Seurustelen ukkomiehen kanssa. Olemme pitäneet yhtä pari vuotta. Kaikki alkoi kun olin itsekin vielä naimisissa. Emme etsineet mitään, mutta tutustuimme ja rakastuimme. Yritimme kyllä useaan kertaan irrottaa, mutta emme halunneet olla erossa toisitamme. Jätin mieheni, mies puhui eroavansa myös jossain vaiheessa. Hän kertoi meistä vaimolleen, jopa sen, että aikoo jatkaa minun ja hänen suhdetta vaikka lupasikin vaimolle, että yrittää vielä kotona saada asiat kuntoon (niin ku ne nyt voisi saada kuntoon, jos tapailee samalla toista useita kertoja viikossa!). Anyway, pointtini on se, että silloin mies oli vaimolleen avoin ja rehellinen kaikessa. Jossain kohtaa hänen ahdistuksensa kasvoi kuitenkin niin suureksi, että hän riuhtaisi itsensä irti meidän suhteesta.
Kunnes noin kuukauden jälkeen totrsi, ettei vaan voi eikä halua elää ilman minua. Nyt me tapailemme enemmän kuin ennen, mutta hän pitää suhteemme visusti salassa vaimoltaan. (tai ainakin hän haluaa uskoa, ettei vaimo tiedä. Itse kyllä epäilen, ettei vaimo luota miehensä sanaan, että suhteemme on loppu, kun mies kuitenkin viettää joka viikko öitä luonani)
Kysymykseni kuuluukin, että kumpi on pahempi tai parempi, että tapailimme avoimesti vai näin, että hän salaa kaiken nyt vaimoltaan?!
Kunnes noin kuukauden jälkeen totrsi, ettei vaan voi eikä halua elää ilman minua. Nyt me tapailemme enemmän kuin ennen, mutta hän pitää suhteemme visusti salassa vaimoltaan. (tai ainakin hän haluaa uskoa, ettei vaimo tiedä. Itse kyllä epäilen, ettei vaimo luota miehensä sanaan, että suhteemme on loppu, kun mies kuitenkin viettää joka viikko öitä luonani)
Kysymykseni kuuluukin, että kumpi on pahempi tai parempi, että tapailimme avoimesti vai näin, että hän salaa kaiken nyt vaimoltaan?!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ukkomiehesi on tyypillinen esimerkki miehestä, joka haluaa sekä syödä että säästää kakun eli toisin sanoen haluaa pitää teidät molemmat. Noin varmuuden vuoksi, ettei jäisi yksin. Tuo peli sopii hänelle oikein hyvin. Jos vaimo kyllästyy ja eroaa, olet sinä kädet ojossa odottamassa. Ja jos sinä kyllästyt, voi aina palata vaimon helmoihin. Herää kysymys, miksi haluat ehdoin tahdoin itsellesi pettäjän, jonka uskollisuuteen tuskin sinäkään voit luottaa?
Ja tuollaisen paskiaisenko takia heitit oman miehesi menemään?? Onkohan sulla kaikki ruuvit ihan paikoillaan?
Niinpä niin, tätä teemaa voikin jauhaa yhden ketjun verran, että miksi kakkonen haluaa itselleen petollisen miehen? Mutta olisiko niin, että tämä vaimoaan pettävä ukkomies voisikin vaan olla liitossaan onneton ja "väärän" ihmisen kanssa ja pettää siksi? Että hän ei pakosti tulisi koskaan pettämään minua vaan olisimme onnellisia yhdessä! Ja luonnollisestikaan en jättänyt omaa miestäni "paskiaisen" takia vaan ihanan miehen, jota rakastan ja jonka tieedän rakastavan minua, tai ainakin uskon hänen rakastavan. Anyhow, mä jätin mieheni, koska rakastuin toiseen enkä halunnut pettää, ja uskoin todella myös, että tämä ukkomies jättäisi vaimonsa, kuten puhuu.Ja vaikken uskoisikaan, olisin silti jättänyt oman mieheni, koska olen sitä mieltä, että jos avioliitto on onnellinen ei petä, ja koska tämä toinen mies sai minut muuttamaan elämäni suunnan, en olisi voinut jäädä silloiseen avioliittooni.
Mutta pointtini on, että harva kakkonen haluaa oikean parisuhteen pettävän ukkomiehen kanssa hänen avioliittonsa loputtua vaan uskoo aidosti miehen olevan hänelle se, jonka kanssa on loppuelämänsä onnellinen.
