii, koska ei ole omaa elämää.

Jos nainen käy töissä ja opiskelee niin tehköön noita, koska työllä pitää elämästään kii ja opiskelulla tulevaisuudestaan. Harrastaa voi yhdessä kumppaninkin kanssa ja itse tykkään jos saan harrastuskaverin kumppanista ja yhteiset harrastukset takaa senkin ettei tartte sovitella toistensa harrastuksien takia menojaan vaan sekin aika voidaan käyttää yhdessä hyväksi USW,,,,,

Ite kauhistuisin "vouhottaja" naisista...jolla on käynnissä koko ajan joku vääntö, kääntö, säätö kuvio. Miksi tyytyä huonompaan mitä voi saada? Minä ainakin oletan naiselta aika täydellistä kokonaisuutta. En voi elää ihmisen kanssa joka ei miellytä minua sisäisesti ja ulkoisesti. Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan ja ulkonäöllä on minulle ainakin merkitystä.

Önkkelis tönkkelis vv, tl;dr ja neext.

Tuttua. Olet lapseton bilehile ja ikisinkku ja tuollaiset kierrän nykyään kaukaa jos en halua särkeä sydäntäni. Ikää sinulla on varmaan kun puhuit että paineet perheen perustamiseen on niin olet kolmenkympin paikkeilla kuin itsekin?
Syy miksi haluan hakea lapsellisia yksinhuoltajia tässä iässä johtuu juuri tuosta. Jos naisella ei ole lasta tullut vielä tuohon ikään on hänessä varmaan silloin jotain vikaa. En yleistä joten anteeksipyyntö tähän väliin mutta puhunkin kokemuksesta. Lapsettomat ikäiseni naiset ovat 100% varmasti pettäneet minut jossain vaiheessa koska heidänhän pitää mennä ja bilettää joten kumppanista viis ja vaikka sitä seksiäkin saisi omaltaan ihan riittävästi.
Jo lapsia omaavat osaavat käyttäytyä ja arvostavat perhe elämää ja yhdessä oloa ja ovat parempia kumppaneita rakastamaan.

Mitä noihin treffeihin tulee niin ainakin suomi24 naisilla on rima asetettu ilmeisesti niin ylös että tällä taviksella ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä' toisille treffeille enkä niitä nykyään enään edes ehdota koska yleensä vastaus on joko täysi hiljentyminen tai "ei oo kemiaa"
Sinällään tuokin kumma kun moni kiinnostuu kuvallisesta profiilistani ja kiinnostuu kirjoittelemaan tai soittelemaan mut treffeistäni on tullut jopa kaverini sanavarastoon vitsi. "Saitko taas tyypillisen vastauksen että ei oo kemiaa?"
Juttelen paljon treffeillä, olen rehellinen, kerron elämästäni, kyselen, katselen kumppania silmiin jne olen ystävällinen.
Pitäisikö minun valehdella olevani juoppo renttu ja väkivaltainen että saisin joskus toisinto treffit?
Epätoivoinen en silti ole vaikka moni voisi vuodatuksestani näin päätellä sillä niin outoa kun se onkin saan baarista helposti nais seuraa. Moni nainen flirttailee, tulee juttelemaan, kehuu silmiä, taputtaa perseelle ja kun on juteltu tovi tykkää luonteestani ja moni suhde on saanut mulla alkunsa baarista. Huom en ole juuri koskaan jeesus kännissä baarissa ja harvat naiset ovat liikaa kännissä jos ollenkaan joten voitte unohtaa senkin että viina komistaa sua naisten mielestä:)
Outoa on vaan se että nettitreffeissä toisen tuntee edes jotenkin kirjoitellessaan tovin mutta täysin tuntemattoman ihmisen tavattuaan yö elämässä alkaa suhde melko varmasti.

Voin kertoa se, ettei "sulla ehkä ole aikaa seurustelulle", on vain miesten käyttämä tekosyy pakeille.

"Mua huolestuttaa vaa, että jossain vaiheessa pitäisi perhe perustaa"

Miksi? Haluatko sitä itse tosissasi, vai oletko sosiaalisen paineen ja perhepiirin odotusten uhri?

Hyvin yksinkertaista: Joko haluat olla suhteessa tai et. Jos et saa aikaa mahdutettua edes siihen että näkisitte kerran tai kaksi, miten voi olettaa että suhde toimisi samalla mentaliteetilla? Suhde vaatii aikaa ja huolta ihan yhtä mittavasti kuin työ tai koulu.. Ikävä fakta. Sitä tekee tietoisia valintoja. Nimimerkillä itsekin samat valinnat tehneenä ja jälkeen katsottuna vituttaa..

