Minulla on hieno vaimo, mutta itse en ole mielestäni ollut hyvä mies. Ihmettelen, että vaimoni on jaksanut olla minun rinnallani ja ilmeisesti hän vieläkin rakastaa minua kovin paljon. Olen miettinyt, että mitä hän minussa oikein näkee ja miksi hän on minuun niin kiintynyt. Ok, olen kyllä komea mies, mutta siihen se sitten kyllä jääkin. Esitän teille lyhyen vertailun meistä kahdesta.
Minä olen ollut hänelle
- Petturi(suhteen alussa)
- Tyly ja välinpitämätön(suhteen alussa)
- Poissaoleva(välillä)
- Laiska(kotityöt)
- Raivoan(joskus)
- Kouluttamaton
- Hiljainen(toisinaan)
- Historiani on joka suhteessa huono(useita suhteita, alkoholia, töppäilyjä, huono maine jne.)
Vaimoni on monella tavalla vastakohtani.
- Uskollinen(todella luotettava)
- Iloinen, avoin ja välitön
- Puhuu paljon, elää täysillä, nauttii pienistäkin asioista
- Erittäin ahkera(tekee kaikki kotityöt)
- Suloinen ja kaikkien mielestä ihana
- Akateemisesti koulutettu
- Älykäs(moni sanonut)
- Puhdas menneisyys, joka suhteessa(oli jopa koskematon)
Kysymys kuuluu, että miksi hän ensinnäkin lähti minun matkaani ja miksi hän on jaksanut rakastaa minua kaikki nämä vuodet. On minussa varmaan joitain hyviäkin puolia, kuten se, että olen aika hyvä sängyssä, mutta kun vertaan meitä kahta, niin monesti mietin, että eikö hän olisi saanut paremmankin puolison itselleen. Kuitenkin hän vieläkin sanoo minulle, että rakastaa ja oikein ihmettelen, että mistä hän saa sen kaiken voiman ja energian. Suhteemme ei varmasti pysyisi kasassa, ellei hän olisi niin voimakas ja monella tavalla positiivinen pakkaus. Mainittakoon nyt vielä sekin, että vaimoni ei ole ruma, vaan varsin kaunis. Miehien päät kääntyvät monesti hänen peräänsä ja tiedän niitäkin miehiä, jotka ihmettelevät tätä samaa, mitä minä, eli miksi vaimoni jaksaa katsella minua.
Vastaatte tietenkin, että olen narsisti, mutta en ole. Narsisti ei mieti omia heikkouksiaan.
Minä olen ollut hänelle
- Petturi(suhteen alussa)
- Tyly ja välinpitämätön(suhteen alussa)
- Poissaoleva(välillä)
- Laiska(kotityöt)
- Raivoan(joskus)
- Kouluttamaton
- Hiljainen(toisinaan)
- Historiani on joka suhteessa huono(useita suhteita, alkoholia, töppäilyjä, huono maine jne.)
Vaimoni on monella tavalla vastakohtani.
- Uskollinen(todella luotettava)
- Iloinen, avoin ja välitön
- Puhuu paljon, elää täysillä, nauttii pienistäkin asioista
- Erittäin ahkera(tekee kaikki kotityöt)
- Suloinen ja kaikkien mielestä ihana
- Akateemisesti koulutettu
- Älykäs(moni sanonut)
- Puhdas menneisyys, joka suhteessa(oli jopa koskematon)
Kysymys kuuluu, että miksi hän ensinnäkin lähti minun matkaani ja miksi hän on jaksanut rakastaa minua kaikki nämä vuodet. On minussa varmaan joitain hyviäkin puolia, kuten se, että olen aika hyvä sängyssä, mutta kun vertaan meitä kahta, niin monesti mietin, että eikö hän olisi saanut paremmankin puolison itselleen. Kuitenkin hän vieläkin sanoo minulle, että rakastaa ja oikein ihmettelen, että mistä hän saa sen kaiken voiman ja energian. Suhteemme ei varmasti pysyisi kasassa, ellei hän olisi niin voimakas ja monella tavalla positiivinen pakkaus. Mainittakoon nyt vielä sekin, että vaimoni ei ole ruma, vaan varsin kaunis. Miehien päät kääntyvät monesti hänen peräänsä ja tiedän niitäkin miehiä, jotka ihmettelevät tätä samaa, mitä minä, eli miksi vaimoni jaksaa katsella minua.
