Olen hiljattain alkanut seurustelemaan aivan ihanan miehen kanssa. Heti kuitenkin kun hänen entisensä sai tietää, että mies seurustelee niin hän on alkanut kiristää miestä lapsen avulla, koska heillä on yhteinen lapsi. Minä en saa nähdä lasta ja aina kun lapsi on miehellä emme voi nähdä. No tuon tavallaan ymmärtää etten nyt heti olekaan ollut kinuamassa, että lasta haluaisin nähdä, mutta se että hänen ex yrittää pakottaa miehen koko ajan olemaan lapsen kanssa esimerkiksi viikon putkeen vaikka pääsääntöinen koti on äidin luona ja miehellä pitäisi olla vain joka toinen viikonloppu lapsi. Mies kuitenkin rakastaa lasta, joten ei se ole ongelma, että lapsi olisi hänellä enemmänkin vaan se että ex varmistaa täten, että hän ei pysty näkemään minua kun olemme miehen kanssa päättäneet kunnioittaa hänen exänsä toivetta. Ex myös soittelee miehelle koko ajan, että hänen pitäisi tulla käymään, että heidän pitäisi puhua heistä tulevaisuudesta. Mies sanoi, että nainen on itkien ja raivoten yrittänyt, että he palaisivat yhteen. Mies sanoi, että hän ei rakasta exäänsä kuin vain hänen lapsensa äitinä, mutta on kuulemma hirveää viedä esim lasta takaisin, kun ex alkaa itkemään ja raivoamaan lapsen kuullen ja sitten lapsikin itkee..
Tää on jotenki niin kauhea tilanne kun säälittää, että aiheutan heille tuollaista. Mies kuitenkin sanoi ettei se mun vika ole ja vaikka eroaisimme niin eihän hänen exänsä kanssa palaisi yhteen. Silti tuntuu, että olisi vain helpompi vetäytyä tilanteesta, mutta olen niin tykästynyt mieheen, että sekin kyllä pahalta tuntuisi. Onko ketään muita samassa tilanteessa olevia ja onko asiat helpottanut ajan myötä?
Tää on jotenki niin kauhea tilanne kun säälittää, että aiheutan heille tuollaista. Mies kuitenkin sanoi ettei se mun vika ole ja vaikka eroaisimme niin eihän hänen exänsä kanssa palaisi yhteen. Silti tuntuu, että olisi vain helpompi vetäytyä tilanteesta, mutta olen niin tykästynyt mieheen, että sekin kyllä pahalta tuntuisi. Onko ketään muita samassa tilanteessa olevia ja onko asiat helpottanut ajan myötä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
uusionni.net
Foorumi, jossa on monia samassa tilanteessa olevia ja siitä ehkä jo eteenpäin selvinneitä. Tervetuloa :)
Ottakaa ny kaikki opiksi mitä se uusperhe on, harkintaa perheen ja suhteen aloittamiseen.
eihän tässä se suhteen aloittaminen ole se ongelma vaan se että vaikka on erottu ja exää on kohdeltu kuin lapasta niin annas olla kun on uusi nainen kainalossa niin ex muijaakin alkaa taas vanha suola janottamaan. ja mikäs onkaan parempi väline vallankäyttöön kuin lapsi. Kaikille tuollaisille akoille pitäisi olla pakollista terapiaa tai lähihuoltajuus pois! Mikä näitä sairaita akkoja vaivaa, jos on erottu niin on.
Mieheni ex oli tyyliä "en itse pidä, mutta en toisellekaan anna"... Olivat eronneet puolisen vuotta ennen kuin tapasimme ja exälle oli paha pala, että nimenomaan mies löysi ensimmäisenä uuden kumppanin. Kaikenlaista temppuilua ja vedätystä keksi, että olisi vielä saanut miehen takaisin, vaikka itse oli eroprosessin aloittanut. Pahin "pommitus" miehen exän taholta loppui puoli vuotta - vuosi sen jälkeen, kun aloimme seurustella. Pitkin hampain ex nieli sen, kun muutimme yhteiseen kotiin ja mies osoitti olevansa vakavissaan kanssani. Kovien ukaasien ja ohjeistuksien kera päästi lapset sitten luoksemme joka toinen vkl. Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkoi sujumaan, mutta oikeastaan vasta viiden vuoden jälkeen, kun miehen exälläkin oli jo uusi mies ja lapsi tämän kanssa, alettiin olla asiallisissa väleissä.