Edellinen nimimerkki kyllä osui naulan kantaan. Eli et halua vain sitä seurustelua tms tarpeeksi. Jos todella työ, harrastukset yms ajaa kaiken muun edelle, on asia sinun tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Kasva vielä pari vuotta ja et sitten enemmän tosissasi.

tietysti saat päättää itse ajastasi, mutta ymmärrän kyllä argumentin "ehkei tuolla riitä aikaa mulle" varsin hyvin, tosin riippuu henkilöstä.

Minulle kävi niin että löysin deittikumppanin joka oli kiinnostava ja sama näytti olevan tunne toisinkin päin. Hän kuitenkin käy vuorotöissä, joten yhteinen aika on lähinnä pieniä hetkiä kerran viikossa. Vaikka hän on ihan oikeasti kiireinen töidensä ja lapsiensa takia, minulle vain silti tuli sellainen tunne ettei hän ole oikeasti kiinnostunut minusta, ja jatkoin profiilien penkomista.

No melko nopeasti kävi niin että löysin netistä toisenkin naisen joka oli kiinnostava ja joka tuntui olevan myös minusta kiinnostunut. Vaikka hänellä ei ollutkaan vuorotöitä eikä lapsia, niin hyvin pian kävi ilmi että hän on harrastustensa takia niin kiireinen että ehti näkemään minua vain noin kerran viikossa.

Vaikka harrastan itsekin monenlaista, niin silti minulle jää vapaa-aikaa vaikka kuinka paljon vaikka tapailen näitä molempia leidejä joka viikko ja soitan ainakin pari kertaa viikossa molemmille. Mihin ihmeeseen he aikansa oikein käyttävät kun minä en saa sitä kulumaan edes kuluttamalla, vai onko asia sittenkin niin että ainakaan minuun he eivät sitä aikaansa halua käyttää?

Olen alkanut vakaasti harkitsemaan jo kolmannen naisen etsimistä, sillä eihän sitä tiedä vaikka jo seuraavalla kertaa tärppäisi ja jospa vaikka tästä uudesta olisi enemmän seuraa minulle kuin näistä kahdesta aiemmasta yhteensä. Tai sitten saan vain hommata viisi naista jotta minulla olisi seuraa edes viisi tuntia viikossa. Niin kiireisiä tuntuvat olevan nykynaiset.

"kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?"

Ei tietenkään pidä peruuttaa tärkeitä menoja, esim tärkeitä työjuttuja, työhaastattelua, sukulaisen tai kaverin häitä yms.
MUTTA jos aiot tutustua ihmiseen ja ehkä seurustellakin, niin sillon sun täytyy olla valmis joskus peruun kavereiden tapaaminen tai harrastukset.
Sulla menee harrastukset ja kaverit sen miehen edelle, eikä mies sillon kiinnostu.
Ja miks pitäis perhe perustaa? Ei kenenkään ole pakko jos ei halua, itse en ainakaan meinaa perhettä perustaa, koska en halua elämästäni sellaista.
Usein on näitä tapauksia että "nyt on pakko perustaa perhe" ja hätiköidysti aletaan paukutteleen lapsia maailmaan, sitten huomataan ettei toi mies ollukkaan sopiva (ehkä siks ettei ehditty tutustuun siihen kun oli muuta tekemistä) ja erotaan

I LIKE UR ATTITUDE! :) jatkaa samaan malliin, monen pitäs ottaa susta mallia, elää onnellista elämää yksin eikä kuvitella että se toinen ihminen tuo sitä onnea.
Pitää olla oma elämä ensin kunnossa ja elää sitä ja sitten sitoutua kun se aika koittaa! Nautit elämästäsi ja se on todella harvinaista nykyään!
Moni nainen on hiukan epätoivoinen kumppania etsiessään, heti kun mies haluaa niin nainen on valmis vaikka vaihtamaan harrastukset siihen että saa viettää aikaa tyypin seurassa.
Olen samanlainen kuin sä, mulla on oma elämä en tarvitse siihen ketään mutta jos tulee joku oikeasti hyvä niin miksi ei :)
olemme itsenäisiä ja vahvoja, moni mies arastaa sitä.
Tsemppiä :) ja hyvää kevättä!

