Monet väärinymmärrykset, jotka koskevat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, liittyvät sen opinkohtiin. Tiedotusvälineissä kysellään yhä enemmän sitä, mikä erottaa kirkon muista uskontokunnista, ja toimittajat mielellään vertaavat yhdenlaisia uskonkäsityksiä toisiin.
Kirkko suhtautuu myönteisesti tiedonhaluun, mutta haasteessa ymmärtää mormonioppia ei ole kyse pelkästään siitä, että pääsee käsiksi saatavana olevaan runsaaseen tietoon. Kyse on pikemminkin siitä, kuinka tätä tietoa lähestytään ja kuinka sitä tutkitaan.
Minkä tahansa uskonnon opillisia periaatteita voi ymmärtää parhaiten laajassa asiayhteydessä (ks. tämä ja tämä), ja niiden ymmärtäminen edellyttää pohdiskelevaa analysointia. Tämä on usein ongelmallista uutistoimittajille, joita painavat päiväkohtaiset takarajat. Koska kirkko kasvaa jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja saa yhä enemmän huomiota tiedotusvälineissä, muutamista ymmärtämistä helpottavista, yksinkertaisista periaatteista on kenties apua:
Ei jokainen kirkon jonkun johtohenkilön – aiemman tai nykyisen – esittämä lausuma välttämättä ole opinkappale. Yksittäisen johtohenkilön yksittäinen lausuma yksittäisessä tilanteessa edustaa usein henkilökohtaista, vaikkakin hyvin harkittua mielipidettä, mutta sen ei ole tarkoitus sitoa virallisesti koko kirkkoa. Jumalallisen innoituksen avulla ensimmäinen presidenttikunta (profeetta ja hänen kaksi neuvonantajaansa) sekä kahdentoista apostolin koorumi (kirkon toiseksi korkein hallinnollinen elin) neuvottelevat yhdessä vakiinnuttaakseen sen opin, jota julistetaan johdonmukaisesti virallisissa kirkon julkaisuissa. Tämä oppi sisältyy neljään pyhään kirjaan (Pyhä Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi), virallisiin julistuksiin ja uskonkappaleisiin. Erilliset lausumat yleensä irrotetaan asiayhteydestään, jolloin niiden alkuperäinen merkitys vääristyy.
Jotkin opinkohdat ovat tärkeämpiä kuin toiset, ja niitä voidaan pitää ydinopinkohtina. Esimerkiksi Eedenin puutarhan tarkka sijainti ei ole likimainkaan niin tärkeä kuin oppi Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan. Tiedotusvälineiden edustajat tekevät usein sen virheen, että he ottavat jonkin vaikeaselkoisen opetuksen, joka on kirkon tarkoituksen kannalta toisarvoinen, ja sijoittavat sen aivan ytimeen. Tämä on erityisen yleistä niiden toimittajien tai tutkijoiden keskuudessa, jotka luottavat siihen, kuinka muut kristityt tulkitsevat myöhempien aikojen pyhien oppia.
Pyhiin kirjoituksiin perustuen Joseph Smith on julistanut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”
Kirkko suhtautuu myönteisesti tiedonhaluun, mutta haasteessa ymmärtää mormonioppia ei ole kyse pelkästään siitä, että pääsee käsiksi saatavana olevaan runsaaseen tietoon. Kyse on pikemminkin siitä, kuinka tätä tietoa lähestytään ja kuinka sitä tutkitaan.
Minkä tahansa uskonnon opillisia periaatteita voi ymmärtää parhaiten laajassa asiayhteydessä (ks. tämä ja tämä), ja niiden ymmärtäminen edellyttää pohdiskelevaa analysointia. Tämä on usein ongelmallista uutistoimittajille, joita painavat päiväkohtaiset takarajat. Koska kirkko kasvaa jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja saa yhä enemmän huomiota tiedotusvälineissä, muutamista ymmärtämistä helpottavista, yksinkertaisista periaatteista on kenties apua:
Ei jokainen kirkon jonkun johtohenkilön – aiemman tai nykyisen – esittämä lausuma välttämättä ole opinkappale. Yksittäisen johtohenkilön yksittäinen lausuma yksittäisessä tilanteessa edustaa usein henkilökohtaista, vaikkakin hyvin harkittua mielipidettä, mutta sen ei ole tarkoitus sitoa virallisesti koko kirkkoa. Jumalallisen innoituksen avulla ensimmäinen presidenttikunta (profeetta ja hänen kaksi neuvonantajaansa) sekä kahdentoista apostolin koorumi (kirkon toiseksi korkein hallinnollinen elin) neuvottelevat yhdessä vakiinnuttaakseen sen opin, jota julistetaan johdonmukaisesti virallisissa kirkon julkaisuissa. Tämä oppi sisältyy neljään pyhään kirjaan (Pyhä Raamattu, Mormonin kirja, Oppi ja liitot sekä Kallisarvoinen helmi), virallisiin julistuksiin ja uskonkappaleisiin. Erilliset lausumat yleensä irrotetaan asiayhteydestään, jolloin niiden alkuperäinen merkitys vääristyy.
Jotkin opinkohdat ovat tärkeämpiä kuin toiset, ja niitä voidaan pitää ydinopinkohtina. Esimerkiksi Eedenin puutarhan tarkka sijainti ei ole likimainkaan niin tärkeä kuin oppi Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan. Tiedotusvälineiden edustajat tekevät usein sen virheen, että he ottavat jonkin vaikeaselkoisen opetuksen, joka on kirkon tarkoituksen kannalta toisarvoinen, ja sijoittavat sen aivan ytimeen. Tämä on erityisen yleistä niiden toimittajien tai tutkijoiden keskuudessa, jotka luottavat siihen, kuinka muut kristityt tulkitsevat myöhempien aikojen pyhien oppia.