Vastaatte tietenkin, että olen narsisti, mutta en ole. Narsisti ei mieti omia heikkouksiaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sä olet typerä mies kun et tajua pitää oikeasti nätillä tavalla kiinni siitä onnesta, joka sua on kohdannut. Kehtaatkin sanoa, että olet pettänyt vaimoasi ja hän on vielä sulle luovuttanut neitsyytensä. Jos oikeasti rakastaisit vaimoasi niin tekisit kaikkesi, että hän olisi onnellinen. Hänhän ei tiedä muusta, jos sinä olet ensimmäisensä. Sinulla on todella suuri vastuu pitää suhde kunnossa.
Lakkaa olemasta omaan napaan tuijottava idiootti ja ala tehdä kotitöitä. Tee joka aamu vaimosi onnelliseksi jollain hyvällä teolla.
Minä en ottaisi kouluttamatonta miestä kun olen itse akateemisesti koulutettu. En myöskään olisi päästänyt petturia yhtään pidemmälle suhteessa. Monta muutakin seikkaa tässä jutussasi mättää niin, että voin vain sanoa sinun olevan onnenpekka, mutta tuskin kauaa. Ei vaimosi rakkaus (jos se vaikka onkin riippuvuutta?) ikuisesti kestä, ellet ala pian huomioida häntä ja lakata valehtelemasta hänelle ja itsellesi. Petturi on petturi aina, kauankohan kestää ennen kuin petät häntä uudelleen?
Itsekeskeinen ja kiittämätön, siinä mun diagnoosi sulle. Ehkä olet parantanut tapasi, mutta en oikein usko. Kirjoituksesi paljastaa aika monta ikävää puolta.
Et ole narsisti mutta aika lailla täynnä itseäsi ja itsesääliä. On inhottavaa naisena lukea tekstiäsi varsinkin kun toteat, että ilman vaimosi voimakkauutta ja positiivisuutta suhteenne ei pysyisi kasassa. Mikä sinun osuutesi sitten on? Oletko vaimollesi keskenkasvuinen poika, jota hän hoitaa?
On naisia, joilla on ns. marttyyrisyndrooma, uskon että vaimollasi on tämä; hän tarvitsee jonkun reppanan, jonka puolesta uhrautua melkein joka asiassa.
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, sanotaan laulussakin. Tuota samaa minä ajattelin kun ns. toisella kattauksella naisten tarinoita kuuntelin. Toisella kerralla he osasivat jo etsiä kunnollista miestä, ja kai minua sellaisena pidettiin, kun varsin tasokkaatkin naiset olivat halukkaita aloittamaan seurustelun kanssani.
marttyyri vaimon luo voi aina palata sivuraiteilta.