Ai mitä mieltä ja mistä asiasta? Selvästikkin jotain siinä ikäänkuin yrität todistella.
Sanotaanko nyt näin, että oikeasti tasokkaan ja mielenkiintoisen naisen kyllä haluaa tavata toisenkin kerran ja hyvinkin mielellään, että kyllä tässä todellakin jotain "outoa" on.

Just näin -not.
Jos meinaat saada miestä, on syytä laittaa mies listan kärkeen tai sitten olet ilman. Ei ole vaikeaa.

Esimerkki 1.
Jos haluan töissä edetä, menenkö klo 16 salille vai teenkö pomon kanssa presentaation valmiiksi ?

Esimerkki 2.
Koirani on ollut jotenkin etäinen viime päivät, haluan suhteen kuntoon. Menenkö koiran kanssa lenkille heti kun tulen kotiin vai pistänkö piskin illalla joskus itsekseen pihalle ?
JNE.

Fokusta hommaan, asioita pitää tehdä oikein jos haluaa onnistua :-)

Minulla on samantyylinen ongelma.

Haluan seurustella, mutta en löydä kumppania. Tai tavallaan olen löytänyt, mutta en saa mitään aikaiseksi. Seurustelu naisen kanssa kiinnostaisi, mutta en kehtaa tehdä ehdotusta eikä toinenkaan saa asiassa aukaistua suutansa.

Olen ehkä puolen vuoden ajan ajatellut, että aloittaisin seurustelun. Mutta ei siitä ole vain mitään tullut. En uskalla tehdä asian suhteen oikein kunnolla mitään.

Ehkä seurustelun aloittaminen ei vielä kiinnosta tarpeeksi. Ei nämä asiat aina niin yksinkertaisia ole. Nainen ei tosin ole ilmaissut kiinnostustaan riittävän selvästi, jotta ymmärtäisin edes asiasta kysyä häneltä.

Tilanne jatkuu nyt niin, että elän sinkkuna, vaikka halua seurusteluun kuitenkin löytyy.

voi herranjumala.

Ethän sinä nyt ole ainoa ihminen, joka deittailee JA elää normaalia elämäänsä yhtäaikaa, ei se nyt ole mitään ihmeellistä, eikä tuo sinun aikataulukaan nyt kuullosta mitenkään ylitsepääsemättömän kiireiseltä tai pelottavalta. Ihan normaalilta.

Oletko ehkä miettinyt sellaista vaihtoehtoa että miehet eivät soita enää muusta syystä kuin siitä että olet kiireinen?

Ja jos ihan oikeasti olet kiinnostunut ihmisestä, otat kalenterin pöydälle, kysyt milloin miehelle passaisi seuraavat treffit JA SOVIT SEN. ja sitten mahdolliset seuraavat treffit voidaan taas mennä sinun aikataulusi mukaan, kunhan vain sovitte sen ja lyötte lukkoon. Se on nimittäin ihan se ja sama oletko kiireinen vai ei, mutta jos sitä aikaa ei oikeasti sovi samantien kasvotusten kun siltä tuntuu, niin silloin sitä ei sovi ollenkaan.

on turha valittaa pelkäävänsä ikisinkkuutta jos ei ole valmis tekemään muutoksen eteen jotain.

Olet ruma. Piste.

Olen kohta 29-vuotias mies, joka haluaa kanssa perustaa perheen eli teoriassa kuulun kohderyhmääsi. Viestistäsi hieman paistaa tietty itsekeskeisyys, jota naisessa nykyän kartan. Edellytän myös, että kumppanini olisi tässä iässä elänyt jo pitkän parisuhteen, jotta näkisin, että hän on siihen kykenevä. Sen olen jo oppinut, että kaikki naiset ei vain siihen kykene. En myöskään halua suhdetta, jossa olen naisen tärkeysjärjestyksessä vasta numero 15. Sellaista maljaa ei voi täyttää, joka on jo täysi.

No ei kai miesten tarvitse muuttua, kun ei sinunkaan. Jatka vaan samaan malliin niin me miehetkin. Pitäisikö taputtaa elämäntyylillesi ja innostua niin,että voit saada myös parisuhteen itse mitään yrittämättä?

Niin... Elämässä uutta ei voi tulla jos ei ole ensin tehnyt sille tilaa.

Tuota mikä sun pointti on. Ihanku valittasit jostain. Kasva nyt hyvänen aika aikuiseksi, siis sellaseksi ihan kokonaiseksi, vaikutat nyt puolinaiselta.