Pyhiin kirjoituksiin perustuen Joseph Smith on julistanut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koska eri aikakaudet tuovat mukanaan erilaisia haasteita, nykypäivän profeetat saavat ilmoitusta, joka koskee heidän aikansa olosuhteita. Tämä noudattaa raamatullista mallia (ks. Aam. 3:7), jossa Jumala välittää sanomia ja varoituksia kansalleen profeettojen kautta varmistaakseen kansansa hyvinvoinnin. Meidän aikanamme presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on toistuvasti tähdentänyt perheen merkitystä meidän yhä pirstaleisemmassa yhteiskunnassa. Kirkko ei myöskään pidä mahdottomana sitä, että sen opetuksiin tai käytäntöihin tulee lisäyksiä tai muutoksia. Se, että kirkko on tällä tavoin elävä ja dynaaminen, tarjoaa joustavuutta näiden haasteiden kohtaamiseen. Uskonkappaleiden mukaan: ”Me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita.”
Myöhempien aikojen pyhät tähdentävät voimakkaasti uskonsa soveltamista päivittäiseen elämään. Esimerkiksi myöhempien aikojen pyhien aktiivinen osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan ja maailmanlaajuisiin humanitaarisiin ohjelmiin kuvastaa huolenpitoa muista ihmisistä. Kuten Jeesus Kristus on julistanut: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät.”
Yksittäisiä jäseniä kannustetaan siihen, että he pyrkivät itse saamaan oman hengellisen vahvistuksen kirkon opin todenmukaisuudesta. Lisäksi kirkko kehottaa kaikkia ihmisiä olemaan suhtautumatta evankeliumiin pelkästään älyllisesti vaan sen sijaan lähestymään sitä sekä älyn että hengen avulla. Tässä prosessissa järki ja usko toimivat yhdessä.
Niiden, jotka kirjoittavat myöhempien aikojen pyhien opista tai kommentoivat sitä, tulee myös ymmärtää, että joillakin sanoilla on mormonien sanastossa hieman erilainen merkitys ja vivahde kuin samoilla sanoilla muissa uskonnoissa. Esimerkiksi myöhempien aikojen pyhät pitävät uudestisyntymistä kääntymisen prosessina, kun taas monet muut kristilliset kirkkokunnat katsovat sen olevan kääntymys, joka tapahtuu yhtenä tiettynä hetkenä. Toisinaan se, mitä jotkut saattavat pitää oppia koskevana kiistana tai erimielisyytenä, on oikeastaan pelkkien terminologisten erojen aiheuttamaa väärinymmärrystä.
Niin toimittajia, opillisia tutkijoita kuin maallikoitakin kannustetaan esittämään järjen ja hyvän tahdon hengessä kysymyksiä kirkolle ja ottamaan näin huomioon sen laajan ja monisyisen asiayhteyden, jossa sen opinkohtia on julistettu.
Onko nyt ollut jotain erityisiä ongelmia toimittajien kanssa, vai miksi tämä aloitus?
Kuten varmaan tiedät, noudattavat toimittajat alansa ohjeistoa. He pyrkivät mahdollisimman objektiiviseen ja puolueettomaan tiedonvälitykseen. Turha kuvitella, että mormonismin propagoiminen onnistuu missään muualla kuin omissa julkaisuissanne.
Toimittajan velvollisuus on kertoa yleisölle mormonien omien näkemysten lisäksi myös uskontoon kriittisesti suhtautuvien näkemyksiä, mieluiten saman jutun yhteydessä. Näin yleisö voieri näkemyksiä vertaillen itse muodostaa asiasta käsityksensä.
Tässä Jopurnalistin ohjeet:
http://www.journalistiliitto.fi/pelisaannot/journalistinohjeet/
Erinomainen esimerkki tuo Eedenin puutarhan sijainti se ei todellakan vaikuta evankeliumiin lainkaa eikä ole lainkaan tärkeätä ja tuollaiseen ei tärkeään asiaan juuri juuttuvat vastustajamme tabloidimaisilla kirjoituksillaan eksyttäen jopa vakaitakin jäseniä luulemaan että asia on muka todella tärkeä.
Mutta nenada, kun sinun juttusi lähentelevät vainoharhaisuuden ja sairaalloisuuden rajaa. Kyllä kai sinullakin pitää järki olla päässäsi, mitä esität tällä yleisellä keskustelupalstalla. Terve järkikin sen sanoo itsekullekin!
Viesti raportoitu asiattomana, teksti ei ole nenadan omaa, vaan suora kopio kirkon julkilausumasta, jota nenada ei edes mainitse itse tekstissään. Avauksella ei siis ole keskustelullista sisältöä, ainoastaan copy-pastea.
Keskustelussakin on oltava alustus aj täma on hyvä alustus... sinä siis itket pois kaikki MAP kirkon todellisuutta kuvaavat alotukset. Ihan kuin Kommunismissä ei saa ajatella kuin sinun tavallasi jotta olisi oikeassa! Sitäpaitsi olenhan kommentoinut tuota tekstiä, mitä väliä sillä on mistä se on otettu!? Enhän voi kommentoida ilman alkuperäistä tekstiä!
Nenada, missä on terve järki?
On hyvän journalistisen tavan vastaista kopioida teksti ja jättää lähde mainitsematta. Se on myös tämän keskustelupalstan sääntöjen vastaista.