Onhan se ihan totta, että en ole ansainnut itselleni noin hyvää vaimoa ja vähän on sellainen olo kuin sika olisi saanut helmiä tms. Mutta se ei nyt ollutkaan koko juttuni pointti, mitä minä olen ansainnut, vaan se, että miksi vaimoni on ainakin näennäisen onnellinen ja kokee olevansa varsin tyytyväinen minuun? Miksi hän rakasti ja rakastaa minua edelleen? Se oli se kysymys ja ainakin yksi vastaus oli siinä, että hänellä on jokin marttyyrin rooli. No, enpä oikein tiedä, että onko hänellä sellaista ja toisaalta olen muuttunut aika paljon vuosien kuluessa, vaikkakin olen edelleen aika karkea pakkaus häneen verrattuna. Olen itse miettinyt lähinnä sitä, että kaipaako nainen toisaalta vähän sellaista karskia kaveria enemmän kuin kilttiä hissukkaa. Siinä voisi olla yksi vastaus, eli pitää olla vähän haastetta ja sellanen olo, että mies on mieluummin luolamies kuin joku palleriina tyyppi, joka tekee kaiken sen, mitä naiset yleensä. Mä en todellakaan ole mikään ihkuu, kun sä oot ihana ja kyllä sulla on niin kauniit silmät tyyppi. Ei helvett.. ne on sit eri miehet, jotka vetää näitä juttuja ja muutenkin mä tykkään, että nainen on nainen ja mies on mies. Se tietty on meillä isona erona, että nainen on koulutetumpi, mutta toisaalta olen ihan kohtuudella menestynyt työelämässä, ilman aketeemista tutkintoa.
Eli pointti oli se, että vaimo on ihan tyytyväinen ja tykkää minusta ja sitä mä olen välillä ihmetellyt. Välillä olen yrittänyt sanoa itselleni, että ota nyt itseesi niskasta kiinni ja sano sille jotain nättiä ja tee jotain kotona jne., mutta en saa itsestäni irti. Silti se vaan kait tykkää minusta. Tänäänkin tossa olkkarissa hiero mun haritioita, kun oli niin jumissa, valvotun yön tähden. Kattelin telkkua koko yön ja heräsin, kun vaimo keitteli tuttuun tapaansa aamukahvia. Sitä harmitti, kun se kolinallaan häiritsi minua, vaikka en toki mitään sanonutkaan. Oikeesti se on kyllä oikee enkeli, mutta en mä sitä osaa sille sanoa. Minusta nainen tarvitse just tällaisen kovan ja karskin kaverin. Se jotenkin sytyttää monia naisia.
No sinun naisesi nyt sitten ilmeisesti tuollaisen kaverin tarvitsee. Mitään yleistyksiä siitä on turhaa tosin mennä tekemään. Moni muu nainen olisi varmaankin pistänyt sinut ovesta ulos aikoja sitten.
Mikä tämä sinun "ongelmasi" nyt oikein on? Sekö, että odotat muiden vastaavan sinulle, että olet juuri sellainen kova ja karski kaveri, minkä useimmat naiset loppujenlopuksi tahtoo? Sitä saat odotella. Ihmiset tahtovat suhteiltaan eri asioita eikä se pillullisuus sitä miksikään muuta.
Olisit vaan tyytyväinen. Mihin sinä mitään yleistyksiä tarvitset?
Olen kyllä sitä mieltä, että miesten pitäisi ottaa hieman lujemmat otteet naisten kanssa, niin olivat liitot paljon onnellisempia. Me olemme onnellisia molemmat, vaikka en ole punaista mattoa levittänytkään naiseni eteen. Tähän ehkä halusin ohjata keskustelua ja kaivaa esiin sitä, että nainen tarvitsee lujan miehen, eikä mitään kumartelijaa, jonka saa tintata tossun alle. Huon mies = hyvä mies
No sinä nyt voit olla ihan vapaasti sitä mieltä, mitä olet. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että myös muut ihmiset ovat tasan sitä mieltä, mitä ovat.
Se nyt vaan on jotenkin säälittävää, ettei olla tarpeeksi tyytyväisiä niihin omiin valintoihin ja arvoihin, vaan pitäisi vielä saada muutkin samalle kannalle, jotta asiat olisivat "oikealla tolalla". Tietynlaista suuruudenhulluutta sekin on. Siitä pitäisi kasvaa jossain vaiheessa pois.
Jokainen taplaa tyylillään. Sille nyt ei vaan voi mitään. Et edes sinä, vaikka kuinka lujana, karskina ja oikeassa olevana itseäsi pitäisit.