Nainen jolla ei ole lapsia on pelkkä tyttö, samoin mies jolla ei ole lapsia on pelkkä poika. Vanha sananlasku kuuluukin että "kyllä lapsi vanhempansa kasvattaa" ja se on totta, olen nähnyt tähän ikään mennessä jo niin monta kertaa omin silmin miten itsekkäät sinkkuihmiset muuttuvat huolehtiviksi vanhemmiksi ja sen prosessin lähtötilanteesta tässäkin on selvästi kysymys.

Sinkkuihmisen itsekkyydestä on vain niin hirveän vaikea luopua eikä se perhe tule ellolasta tilaamalla, se tosiasia pitää ap:nkin tunnustaa ja alkaa tekemään asian eteen aidosti ja oikeasti työtä ja uhrauksia, joka päivä. Sen se perhe-elämä vatii, myös ihan alussa jotta se edes pääsisi alkuun.

Itellä vähän sama tilanne vaikka on tullu seuruteltua välissä! Harrastukset ja työ vie paljon aikaa ja jotenkin vaan ei ole tavannu vielä sitä mikä kolahtaa kunnolla ja perustais perheen, mutta kaikki aikanaan! Kyllä kaikille joku on ku vaan osaa kattella. Olis sitten vähän myöhemmin ku muilla...

"Pitäisikö musta tulla kotihiiri ja heti, kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?"

ei tarvi kotihiireksi jumiutua, mutta mieti, että jotkut sun treffikumppaneista tapaa sua löytääkseen jonkun, jonka kanssa vakiintua. harva, mies tai nainen jaksaa katsella kumppania, joka ei omista tärkeistä menoistaan jousta eikä "kiireiden" takia järjestä yhteistä aikaa, siltä sun kirjoitukses kuulostaa, vaikka tuskin sitä tarkoitat. kumpi on tärkeempää, kumppani vai elää omaa elämää?

Voi vaan kuvitella millainen äiti tuostakin egoapursuilevasta touhutiinasta tulee. Jos ei kakara siinä vilauksessa pue päälleen, jo menee hermot. Äiskän pitää päästä treeneihinsä useita kertoja viikossa, pitää tavata kavereita, juhliakin ja kakara vaan housun lahkeessa riippuu.........ja ukkokin esittää omia vaatimuksiaan.......

Ehkä hän merkkaa silloin ajan, milloin voi olla lapsen kanssa; kaksi tuntia torstaina ensi viikolla.... Miehen kanssa rakastelua puoli tuntia kahden viikon päästä perjantaina......

"kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?"

Totta hemmetissä, jos olet kiinnostunut jostain henkilöstä....

Itse järkkäsin aikaa kyllä kun minua pyydettiin treffeille. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Jos katsot omat menosi tärkeämmiksi kuin viettää aikaa miehen kanssa, hän ei ehkä sitten ole sinulle se oikea ja sinä et tod. ole hänelle se oikea kun et viitsi aikaasi häneen kuluttaa.

2 tunnin varoitusajasta itkemisen ymmärrän, tai vielä samana päivänäkin. mutta jos itket 2 päivän varoitusajasta, voit huoletta käydä ostamassa dildoosi uudet patterit, miestä et tule saamaan tuolla pelillä.

treffaile vaan sitä paristokäyttöistä joka ei väitä vastaan.Vanhainkodissa sitten on aikaa "treffailla" kun olette jo valmiiksi samassa paikassa jumissa...

Tekosyitä vain miehillä nuo. Luultavasti on neljä uutta akkaa odottamassa treffejä, etkä ole sattunut olemaan laittanut juuri miehen mieleistä hametta niille treffeille.

Kyllä. naisen luonnollinen tehtävä on inspiroida miestä. Missä on kaikki kullannuput, joiden eteen tekisi vaikka mitä, kun kaikki naiset ovat niin machoja olevinaan nykyään. Riittääkö sun hermot edes tämän katsomiseen 10 min., jonka vielä on inspiroinut nainen vuosien takaa:

http://www.youtube.com/watch?v=7c9gSylSjVs&context=C4ff0ef8ADvjVQa1PpcFN6GHrbog_h8X55du7vNLMiSsN99ANNKk0=

Luulisi, että mielenkiintoisen ihmisen näkemistä odottaisi, eikä venyttäisi tapaamista, johon suhtautuu kuin työhaastatteluun, etsitään sopivaa ehdokasta vain täyttämään joku osa-alue elämässä, eikä edes tunnuta tietävän oikeasti, että miksi?

Baarista sanoi joku löytävänsä aina seuraa, välittömät ihmiset haluavat hengailla yhdessä, siihen sen suurempia odotuksia odottaen?

