Poikaystävän äiti on ongelma

Miksi ette vietä yhteistä aikaa sitten jossain muualla kuin poikaystäväsi luona?

Miksei se poikaystäväsi tule sinun luokse. Tai vastaavasti menette yhdessä johonkin muualle, kahvilaan, kirjastoon, ynnämuuhun paikkaan olemaan keskenänne.

No koska meillä ei saa olla rauhassa. Äitin kyttää meitä koko ajan. Emmekä me pidä siitä. Eikä koko ajan jaksaisi jossain kaupungilla olla.

Sellasta se elämä on nuorena, kun asuu vielä vanhempien kanssa.

Nyt on hyvä aika oppia kestämään elämän rasitukset. Eli siis joko te a) jaksatte sun äidin kyttäyksen, b) jaksatte hengata jossain muualla tai c) jaksatte hänen äitinsä tiuskimiset sun muut.

Niin, joillekin vanhemmille on vaikeaa myöntää että lapset kasvaa ja itsenäistyy.
Pelottaa ajatus, että mun lapsella on seksi-elämä! Juurihan se tässä jaloissa pyöriskeli ja sylissä istuskeli.

Sellaista se joskus ja usein on, valitettavasti. Mutta pakko niitten äitien ja isien on siihen ajan kuluessa alistua; lapset kasvaa, vanhemmat vanhenee, se on luonnon laki.

Jos yhdessä haluatte olla, ottakaa ja puhukaan, kummankin vanhemmille erikseen ja yhdessä mitä mieltä tilanteesta olette! Ilman syyttelyä ja riitaa, asiallisesti.
Kyllä tervejärkisen aikuisen pitää alkaa tajuta kun asiat vaan puhutaan, mutta tosiaan, asiallisesti, ääntä korottamatta ja syyttelemättä ja osoittelematta millään tavalla. Jos heti ei onnistu, ottakaa asia esiin myöhemmin. Näyttäkää, että olette tosissanne jos sitä olette!

jätä se sika

Jutelkaa, ainakin poikaystävän kanssa. Siitä, että alatte yhdessä ottaa asian enemmän huumorilla, vaikka se onkin vaikeaa. Nimittäin, kuten sanoit, te asutte kotona, eikä mahdottomia ole nyt juuri tehtävissä. Te voitte olla kaupungilla, kavereilla, tai jomman kumman kotona.
Teillä on riippuvaiset vanhemmat, jotka kyttää, keskeyttää, pelkää lapsien omia valintoja, yrittää hallita näiden seurustelu- ja seksielämää. Tavalla, mikä on täysin typerä, mutta he ovat sokeita oman pelkonsa takia. Ymmärrät kyllä paremmin, kun... olet yli 30-vuotias. Et ennen. Nuorena et, koska ei sinun täydy. 20-vuotiaana tulet olemaan kaikista rohkein, keksit pyörän uudelleen ja kyllä sinä tiedät, miten kaikki maailmassa menee ja toimii, tai toimisi, jos tehtäisiin vain kuten sinä haluat. 30-vuotiaana alat ymmärtää, että maailma on vaikea paikka, eikä mustavalkoinen, huomaat, ettei omista peloistaan irttottautuminen olekaan niin helppoa, ja todellinen itsenäistyminen alkaa: siis saatat jopa päästä oikeasti eroon menneestä pikkuhiljaa. Monilla se menee neljäänkymppiin.

Miksi kerron tämän? Siksi, että ihmisen kehitys on koko elämän mittaista. Se riippuu lähtökohdista, siitä mitä meille on syötetty, miten meitä on kannustettu/lannistettu ja mitkä omat rahkeemme ovat. Joillain ei ole kovin suuria rahkeita vastustaa esim. tuommoista dominointia. Koska heille on tehty samoin, eikä heillä syystä tai toisesta ole voimia oppia muuta.
Anoppisi uskoo jostain syyystä juoruihin, ei osaa pitää äitien (=aikuisten) riitoja erillään lapsista. Ettehän te ole vanhempienne kopiota ettekä jatkeita! Ainakaan kun teistä ei tehtäisi sitä! Mutta hän on sokea. Hän marssii huoneeseen, käskyttää ja yrittää hallita ajan käyttöänne ja yhdessäoloanne, ettette pääsisi läheisiksi, ainakaan intiimeiksi.
Häntä on todennäköisesti kohdeltu samoin, eikä hän ihan heti tajua miksi se olisi väärin.

Voit yrittää jutella hänelle, älä kuitenkaan läväyttele näitä asioita, koska tietää ei voi. Etkä sinäkään pidä siitä, että sinulle mennään puhumaan analysoimalla sinut ja "tietämällä" sinusta. Mutta voit muistaa nämä, että hermosi pitää, ettet hermostu, että osaat kysyä ja kuunnella, kertoa asioita harkiten. Mutta älä odota anopiltasi liikoja. On aivan lottoarvontaa mitä käy.

Miksi ette sinun kotonasi saa olla rauhassa? Voisit selvittää myös sitä asiaa, ja kysyä äidiltäsi, mistä nämä juorut johtuu ja mitä hänen mielestään niille voisi tehdä.
Voisitte olla enemmän muualla, kenenkään vanhempien tavoittamattomissa: suhteenne on teidän.
Ja voisitte tosiaan päättää enemmän yhdessä kestää, opetella nauramaan asialle, yrittää löytää siitä jotain hauskaakin: onhan se pähkähullua, ja onhan siinä naurettavuuttakin. Oletpas sinä maailman uhkaavin nainen! Kun noin pitää kytätä :)
Asukaa vaan ensin myös itsenäisesti, jos mahdollista. Tekee hyvää kasvaa niin, että lapsuuden kodista asuu jonkun aikaa myös omillaan, vaikka edes vuoden, ennen yhteenmuuttoa.

Älä murehdi liikaa, aika korjaa paljon asioita, te kasvatte kyllä ja se täysi-ikäisyyskin sieltä tulee. Joten älä ota liikaa stressiä. Loppujen lopuksi sinä saat elää enemmän omana "herranasi" kuin vanhempiesi vallan alla. Usko pois, kyllä se siitä!

Miksi kuunnella jotain äitejä ja ottaa kolmanneksi pyöräksi mukaan suhteeseen toisen äiti. Mietippä sitä.

Kyllä alle 18 vuotiaat voivat muuttaa yhteen. Itse olen asunut yksin jo 16 vuotiaasta asti. Kyllä opiskelijat ja työttömätkin saavat tukea kämppän vuokrien maksamiseen.

Ehkä helpointa olisi jutella oman äidin kanssa ja sanoa, että kaipaatte vähän yksityisyyttä, joten voisiko hän antaa rauhaa heille? Jos hän pelkää, että harrastattte seksiä, niin sano, että turha sitä enää on pelätä ja että sulla on ehkäisy kunnossa.

Kesä tulee ja voitte onneksi olla paljon ulkona, jos on hyvät säät. Poljette fillarilla jonnekin rauhalliseen paikkaan, niin saa olla iltamyöhään asti rauhassa.

Tilanne ei ole teille kiva, mutta kyllä asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Yleensä tilanne rauhoittuu äitienkin osalta, kun aikaa kuluu