Tällaista miestä minäkin rakastin ja olin onnellinen 15 vuotta. Sitten kasvoin ja silmät avautuivat tajusin, että minun harteillani oli ollut koko paketti. Oma elämä oli kadonnut ja olin muuttunut vaimoksi ja äidiksi. Toki oli ystäviä ja oma työ ja harrastukset, mutta parisuhteessa en ollut tullut kohdelluksi hyvin.
Mieheni ei tätä tajunnut, ap onneksi tajuaa. Kannattaa toimia, ennen kuin vaimo avaa silmänsä ja huomaa, että hänkin tarvitsee muutakin sen, että "saa rakastaa".
Ap:han nimenomaan tätä EI tajua. Kirjoitti tuon ensimmäisen viestin, jotta muut vastaisivat hänelle hänen olevan oikea kunnon mies. Siis sellainen perinteinen luolamies (itselleni tulee tuollaisesta mieleen lähinnä örisevä neanderthal), jollainen miehen kuuluukin olla.
Jos luet nuo muut ap:n viestit huomaat, että hän kirjoitti tekstinsä saadakseen itselleen pönkitystä siitä, että hän on tosiasiassa hieno mies. Juuri sellainen, kuin kuuluukin olla. Muunlaiset miehen kun ovat balleriinoja ja tossukoita.
Ei tuollaisen mustavalkoisen ajatusmaailman omaava ihminen itseään ryhdy muuttamaan tai tutkiskelemaan. Se vika kun on niissä muissa, jotka eivät ajattele tai koe samalla tavalla kuin hän.
Toivottavasti se ap:n vaimo jaksaa olla loppuun asti tyytyväinen kun "saa rakastaa".
Oho. Luin uudemman kerran. Ja totta. Aloittaja itseasiassa pönkittää ja hakee oikeutusta olla tuollainen. Kiireessä kun lukee, niin jotain jää huomaamatta. Tässä tapauksessa olennaisin....
Sama asia silti edelleen mielessäni. Jonain päivänä se vaimo väsyy. Ihan takulla. Ja sitten etsitään syitä hormooneista ja ties mistä, mutta peiliin ei osata katsoa.Tai näin meillä meni. Vika oli minussa, ja yksinomaan minussa kun aivan yllättäen aloin ajatella omilla aivoillani. Mies ei tajunnut mistä oli kyse, vaikka rautalangasta väänsin. Terapeutillakin käytiin ja yritin ennen lähtöä vaikka mitä. Mutta kun oli niin hirvittävän paha olo, että ei voinut enää olla, niin pakko oli viheltää peli poikki. Jäänyt olisin, jos mies olisi edes jollain tasolla suostunut tajuamaan, mistä oli kyse. Toinen ei jaksa loputtomiin vetää rekeä yksin.
Ymmärrän ja en ymmärrä. Moni ystäväni on olut erittäin mallikelpoinen puoliso vaimolleen ja tehnyt kaikkensa, että vaimo olisi onnellinen. Lopputulos on ollut, että vaimo löytyy vieraan miehen sängystä. Yksikin nainen kehtaisi soittaa vielä minulle, että ystäväni on tehnyt hänen elämästään helvetin(pettämisen paljastuttua), vaikka tiedän(ja kaikki tietävät), että mies palvoi vaimoaan. Teki kaiken kotona ja syötti vaimolleen rahaa jne. Silti nainen lähti. Tämä kohtalo on ollut monella kunnollisella miehellä, jollaisena en itseäni pidä, mutta kas kummaa, minun liittoni onkin kestänyt.