Mutta jos ja kun näyttää siltä, että haetaan jotain "ehdokasta" ja tyydytän siihen mitä sillä hetkellä on tarjolla, ei välttämätä sytytä yhtään toista, aistiihan sen ettei ihan täys arvostus ja mielenkiinto ole päällä ja onhan se toista osapuolta loukkaavaa, sen takia moni jää nykypäivänä ilman vakituista seurustelu suhdetta.

Kullakin tietysti omat kriteerinsä suhteen sisällön suhteen, monen miehen viestistä paistaa halu yhä saada "hoivaaja" joka ottaisi heidät oikealla tavalla huomioon, mikä se sitten kullekin on?

Naiset ristipaineilevat perinteisten käsitysten ja omien halujen aallokossa, mistä sopiva mies perheen perustamiseen ja riittäkö enää vain sopiva mies johon "sopeutua". mikä pitkällä tähtäimellä syö suhteelta kaiken, mitä miehen pitää heille olla, mitä he ovat miesten silmissä, kohtaavatko kokonaisina.

Ken tietää, jokainen tekee omanlaiset ratkaisut, jos ne ei tyydytä, silloinhan voi muuttaa vain itseään.

Meneppä nyt ensin ja avaa ikkuna. Sitten vedät syvään henkeä muutaman kerran,,,, jos ei auta vielä, ota paperipussi ja hengitä sen lävitse hetken aikaa...
Kerro sitten meille,,, auttoiko? ;-)

en mitään

Mitenkä ap. suhtautuisit siihen, että toinen osapuoli käyttää vapaa-ajastaan ulkoilun/kuntosalin ja koneella istumisen välillä 75% ja suurimman osan rahoistaan omaan tiettyyn harrastukseensa. Ei tupakoi, ei ryyppää, tekee kotitöitä kun siltä tuntuu. Tykkää liharuuista ja laatuleffoista (ei perus Hollywood-kuraa tai Pixarin animaatioita)

Toiset treffit ja monet muut sen jälkeen tulevat treffit on helppoja järjestää itselle ja ajan tosiaan kaivan jostakin jos minua joku kiinnostaa.
Ekojen treffien saanti onkin se vaikein asia...olen tehnyt testejä täällä suomi24.treffeissä ja laittanut 10 naiselle viestin ja max 2 on vastannut. Täällä naiset on vain katselemassa ja leikkimässä vaikeastitavoiteltavaa, kun taas normi elämässä kyykytän nuo samat naiset mennen tullen ja joudun potkimaan rumimpia pois kimpustani. Olen pinnallinen ja nirso enkä tyydy vähempään mitä voin saada, mutta joka hiton naiselle kuitenkin vastaan edes jotain viestiin.

Itse en huolisi mitään 30v tai päälle olevaa vanhaa naista joka on pintaliitäjä vailla mitään kokemusta tavallisesta elämästä. Hyiiiii vanha nainen joka ei osaa rauhottua ja on vielä vaatimassa miehen elämästä sijaa 1 ja itse panee miehen tuonne sijalle 8-9 kuten joku jo kirjoittikin. Kohtalo on jäädä vanhaksipiiaksi...kaverit avioituu ja jäät yksin. Joskus käkätätte yhdessä tyttöjenillassa niitä näitä, mutta se on jo vanhojen akkojen juoruilua. Illan jälkeen menet yksin kotiin ja seuraavana aamuna töihin ja illalla tsekkaat telkusta salkkarit tjs muuta paskaa. Hyvää loppuelämää 30 pintaliitäjä!

Elät sitä elämää mitä itse elin joskus, mut onneksi avasin silmäni ajoissa. Nyt on kihlattuna 28v upea nainen joka on upeampi kuin ne sadat naiset joita olen elämässäni tuntenut. On isompi palkka kuin lääkäreillä lisineen. On 3 kotia ja yksi niistä tallinnassa. On vaikka mitä harrastuksia ja osittain myös kiitos kuuluu avovaimolle, koska kaksin saa aina rakennettua isomman "maailman", kun maksuja makselee 2 ihmisitä ja kaikkea on rakentamassa 2 yhden sijaan.

Ketjun aloittajan kannattaisi ottaa päästään pois kiristämästä se tuuman verran liian pieni p*llu niin aivotkin alkaisi toimimaan.