Siellä taas yksi naivi kakkonen, joka on lukenut liikaa nyyhkyromaaneja ja kattonut liikaa telkusta imeliä saippuasarjoja eikä tajua, että oikea elämä on jotain ihan muuta. Itse tiedän useita miehiä, jotka ovat jossain vaiheessa vaihtaneet vaimonsa uuteen ja jokaikinen heistä on ennemmin tai myöhemmin pettänyt uuttakin vaimoaan ja pari jopa ex-muijansa kanssa. Alussa ollaan tietysti uskollisia ja rakastuneita, mutta kun vuodet kuluu ja uutuudenviehätys hiipuu, niin jo alkaa uudet naiset kiinnostamaan. Arki tekee tehtävänsä. Ehkä se mies pelkää juuri sitä eikä siksi irrottaudu vaimostaan. Hän pelkää, ettei vaihtamalla paranekaan ja että hän myöhemmin katuukin koko juttua. Oletko sitä tullut ajatelleeksi?
Mutta onhan sinulla oikeus oma taakkasi valita. Onnea valitsemallasi tiellä.
Olen todellakin ajatellut, että ehkä hän vain "pelaa peliään" ja ajattelee juuri noin, että kannattaako vaihtaa. Mutta silti en pysty ihan suoraan uskomaan, etteivät hänen tunteensa olisi aitoja. Rakkautta ei voi feikata, ainakaan vuositolkulla. Ja hän kuitenkin hyvinkin vilpittömästi sanoo minulle, ettei pelaa kanssani vaan on tosissaan. Joko hän on todella hyvä tuossa, onnistuu vedättämään minua, tai sitten hän tarkoittaa mitä sanoo, mutta ei vaan saa tehtyä ratkaisua. No, kyse on tietysti siitä, mitä minä teen, kun hän ei tunnu millään eroavan? Niin, toistaiseksi elän hänen kanssaan salasuhdetta, ja siksi kysyinkin alkuun, että onkohan hän "vaihtanut taktiikkaansa", kun nyt ei kerro meistä mitään ja aiemmin kertoi meistä vaimolleen ja ystävilleenkin hyvin avoimesti!
Mikä oikeus teillä on nimetä joku naiiviksi näillä perusteilla, että on rakastunut ukkomieheen ja on suhteessa tämän kanssa. Onko naiivia luottaa toiseen ihmiseen? Onko naiivia uskoa rakkauteen vaikka olisikin joutunut pettymään? Onko naiivia yrittää ymmärtää toista?
Jos sinä olisit työantaja, niin ottaisitko töihin sellaisen henkilön, jonka tiedät varastaneen ja lintsanneen edellisessä työpaikassaan? Sano rehellisesti, ottaisitko? Palkkaisitko lapsellesi hoitajaksi henkilön, jonka tiedät laiminlyöneen edellisiä hoidokkejaan? Menisitkö parisuhteeseen miehen kanssa, jonka tiedät pahoinpidelleen useita kertoja edellistä puolisoaan? Jos vastaat kysymyksiin kielteisesti, niin kerro miksi et luota näihin edellä mainittuihin ihmisiin? Miksi et usko, että sinun kohdallasi he toimivat toisin kuin ennen?
Minusta ei ole sama asia verrata työsuhdetta ja parisuhdetta, tai työntekijää ja seurustelukumppania. Mutta ymmärrän kyllä pointin siinä mielessä, että miksi uskoisin miehen muuttuvan?!
Mutta jos ajatellaan hypoteettisesti, että mies on elänyt ikänsä saman naisen kanssa ja pettänyt tätä rinnakkaissuhteessa vaikka vuoden ajan. Ei ole kuitenkaan pettänyt aiemmin. Niin ehkä kyse on "vain" siitä, että hän on onneton siinä suhteessa, että se ei enää vastaa sitä, mitä hän ja puolisonsa suhteelta haluavat. Tai ainakaan sitä mitä mies haluaa. Löytäessään rinnalleen toisen naisen, jonka kanssa hän on onnellinen ja joka on hänelle juuri sopiva nykyiseen elämäntilanteeseen, hän ei ehkä tule koskaan pettämään tätä naista. yritän sanoa, että aina kyse ei todellakaan ole siitä, että mies joka pettää kerran, tulee tulevaisuudessa pettämään kaikkia puolisoitaan/elämänkumppaneitaan. Joskus kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että kaksi ihmistä eivät vain ole enää onnellisia yhdessä ja jonkun toisen kanssa asiat loksahtavat kohdalleen.