Se kuulkaas miehet on silleen, että nainen tarvii hieman haastetta ja paljon tiukemmat otteet, kun mitä antavat ymmärtää. Kyllä minä miehen paikan täytän esim. sängyssä, enkä minä vaimoani hakkaa, mutta perhana en kyllä ole naisen tossun alla, vaan näytän itse sen kaapin paikan. Otetaanpa esimerkki:
Kerran soitin vaimolleni ja useista yrityksistä huolimatta hän ei vastannut, koska puhui toista puhelua. Lopulta hän soittaa minulle puolentunnin päästä, jolloin minä pidin hänelle aika tiukan puhuttelun, että minun puheluihini vastataan aina ja heti. Lisäsin hänen puhelimeensa oman nimeni kohdalle sanan johtaja, että tietää vastaisuudessa, kuka sieltä soittaa. Sen jälkeen vaimoni on vastannut minulle puheluihini aina nopeasti ja lopettanut puhelun muiden kanssa, jos koputan useammin kuin kerran takana. Myöhemmin hän oli kuitenkin ihan ylpeä siitä, miten toimin. Hän esitteli jopa ystävilleen puhelintaan ja naureskeli, että mies laittoi tällaisen nimen tänne jne. Myös minulle hän on kehunut, ettei uskalla olla enää vastaamatta kun soitan ja tuon hän on sanonut hymyssä suin ja selvästi kunnioituksella minua kohtaan. Hän vain tykkää siitä, että olen luja ja otan miehen paikan perheessä. Tämä nyt siis vain yksi esimerkki ja minulla on tällaiset aika tiukat otteet monissa muissakin asioissa suhteessa naiseeni. Niin, eli miksi minun liittoni on kasassa ja niiden, jotka toimivat näennäisesti paremmin, on käynyt huonosti?
Naiseni on siis oppinut kunnioittamaan minua ja hän tietää varsin hyvin, mitä minulta saa ja mitä ei. Ajatelkaapa, kun tällainen karski mies sitten joskus koskettaa ja huomioi vaimoaan, niin hän menee sillä jutulla tosi pitkälle ja kokee olevansa rakastettu jne. Toiset miehet ne syöttävät naisilleen mansikoita kermavaahdon kera ja saavat vain moitteita palkaksi. Lopulta nainen lähtee, kun ei ole mielenkiintoa ja haastetta tarpeeksi. Olen aina ollut aika kova ja kylmän luonteinen, joskin on minussa toisinaan se toinenkin puoli, mutta enimmäkseen kuitenkin olen tällainen luolamies tyyppi. Silti olen huomannut, että naiset juuri kaipaavatkin tällaista miestä. Muista jo nuorena, kun moni aika tasokas nainen oli minuun kiinni, vaikka olin kyllä aika tasoton itse. Aina humalassa ja törttöilin mitä milloinkin. Koulut jäi kesken jne., mutta naisia silti riitti, vaikka käsittelin heitä kuin tiskirättejä. Yksikin on nyt kansanedustajana ja vieläkin kun näen hänet jossain, huomaan miten jotain värähtää hänen sydämessään. Jätin ja petin hänet moneen kertaan, mutta hän jäi minuun kiinni.
Voi auta armias. Mitä enemmän itsestäsi kirjoitata, sen hölmömmältä alat vaikuttaa. On meriittejä vaikka muille jakaa. Kansanedustajien sydämet värähtelevät ja tasokkaat naiset liimautuvat kylkeen kiinni.
Tuo nyt on sitä sinun elämääsi. Todellisuus on toisille toisenlainen.
Kerropa nyt vielä, mitkä ne sinun heikkoutesi ovat, joita väitit miettiväsi? Jälkikäteen kun on tullut selväksi, että noita heikkouksiasi näytät pitävän vahvuuksina ja saavutuksina, jotka tekevät sinusta kukkulan kuninkaan... Eli pistäpä nyt niitä oikeita heikkouksia kehiin.
Sitähän tässä olen yrittänyt kertoa, että kaikki ne heikkoudet, joita minulla on, ovatkin itseasiassa vain vahvuuksia, eli taidankin olla aika hyvä. Nykyään feministit ovat saaneet vääristettyä miehen kuvan ja naiset vaativat mieheltä naisen ominaisuuksia. Miehen tulee olla mies ja naisen nainen, niin homma skolaa ja liitot, sekä perheet eivät hajoa.