Se ei vaan se oikea ole tullut eteesi.
Kyllä niille tapaamisille aika löytyy jos molemmilla on tahtoa ja ja halua.
Pientä joustoa molemminpuolin.
Koeta löytää se sulho sieltä harrastuksesi parista,niin voitte seurustella ja harrastella yhdessä!
Kyllä sinulle löytyy vielä se oikea ....älä huoli!!!

Pillunjakelulle on kuitenkin aikaa löytynyt vai mitä? Kuinkas monen nussima se sinun huoranvittusi olikaan?

Koska kaverit, harrastukset ja muut menevät mahdollisen kumppani-ehdokkaan edelle, ja näin et anna tilaa edes treffeille, niin susta saa hieman sellaisen käsityksen et ei sua mahdollinen seurustelu, tai sen elämänkumppanin löytyminen edes kiinnosta.

Se toisen kunnioitus ja arvostus täytyy olla molemminpuolista myös suhteessa, jos aikaa ei toiselle löydy, niin suhde kuolee...

http://treffichat.nettihotelli.org/chat.htm

Aikamoista vastarintaa aloittajalle, mutta mutta... Itse olen kyllä samoilla linjoilla, että kyllä kalenterista aina aikaa löytyy, vaikka itsekin käyn kahdessa erityössä, opiskelen ja käyn kuntosalilla. Tapasin kesän jälkeen mukavan neitosen ja kyllä minä aikaa hänelle löysin ja itse olin pääasiassa ainoa joka kysyi koko ajan seuraavaa tapaamiskertaa ja hän aina melkeinpä suostui.

Siinä olen ap:n kanssa samaa mieltä, että jos ei viikonlopulta löydy sopivaa rakoa perjantailta tai lauantailta minään lähi viikonloppuna niin on se kumma vaikka itse myös välillä viikonloppusin töissä olen.

Minulle tuli kirjoituksesta väistämättä mieleeni eräs tuttava.

Hän käy töissä päätoimisesti, opiskelee kansalaisopistossa, käy 6 päivänä viikossa erilaisissa jumpissa ja pumpissa. Kieltenopiskelun ja (pakkomielteisen?) liikunnan lisäksi hän matkustelee paljon ystäviensä kanssa. Lisäksi hänellä on rikkaat vanhemmat ja taitaa itsekin olla ihan hyvin toimeentuleva.

Hän pitää itseään "loistosaaliina" ja ihmettelee miksi miehet eivät häntä kelpuuta. Hän ei ole 30v mennessä vielä seurustellut kertaakaan vakavasti.

Näin vierestä katsottuna tilanne on aivan selvä, sillä hän karkottaa kyllä miehet hetkessä. Hän ei ruma, muttei mikään klassisen kauniskaan. Hänellä on muutamia piirteitä kasvoissa, jotka tekevät hänen kasvonsa ei-niin-kauniiksi. Hän ei missään nimessä kuitenkaan ole ruma. ---- Mutta se persoona siellä sen jumpissa piinatun kropan alla, se ei ole erityisen kaunis-- Se on hyvin itsekeskeinen.
Ja se itsekeskeisyys taitaa olla tämän tuttavan pahin vihollinen...

Ja tosiaan, sinun kirjoituksestasi minulle tuli vahvasti samanlainen vaikutelma, kuin tästä tuttavasta.

Toivottavasit kuitenkin se pari löytyy, jos sellaista kaipaat.

Luulis, että vaikka ihmisellä ois paljon menoa sinkkuna niin löytyy seurustelulle aikaa jos sopiva henkilö osuu kohdalle.

Sitten vaan huomaamatta järjestyy aikaa, kun seurustelu ajaa vähän harrastusten ja muiden mielenkiinnon kohteiden ohi.

Sinun ongelmasi kiteytyy tässä lauseessasi:

"ystäväni ovat mulle tärkeitä, hengailen heidän kanssa suhteellisen paljon"

Ja tässä:

"Elän aika aktiivista elämää, en viihdy hirveästi"

Sekä tässä:

"kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?!"


Sinä liihotat tukkaputkella pitkin maailmaa ja kun sinun pitäisi joskus sovitella aikataulujasi muiden aikatauluihin niin vastaat näin:

"Ei se mene vaan niin..."

Kyllä se kuule vaan menee niin.

Sinä viestität muille ettei sinun mukaasi mahdu koska et ole valmis ottamaan muita huomioon. Sinä käytät tällä hetkellä 100% ajastasi itseesi. Jos siihen jonkun aiot mahduttaa, sen jälkeen sinä käytät enää 50% ajasta itseesi, koska sinun on pakko ottaa toinenkin huomioon. Tämä koskee kaikkia ihmisiä, ja varsinkin seurustelevia ihmisiä.

