Ehkä on aika luovuttaa, sulle on se lapsi tärkein tietenkin ja olla isä lapsellesi. Mitä oikein kuvittelinkaan alussa, auliisti kerroin itsekin, että eletään lapsen ehdoilla, että tapaisit lastasi säännöllisesti. Nyt en vain enää jaksa tätä meidän juttua, melkein joka viikonloppu vietät aikaa lapsesi kanssa tai harrastaen kaverisi kanssa, ja mulla ei olekaan enää sijaa elämässäsi viikonloppuisin, vaan viikolla kyllä kelpaan kylässä käymään. Mitkä ovat meidän yhteiset suunnitelmat ja elämä? Ei olla edes asiasta puhuttu. Pitkä välimatka syö myös suhdettamme vai onko sitä suhdetta edes? Mihin se viisas järkeni katosikaan vai oliko sitä alun perin ollenkaan? Taidan olla tosi lapsellinen, jos elän toiveessa, että joskus saisin sen lapsesikin oppia tuntemaan.
Särkymässä
Luovutanko?
0271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.