No mites se sitten on tuon sinun narsismi pläjäyksesi kanssa, jonka jostain syystä katsoit aiheelliseksi lisätä tekstisi perään? Mikä sinut siihen motivoi, kun se sisällöltään jäi kuitenkin tyhjäksi? Eikö tuo ollut täysin turha lisäys?
Mielestäni et ole mikään karski mies tai johtaja-tyyppi. TUollainen pullistelu, johon sorrut on hyvin säälittävää ja lievää manipulointia; yrität selvästi saada muuta ihmiset ajattelemaan sinun olevan muka-itsevarma, sitä itse muka-huomaamatta.
Ajatuskulkusi on kovin vanhanaikaista ja jokseenkin lapsellista,samoin kirjoituksesi on täynnä stereotypisia oletuksia ja esimerkkejä.
Nykyajan aito ja oikea nainen kaipaa rinnalleen aitoa ja oikeaa miestä mutta se mies ei ole mikään kiviajan aivoton röhisijä vaan tänä päivänä miehekkäin ja kiinnostavin mies on se älykkäin. Tämä sinun renttuihannointisi on jo aikoja sitten todettu harhaluuloksi. Oikeasti kukaan oikea nainen ei halua kouluttamatonta ja tyhmää junbttimiestä, ellei sitten ole se marttyyrimartta!
Tuo "huono mies" on oikeasti ihan idiootti. Harvoin näillä palstoilla törmää yhtä pahaan. On ihan pissismies(=aivoton, ajatuksiinsa ja sukupuoleensa jumiin jäänyt teini, yleensä puhutaan tytöistä, mutta nähtävästi miehissäkin löytyy).
Ei näistä tyypeistä kannata provosoitua. Saavat vaan lisää pöyhistelyn aihetta.
Tällaisten tyyppien tekstejä kannattaa lukea lähinnä kuin opiskelumateriaalia. Näitä "Huonoja miehiä" kun oikeastikin on olemassa. Jotkut niistä ovat sukupuoleltaan naisia...
Kannattaa tutkiskella tuon huonon/hienon miehen päättelyketjuja, joita noista jutuista löytyy ja niitä aukkoja, joita niissä on. Saa mielenkiintoisen ikkunan siihen, miten joidenkin ihmisten todellisuudentaju on rakentunut. Osaapa paremmin tunnistaa moisen, jos kohdalle sattuu ja jättää löpinät omaan arvoonsa... ;)
Minulla on kuitenkin useita nais suhteita takana ja kaikille olen ollut tasan yhtä v mäinen. Silti joka tyttö on roikkunut minussa kiinni ja minä olen ollut se, joka on jättänyt. Ei se sama kuvio voi toistua, ellei naisessa ole jokin sellainen puoli, joka kaipaa dominoivaa ja vahvaa kumppania. Sitten on tosiaan niitä luuseri miehiä pilvin pimein, jotka ovat antaneet kaikkensa ja silti hävinneet koko pelin. Mun tyyli on parempi.
Tai voisikohan olla niin, että kaltaisesi miehet viehättävät tietyn tyyppisiä naisia? Etenkin sellaisia, joilla on taipumusta ripustautua ja jäädä roikkumaan.
Tosin sinua varmaan imartelisi enemmän ajatus, että kaikki maailman naiset haluavat suhteen kaltaisesi miehen kanssa. Ei tuo tietenkään realistiselta kuulosta, mutta hivelee egoa. Ja kuka sitä realismia kaipaa niin kauan kun rahalla saa ja hevosella pääsee...
Onko sinulla muuten yhtään ystävää, joka ei olisi luuseri mies? Aika säälittävien hemmojen kanssa hengaat, jos tyypit eivät pysty muuta löytämään kuin vieraissa hyppiviä akkoja, joita pojat koirana palvelevat.
Miten kaltaisesi luolamies on tuollaisten luuserien joukkoon ajautunut? Mikset ole hakeutunut laadukkaampien ihmisten pariin? Vai onko niitä mahdotonta löytää?
Oletko liian ainutlaatuinen löytääksesi kaltaistasi seuraa? Oletko kenties niin hieno mies, ettei löydy toista moista?