Tämä lauseesi kuvaa sitä hyvin:

"Mua huolestuttaa vaa, että jossain vaiheessa pitäisi perhe perustaa"

Miten niin "pitää" perustaa? Elät selkeästi muiden määrittelemää elämää, vaikka yrität näyttää kovalta energiseltä. Sinkoilet sinne tänne kun et viihdy, niinkuin tuossa aikaisemmin sanoit. Tuo kertoo jostakin syvällä olevasta ei tiedostettavasta ongelmasta joka sinun täytyy itse ratkaista. Ehkä vanhemasi eivät olleet paikalla ja muuttivat paljon, ja jouduit jo lapsesta lähtien huolehtia itsestäsi ja kokea irtonaisuutta kun et uskaltanut tehdä oikeita ja aitoja ystäviä.

Muut aistivat sen ettei sinulla ole hyvä olla koska et käyttäydy normaalisti. Jo kappaleiden puuttuminen tuosta tekstistäsi kertoo sen että et kykene pysähtymään kun pelkäät että jotain tapahtuu

Etkö tiedä etteivät ihmiset aikatauluta seksikertojaan, vaan he vain haluavat olla yhdessä. Sinulle yhdessäolo ja perheen perustaminen on yksi saavutus, status, kunniamerkki, jota toivot kun olet huomannut että muillakin on parisuhde, eli se asia mikä sinun paetessasi on sinulta jäänyt vielä saavuttamatta.

Rentoudu hyvä ihminen. Etkö kykene näkemään kuinka kaunis on kesäinen järvenranta joka ei kiirehdi mihinkään?

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla. Pysähdy. Älä mieti miksi, vaan tee vain se.

Harrastuksia sinulla jo on ja luulenpa että voisit hyvin myös tehdä miehestä harrastuksen. Amerikassa niin jo tehdään ja kutsuvat miehiään harrastuksiksi. Ja tavallaanhan sinä jo teet sitä ja yrität "vain" saada aikaa uudelle harrastukselle.

Miksi minä olisin soittanut toisen kerran naiselle joka on yhden kerran priorisoinut muut tekemiset tärkeämmiksi, ellei nyt siten ole lapsen sairastuminen tai joku ihan oikea syy kysymyksessä. Minusta se on hyvä palvelus molemmille kun antaa asian olla siinä vaiheessa. Olin pitkään uusiosinkkuna, mutta nyt saan elää sellaisessa suhteessa missä kumpikin arvostaa toistaan, ihan vain sen vuoksi että ymmärsin ymmärtää oikein mitä tarkoittaa: "Joo, kyllä mutta..."

No jos haluut, että joku todella kiinnostuu susta, niin sun on opeteltava joustamaan omista jutuistasi. Kato jokainen kai joutuu tinkimään omista jutuistaan parisuhteessa.

Mä olen ainakin laittanut työn, opiskelun ja harrastukset etusijalle. En ole "ikisinkku", mutta en tee mitään sen eteen että tulisi parisuhde, eikä mulla myöskään ole aikaa seurusteluun.

Joten asia hoituu kuin itsestään ja saan pitää menoni.

Jee(?), meitä on muitakin nuorianaisia, joilla on vaikeuksia saada koko elämää mahtumaan samaan pakettiin! :)

Pohdin siis toisinaan samaa ongelmaa, kai sen jokin biologinen kello aiheuttaa... Tosiasiahan on, ettei suhdetta tai tunteita voi pakottaa syntymään vain tahtomalla suhdetta tai listaamalla toivekumppanin ominaisuuksia. Treffikaverissa voi päällisin puolin olla paljon plussapuolia, mutta ei vaan ole sitä kemiaa.

Ei tule pakottavaa tarvetta tai synny sytykettä pyytää uusintadeiteille.

Olen itse seurustellut aikoinaan useamman vuoden saman, silloin rakkaan henkilön kanssa, mutta viettänyt nyt myös runsaasti sinkkuelämää ja tapaillut monia miehiä ja jonkun naisenkin.

Olen myös toisinaan nähnyt hyvin paljonkin vaivaa tavatakseni tietyn sytyttäneen miehen uudelleen... Eli kyllä sen sitten tuntee selvästi ja on valmis joustamaan omista menoista, jos johonkuhun todella haluaa tutustua. Don't worry.

Ehkä matka tai heittäytyminen ulos itselle tutuista kuvioista auttaisi avaamaan silmät ja relaamaan? :) Itsellä toimi...