Tätä voisin verrata työpaikkaan siinä mielessä, että kun on ollut riittävän pitkään saman työnantajan palveluksessa, tai työnkuva ei muutoin vain motivoi, motivaatio ja työteho laskevat. Mutta kun tämä sama työntekijä löytää motivoivan ja haasteelllisen työn, joka innostaa häntä, hän voi pysyä sillä työnantajallaan vaikka eläkeikään asti.
Onpa lapsenomaista tekstiä. Ruusuja ja romantiikkaa, juu juu. Meillä on on se tosirakkaus ja meillä ei petetä. Se edellinen rakkaus ei ollut mitään. Niinpä.
Onko pieneen mieleesi tullut, että jos se edellinenkin rakkaus on kuivahtanut vuosien saatossa ja johtanut uskottomuuteen, niin täsmälleen sama voi tapahtua teillekin. Ei välttämättä, mutta riski on melkoinen. Et voi mitenkään tietää, millainen tilanteenne on kymmenen vuoden kuluttua. Moni eronnut on joutunut myöhemmin huomaamaan, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Ja sitten taas petetään, kun ollaan niin pettyneitä siihen, ettei uusi kumppani sitten ollutkaan niin ihmeellinen kuin alussa tuntui. Se vuosien arki kun on jotain ihan muuta kuin satunnaiset salaiset tapaamiset. Moni on oppinut sen kantapään kautta.
Oletko sinä, aloittaja, ihan oikeasti kakkosnainen vai oletko provoileva petetty vaimo, joka haluaa kirjoituksillaan todistella, miten hyväuskoisia hölmöjä kakkosnaiset ovat?
On se kumma, kun vaimot aina niin hermostuu siitä mahdollisuudesta, että mies voi ollakin onnellisempi uuden kumppanin kanssa eikä enää petäkään.
Niin se vaan useimmiten on. Jätin mieheni hänen useiden salasuhteiden jälkeen ja samalla tiesin kuinka hänen silloinen kakkosensa kertoi ystävilleen olevansa miehen ensimmäinen ja ainoa salasuhde. Vain tyhmä mies kertoo toiselle naiselle, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen suhde ole. Sama touhu miehellä näyttää jatkuvan, erona on vain se, että nyt petetään sitä silloista toista naista. En usko, että mieheni olisi minua tuonkaan naisen takia jättänyt, mutta minä sain tarpeekseni.
On se kumma, kun kakkoset aina niin hermostuu kun muistutetaan siitä täysin realistisesta mahdollisuudesta, että mies pettää vielä heitäkin.
Niin, mies ei vaan eroa vaikka on kuulemma tosissaan. Aika usein mies on tosissaan, mutta vain haaveisssaan. Jos siis olisi toinen elämä, ei kuitenkaan aikuisten oikeasti tässä elämässä. Mies kuvittelee itsekin pystyvänsä tekemään ratkaisun, jota ei vaan oikeasti edes halua tehdä. Eikä lainkaan tajua pilaavansa kaikkien niiden ihmisten elämän, joita kuvittelee rakastavansa.
Jos pettäjän ottaa, niin pettäjän saat.
Ihan oikeassa ovat nämä ihmiset, sinulla on vaan romanttinen kuva siitä mitä kutsut rakkaudeksi. Jos hän olisi sinua rakastanut tarpeeksi niin olisitte jo olleet yhdessä kunnolla kauan aikaa. Ihmettelen minäkin miksi jatkat suhdetta salassa, eikö sinulla ole itsetuntoa, Kai sinun on käsitettävä että koska mies ei tee valintaansa niin jotain on avioliitossa joka pitää häntä kiinni siinä, ja sinä olet vaan ns seksi kumppani . Kyllä minä sinuna sanoisin että koska hän ei tee valintaansa niin jätät hänet, sillä sinä olet ikävä kyllä ihan liikaa siinä suhteessa mikä on kahdelle tarkoitettu siis miehelle ja hänen vaimolleen. Naivia on olla rakastunut toisen mieheen ja vielä naivimpaa uskoa sen juttuihin. Jos ei halua erota niin usko jo hyvällä että se on niin.