Minulle sattui käymään niin, että en antanut periksi, vaikka tiesin, että miesystäväni ei ollut rehellinen asioissa. Kestin häntä miltei kymmenen vuotta ja voin olla ylpeä siitä, että en pitänyt kullisseja yllä vaan katsoin asioita suoraan silmiin. se vaatii rohkeutta ja jonkinlaista sietokykyä asioihin. minä en pitänyt mitään tyyliä vaan annoin miesystäväni kohdata itsessään juuri sen, minkälainen hän oikeasti oli. sellaista vaan se elämä on ja rohkeus totuuteen alkaa useimmiten meistä itsestä.
Niin, itse olen mielestäni katsonut totuutta silmiin ja todennut, että olen huono mies
Voi jösses mikä itseään täynnä olevan ääliö. Luojan kiitos et ole osunut minun kohdalleni, olisi nimittäin tiesi tyssännyt kyllä siihen ja varmasti tulevat suhteesikin.
Minä voin allekirjoittaa vaimosi osalta kaikki teesit, eli ne sopivat minun vaimooni ihan yks yhteen. Sinun osaltasi en valitettavasti voi sanoa samaa. Ei hemmetti kukaan voi olla noin typerä, että sylkee naisensa päälle. Miten sinut on oikein kasvatettu ja kuka ihmeen hiippari sinä oikein olet, kun et osaa kunnioittaa naistasi. Kuvitteletko sinä, että ihmisiä kuuluu käsitellä tuolla tavalla ja onko sinulla naisista käsitys, etteivät he ansaitse ihmisarvoa lainkaan. Ellet ole jokin kiihkomuslimi, niin sitten olet täysi pelle, tai odotas… olet pelkkä provo. En usko, että sinulla on hyvää naista, vaan taidat vain haaveilla moisesta. Niin tai näin, niin yhden asian sanon.
Sinä pelkäät naisia, koska et uskalla antaa naisen elää omana itsenään. Sinun pienen pieni egosi hajoaa palasiksi, jos nainen joskus näyttää tunteensa ja vaikkapa hieman loukkaisi sinuna. Ei, sitä ei voi tapahtua, joten eliminoit sen mahdollisuuden jo kättelyssä kovalla kurilla. Et uskalla laittaa itseäsi likoon ja ottaa vastaan sitä, mitä normaali kehittyvä rakkaus suhde tuo tullessaan, kasvu kipuineen. Ei, sinun täytyy saada veistää vaimosi sellaiseksi kun haluat ja heti. Anna hyvä mies vaimosi elää ja hengittää. Mitä järkeä sellaisessa suhteessa edes on, jos olet käytännössä pakottanut vaimosi tottelemaan, palvelemaan ja olemaan hiljaa. Ei se niin mene, vaan ihan toisinpäin.
Sinun tulee antaa vaimosi valita itse se, että kunnioittaako hän sinua. Ei kunnioitus ja kiltteys tule käskemällä, tai ei se ole ainakaan sydämestä lähtevää, vaan pikemminkin teatteria. Minun vaimoni kyllä välillä saa pieniä raivokohtauksia ja sanoo minulle pari valittua sanaa. Väittelee kanssani ja saa useimmiten tahtonsa läpi. Ihailen sitä vahvuutta, joka hänellä on ja pidän huolen, etten koskaan loukkaa vaimoani. Minulla on katsos tytärkin ja haluan antaa hänelle hyvän puolison mallin, ettei sitten ota paskaa miestä(toivottavasti sinulla ei ole tytärtä). Illalla otan ihanan vaimoni kainaloon, hieron hartioita ja pidän muutenkin hyvänä, että hänellä olisi taas voimaa seuraavaan päivään.