Moni onkin laittanut sun tekstin ongelmakohtia tänne.

-Asiat mitä kerrot heti kättelyssä hengästyttää. Ne pistää ajattelemaan että eihän sulla sit ole aikaa miehelle. Vaikka et sitä tarkoittaisi. Eivät ne miehet tiedä mitä ajattelet.

"Mun pitäisi kuulemma miettiä minne mennään/ tehdään.." Saat tuon kuulostamaan siltä, että miehen pitäisi suunnitella treffit. Mielestäni ehdottaja suunnittelee, tai voit sinäkin. Siinä tulisit kivasti vastaan ja osoittaisit mielenkiintoa.

"Pitäisikö musta tulla kotihiiri ja heti, kun joku pyytää treffeille kahden päivän varoitusajalla niin pitäisikö mun peruuttaa mulle tärkeät menot ja juosta treffeille?! Ei se mene vaan niin.." Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei se noinkaan mene. Itse harrastan aktiivisesti urheilua ja ainakaan omat tavoitteeni eivät ole treenistä, tai viidestäkään kiinni. Muutama treeni tai kaverien tapaaminen ehkä kannattaa uhrata mahdollisen tulevan parisuhteen eteen

"kun ollaan tapailtu monia kertoja ja alkaa olla ihastumisen merkkejä ilmassa niin kyllä sitä mielummin sillon..." Niin, mutta jos 3-4 treffiin menee pitkä aika, niin eipä niitä tunteitakaan samalla tavalla kehity.

Yleisesti olen sitä mieltä tekstistäsi, että mitä parisuhteen etsimiseen tulee, tuijotat aivan liikaa omaa napaasi.

MIksi kerrot vain itsestäsi.? Etkö kysy toiselta mitä hänelle kuuluu ja mitä hän harrastaa. Etkö osaa olla kiinnostunut toisen tekemisistä kun kerrot heti kaiken - henkeäkö vetämättä, niinkuin saa kuvan tuosta kirjoitustyylistäsi.

Nyt tuli tunne kuin olisit puhunut minusta, paitsi etten tykkää käydä bilettämässä kuin harvoin ja vietän paljon aikaa lasteni kanssa, vaikkakin he ovat aikuisia. Käyn kauempana töissä (työpäivät pitkiä), opiskelen työn ohella ja treenaan jatkuvasti. Olen huomannut saman, että miehet ajattelevat, ettei minulla ole aikaa seurusteluun, mikä oikeastaan on totta. En ainakaan ehtisi nähdä kovin usein ja ehkä miehet kaipaavat enemmän aikaa, mitä minulla on tarjottavana. Kuten sanoit, varmaankin yrittäisin järjestää aikataulua seurusteluun sopivaksi, jos sellainen tulee eteeni. Toisaalta, uskon, että olen haalinut kaikkea elämääni juuri sen vuoksi, ettei ole ketään kaveria, jonka kanssa viettää vapaa-aikaa.

Toivon, että löydät sopivan kumppanin etkä jää ikisinkuksi. Aikataulukin varmasti järjestyy sopivan miehen löytyessä. Minulla ovat jo lapset tehtynä eli ei ole sitä huolta kannettavana.

No, mä olen yksinhuoltajaäiti, käyn päivätyössä, opiskelen illat, olen mukana kunnallispolitiikassa ja vapaaehtoisena seurakunnan lapsityössä :D Harrastan sillon tällöin liikuntaa ja teen viikonloppuisin reissuja lapsen kanssa ym. Mut en tuhlaa aikaa bilettämiseen, että jää aikaa tärkeämmille asioille ja vapaa-ajalle lapsen kanssa, sekä hieman omaankin aikaan.

Mulla ei oikeasti olis aikaa seurustelulle, eikä oikein ystävienkään tapaamiselle ym. Mä en edes yrittäis alkaa ns. treffailemaan ketään. Jos sattuu sellainen ihme, että tapaan jonkun, josta pidän tarpeeksi ja jolle elämäntapani sopii, niin mikäs siinä. Mut tekemisistäni ja kiinnostuksenkohteistani en olisi valmis luopumaan miehen vuoksi. Yhteisen ajan täytyisi siis löytyä yhteisten harrastusten parista, illoista, öistä ym. Enhän mä nyt sentään alkaisi järjestämään mitään exclusive yksinoikeusaikaa miestä varten tai tuhlaamaan aikaa jossain treffeillä istumiseen :D