Kuinka monta ajatusta olet uhrannut hänen vaimolleen ? kai tiedät että vaimon kanssa hän viettää täydellistä avioelämää ja käsitykset että hän olisi väärän ihmisen kanssa aviossa on sinun aivojesi luomaa. Ja vielä että hän makailee sinun luonasi ja sinä tyytyväisenä otat vastaan toisen aviomiehen joka on raukkamainen naisten hyväksi käyttäjä.
Uskottomuudelle ei perusteta koskaan mitään kestävää, ota taas elämäsi omiin käsiisi ja etsi vapaa mies, rakkaus ei ole sellaista että siitä nautitaan muutama kerta viikossa jonkun toisen naisen aviopuolison kanssa rakkaus haluaa olla yhdessä , rakkaus luottaa, rakkaus ei ole yksipuolista suhteessa, ja rakkauden vuoksi mennään avioon oikean ihmisen kanssa joten se olet sinä joka olet jotenkin väärässä paikassa tunteittesi kanssa.
Voi sua ressukkaa.Mies vedättää sua kuus nolla ja sä uskot kaiken.
Jos mies OIKEASTI rakastaisi sua olisi hän sun kanssasi.
Revi siitä....
Itse asiassa olen uhrannut montakin ajatusta hänen vaimolleen. Olen jopa keskustellut hänen kanssaan muutamia kertoja, tavannutkin hänet. Siiis silloin, kun mies kertoi vaimolleen avoimesti meistä. Silloin tämä vaimokin sanoi minulle, miten heillä ei ole läheisyyttä, ja hän pärjäisi kyllä aivan hyvin itsekseenkin, mutta lasten takia haluaisi vielä pitää perheensä koossa. Joten "täydellistä avioelämää" he eivät vietä, korkeintaan avioliittoa ilman parisuhdetta.
Ja vaimon vuoksi, toki itsenikin, olen yrittänyt muutamaankin otteeseen irrottautua tästä kuviosta. Mutta aina mies vetää minut takaisin, vedoten siihen, että hän oikeasti näkee tulevaisuutensa minun rinnallani eikä vaimonsa. Jos sanon hänelle, etten halua enää elää näin, että haluan irti,hän kysyy minulta, enkö luota häneen, enkö usko meihin?! Hmm, uskonhan minä, mutta luottamuksen suhteen alkaa olla vähän niin ja näin.
Niin, kaikki ei aina mene niin kuin elokuvissa ja tämä ei ole elokuvaa muutoinkaan vaan elämää. Eihän se todellakaan ole helppoa tai ihanaa viettää suurimman osan öistä yksin, kun rakastamani ihminen nukkuu muualla, mutta vielä jaksamme yhdessä uskoa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin.
Tiedän itse omasta kokemuksesta, miten raskasta on elää kakkosen roolissa. Rakastaa miestä, joka on naimisissa toisen kanssa. Saada viettää ihania hetkiä hänen kanssaan, muutakin kuin vain seksiä, mutta ne hetket erossa ovat ihan käsittämättömän hirveitä. Onko mitään pahempaa ja raskaampaa kuin miettiä omassa päässään, että mitähän mies tekee vaimonsa kanssa iltaisin, öisin, yhteisillä lomamatkoilla... Kun tiedän, miten hyvää ja kaunista meidän välillämme on, minun mielikuvissani niin on myös miehen ja hänen vaimonsa välillä.
En kestä tätä enää, mutta silti jään vielä...
Mikä ihme pakkomielle teillä vaimoilla on luulla että kakkonen rakastaa miestänne tai haluaa hänet omakseen? Kakkonen voi pitää hauskaa miehen kanssa koska tämän seurassa on mukavaa, on hyviä keskusteluja, mukava matkustella ja harrastaa, seksi on hyvää, ystävyys toimii jne. mutta ei halua miestä jonka tietää luonteeltaan petolliseksi. Vaimot voitte rauhassa pestä miehenne pyykkiä ja hoitaa kotihommia ja kuunnella valheita ja uskoa että mies muuttuu eikä enää petä. Kakkonen vie hyvät hetket muttei huoli huonoja. Omaksi miehekseni en sinun miestäsi huoli vaikka olisi kovasti tulossa. Sorge vaan.
Ihmettelen kakkosia jotka niin valtavasti hinkuvat ykköseksi ykkösen paikalle. KAikki keinot käytetään siihen pääsemiskeksi.
Saavutus ei tule pitkän pääle toimiaan. Mikä valheella alkanut se valheeseen päättyy.