Älä syyllistä itseäsi sellaisesta, mitä et tee. Ei ole sinun vikasi, ettei ex ymmärrä päästää irti miehestä. Olette miehen kanssa samalla puolella eikä sinun ilmeisesti tarvitse epäillä, että mies haikailisi takasin vanhaan... Joten jos ja kun mies on arvoisesi, älä anna periksi. Kärsivällisyys palkitaan, vaikkei siltä nyt tunnukaan.
Eikä exällä oikeasti ole mitään sanomista siihen, tapaako lapsi sinua lapsen ollessa isällään vaiko ei. Se on lapsen isän oma päätös. Jos vanhempien välit olisi hyvät, siitä voisi keskustella rakentavaan sävyyn ja lapsen parasta ajatellen. Mutta silloinkaan se ei ole mitenkään tarpeellista mikäli vanhemmilla on pää tukevasti hartioiden välissä ja sydän paikallaan, ja osaa ihan itse arvioida oman lapsensa tunne-elämää ja sopeutumista tilanteisiin.
Minusta tuossa tilanteessa miehen tulisi tehdä eksälleen selväksi, että hän tekee ihan itse päätöksensä omista parisuhteistaan ja uudesta mahdollisesta tulevasta perheestään. Voihan hän silti vielä tavata lastaan kahdestaan ilman sinua, mutta silloin se on ainakin hänen päätöksensä. Jos eksä kerran on heti alkuunsa heittäytynyt noin hankalaksi, niin se kaapin paikka pitää myös näyttää heti. Ei se siitä ajan myötä helpota jos te pelaatte eksän säännöillä. Tehkää omat sääntönne ja auta sinä miestä löytämään oma selkärankansa. Se on myös lapsen parhaaksi pidemmällä tähtäimellä, vaikka vanhemmat sitten hetken aikaa sotajalalla olisivatkin.
Niin todella vaikeaa kun miehen ex on todella hallitseva ihminen ollut heidän suhteensa aikana ja vaikka erosivat niin mies on kuitenkin ollut exän ohjailtavissa. Nyt mies on alkanut sanomaan exällä ei ja siitähän tämä ex ei tykkää sitten yhtään. Mahtavaa kun ex selittää miehelle perättömiä juttuja minusta ja en tiedä mies on melko sokea, kun sanoi minulle, että tavallaan uskoo exää näissä jutuissa, koska tämä ex on sanonut, että joku hänen kaverinsa tuntee minut vaikka se ei todellakaan voi olla mitenkään mahdollista. Ex on alkanut myös puhumaan miehelle, että ottaa lapsen huoltajuuden kokonaan itselleen kun miestä ei kuulemma lapsi kiinnosta vaan minä menen kuulemma lapsen edelle. Mies on tästä asiasta todella ahdistunut ja kyselee minulta, että onko hän minun mielestä hyvä isä. Miehen ex myös asuu melko lähellä miestä ja saattaa soittaa keskellä yötä miehelle, että miehen pitää tulla nukuttamaan lapsi kun lapsi on herännyt keskellä yötä ja tätä tapahtuu aina vain sillon kun minä olen miehen luona. Niin ja mies sitten joutuu menemään sinne ja tulee aina niin surullisena takaisin, kun ex taas haukkunut miehen ja sanonut ettei mies välitä lapsestaan vaikka tosiaan menee sinne nukuttamaan lasta vaikka olisi jo ollut nukkumassa.
Sanoin miehelle kun hän kerran puhui, että hänestä tuntuu että meidän pitäisi erota, koska tämä tilanne on tälläinen ja hänen tulisi viettää aikaa enemmän lapsensa kanssa (oli taas puhunut exänsä kanssa.) vaikka mies näkeekin lasta melkein joka päivä. Minä kuitenkin sanoin miehelle, että olen alusta asti hyväksynyt sen, että lapsi menee minun edelle enkä vaadi mieheltä sitä, että hänen tulisi viettää minun kanssa enemmän aikaa vaan totta kai haluan, että mies on lapsensa kanssa enkä siitä suutu. Vaikka minulla ei olekaan omia lapsia niin ymmärrän kyllä ettei mikään seurustelusuhde voi mennä lapsen edelle. Kaikista mukavintahan se olisi, että minäkin saisin olla miehen kanssa silloin kun lapsi on miehellä, koska mieskin sanoi, että kaipaisi jotain aikuistakin seuraa, kun lapsi on hänellä. Harmittaa tosissaan, että hänen ex ei ymmärrä, että se olisi paljon helpompaa jos minäkin saisin tavata lasta.