Vaimoni on suurimmaksi osaksi juuri sellainen vaimo, jonka kuvasit oman vaimosi olevan, mutta siinä on yksi pieni ero sinun vaimoosi. Hän on nimittäin sitä vapaaehtoisesti ja sydämestään, ilman komentelua / dominoimista. Miksi? Siksi, että hyväksyn hänet heikkouksineen, annan hänen elää ja hengittää. Välillä on huonoja päiviä, mutta niinhän meillä kaikilla. En ikinä haluaisi sinun kuvaamaasi robotti vaimoa, jolla on jokin prässätty kestohymy. Jos rakkaus on valo, saa se naisen puhkeamaan kukkaan, mutta jos suljet naisesi pimeään komeroon, et koskaan tule näkemään hänen todellista kauneuttaan. Kaikki on vain pintapuolista teeskentelyä ja vain siksi, etteivät ruusun piikit koskaan saisi pistää sinua. Tule ulos kuorestasi ja päästä vaimosi ulos valoon. Silloin vasta tiedät jotain parisuhteesta. Ehkä hieman kömpelö kuvaus, mutta en jaksa paremminkaan muotoilla.
Minä voin vastata miksi. En ole vaimosi, koska minä olen jo ehtinyt erota kaltaisestasi miehestä ja olen varmaankin paljolti vaimosi kaltainen. Rakkaus kun vaan on yksinkertaisesti sokea alkuun ja sitten joillakin ihmisillä on vaan taito rakastaa koko sydämestään. Lopulta se kyllä valitettavasti loppuu kun toinen ei arvosta, halveksii, eikä itse kelpaa mihinkään jne. jatkuva vähättely ja toisen aliarvostus kostautuu. Kaksikymmentä vuotta rakastin ja sitten se vaan loppu. Kolme vuotta sen jälkeen jaksoin yrittää korjata asiaa, mutta koska toinen ei halunnut edes kuunnella ja kun viimeisenä vuonna edes vähän yritti kuunnella ja jaksoi yrittää kuukauden edes olla huomaavaisempi..niin se ei enää riittänyt. Lopulta se vaan oli loppu..minä lähdin ja mieheni jäi ihmettelemään miksi? Minä en ole valittajatyyppiä tms. eli vaikka kaikki ehkä näytti olevan hyvin se ei ollutkaan totta.
Lopulta löysin joka suhteessa kaltaiseni miehen ja olen onnellinen. Olin sitä ensimmäisenkin suhteeni kestäessä niin kauan kuin jaksoin rakastaa, mutta lopulta senkin saa loppumaan jos toinen oikein yrittää, usko pois..kannattaa yrittää vähän enemmän jos haluat pitää vaimosi.
Minun vaimoni ei lähde mihinkään. Niin se vain on, sen verran itsevarma kaveri olen ja minä olen koko elämäni ollut se, joka lähtee. Naiset ne jäävät perääni ruikuttamaan, kun kokevat minut kuitenkin niin hyväksi mieheksi. En ole kuitenkaan aikeissa laittaa vaimoani luiskaan, kun olen hänet niin hyväksi jo kouluttanut. Ei millään jaksaisi lähteä alusta jonkun toisen kanssa ja ei niistä koskaan tiedä, että tuleeko niistä hyvää. Sitten joutuisi vaan taas näyttämään ovea ja uutta kehiin. Nyt on hyvä ja olemme molemmat onnellisia. Olen minä itsekin kehittynyt ja hieman pehmentynyt, kun vaimo on ollut niin joustava joka suhteen. En ainakaan enää käy vieraissa tms., vaan pyrin olemaan uskollinen. Vaimoni on sen ansainnut ja teidän viesteistänne päätellen, minun täytyisi varmaan skarpata muutenkin, mutta se ottaa oman aikansa. Pitää edetä hitaasti, ettei nainen huomaa, että olen jotenkin huomannut olevani huono mies. Liian nopea muutos voi pilata naisen ja silloin hän voi yrittää päästä niskan päälle.
Kiitän onneani, ettet ole minun aviomieheni.
taitaa olla provo toi aloittaja
katkeria kommentteja sinkkunaisilta.