Olen alkanut viime aikoina suhtautumaan sillä tavalla, että onko sillä edes paljon merkitystäkään tietää, millä tavalla elämä sai alkunsa alunperin.
Totta on se, mitä on olemassa ja todellista se, mitä tapahtuu - elämää on olemassa ja luonnossa tapahtuu evoluutiota. Ja evoluution idean ymmärtäminen on loppujen lopuksi ihan yksinkertainen ja järkeenkäypä asia, eikä vaadi korkeampaa matematiikkaa tai ydinfysiikkaa.
Alkoipa elämä miten tahansa, antaa elämän kehittyä kuten on kehittyäkseen. Olemme kuitenkin tähtien pölyä runollisesti sanottuna tai supernovissa räjähtäneiden tähtien ydinjätettä jos asia vähän vulgaarimmin ilmaistaan.
Mitä kreationismiin vielä tulee niin eräs kysymykseni onkin, että miksi Raamatun ja tieteen pitäisi olla edes sopusoinnussa? Mikä on Raamatun tarkoitus - olla tietolähde biologiasta, tähtitieteestä ja historiasta? Tuskinpa.
Voisiko Raamattu olla sopusoinnussa kaikkien aikakausien uusimman tieteellisen tiedon kanssa - antiikin, keskiajan, valistusajan, nykyajan..... Se on kyllä varsin paljon vaadittu, että Raamatun pitäisi olla yhteensopiva kunkin aikakauden tieteellisen tiedon viimeisen sanan kanssa.
Eikä Raamatun sanoma ole arvoissa eikä maailman rakenteen kuvaamisessa?
Eikö Raamatun sanoma ja funktio ole rakkaus, armo, toivo, usko, ilo, oikeudenmukaisuus ja vapaus.
Onko Raamatun sanoma - sen keskeiset arvot - sidoksissa johonkin tiettyyn maailmankuvaan ja käsitykseen tämän maailman rakenteista? Jos niin on, niin sittenhän Raamattu vanhenisi heti museotavaraksi kun se maailmankuva muuttuu uuden tiedon myötä.
Biotieteet tutkivat elämää, tähtitiede maailmankaikkeutta, historia ja arkeologia tutkivat ihmiskunnan menneisyyttä. Missä siinä on paikka Raamatulla - määräämässä jo etukäteen, mihin johtopäätöksiin on tultava? Epäilenpä suuresti.
Kreationistit unohtavat, että Raamattu on kirjallisuutta ja sitä itseäänkin on tutkittava kuten kirjallisuutta tutkitaan. Emme siis tutki kirjoituksissa kuvailtuja fysikaalisia asioita Raamatun äärellä. Niiden asioiden tutkimiseen on kokonaan omat metodit ja tieteenalueet.
Totta on se, mitä on olemassa ja todellista se, mitä tapahtuu - elämää on olemassa ja luonnossa tapahtuu evoluutiota. Ja evoluution idean ymmärtäminen on loppujen lopuksi ihan yksinkertainen ja järkeenkäypä asia, eikä vaadi korkeampaa matematiikkaa tai ydinfysiikkaa.
Alkoipa elämä miten tahansa, antaa elämän kehittyä kuten on kehittyäkseen. Olemme kuitenkin tähtien pölyä runollisesti sanottuna tai supernovissa räjähtäneiden tähtien ydinjätettä jos asia vähän vulgaarimmin ilmaistaan.
Mitä kreationismiin vielä tulee niin eräs kysymykseni onkin, että miksi Raamatun ja tieteen pitäisi olla edes sopusoinnussa? Mikä on Raamatun tarkoitus - olla tietolähde biologiasta, tähtitieteestä ja historiasta? Tuskinpa.
Voisiko Raamattu olla sopusoinnussa kaikkien aikakausien uusimman tieteellisen tiedon kanssa - antiikin, keskiajan, valistusajan, nykyajan..... Se on kyllä varsin paljon vaadittu, että Raamatun pitäisi olla yhteensopiva kunkin aikakauden tieteellisen tiedon viimeisen sanan kanssa.
Eikä Raamatun sanoma ole arvoissa eikä maailman rakenteen kuvaamisessa?
Eikö Raamatun sanoma ja funktio ole rakkaus, armo, toivo, usko, ilo, oikeudenmukaisuus ja vapaus.
Onko Raamatun sanoma - sen keskeiset arvot - sidoksissa johonkin tiettyyn maailmankuvaan ja käsitykseen tämän maailman rakenteista? Jos niin on, niin sittenhän Raamattu vanhenisi heti museotavaraksi kun se maailmankuva muuttuu uuden tiedon myötä.
Biotieteet tutkivat elämää, tähtitiede maailmankaikkeutta, historia ja arkeologia tutkivat ihmiskunnan menneisyyttä. Missä siinä on paikka Raamatulla - määräämässä jo etukäteen, mihin johtopäätöksiin on tultava? Epäilenpä suuresti.
Kreationistit unohtavat, että Raamattu on kirjallisuutta ja sitä itseäänkin on tutkittava kuten kirjallisuutta tutkitaan. Emme siis tutki kirjoituksissa kuvailtuja fysikaalisia asioita Raamatun äärellä. Niiden asioiden tutkimiseen on kokonaan omat metodit ja tieteenalueet.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tokkopa yksikään ihminen tulee tietämään täydellä varmuudella sitä, kuinka elämä on syntynyt,
ja onnistuu vielä saamaan siitä kattavan ja kiistattoman todistusaineiston haltuunsa. Joten ei se kaikille olekkaan niin tärkeää tietää.
Mutta.
Maailmanjärjestys tarvitsee selitys malleja ja raamattua lähdeteoksena sekä muita suuria teoksia muinaisista kulttuureista, ainakin vielä tällä hetkellä, sillä maailman hallinta nojautuu tietoon
ja varallisuuteen sekä henkisiin arvoihin. Ja näistä lähtökohdista käsin asioita ohjaillaan
ja myös pidetään järjestyksessä, siis ainakin toistaiseksi näyttää tältä. Ja kuinka kauan tätä
kestää? Kukapa sen tietää, sillä voihan tämä kaikki vielä romahtaa, juuri kun asiat alkaa oikeasti selviämään kunnolla. Ja sitten menee taas kaikki teoriat uusiksi ;)
Niinpä - eettisiä arvoja tarvitaan pitämään yhteiskuntia koossa ja järjestyksessä.
Raamattu sopii hyvin eettisten arvojen lähteeksi: kultaisella säännöllä "kaiken mitä haluatte ihmisten tekevän teille, tehkää tekin heille" päästään jo pitkälle.
No, kultainen sääntökään ei ole sinänsä mitenkään uniikki raamatullinen oppi, vaan vastaava periaate oli tunnettu muissa uskonnoissa ja filosofioissa.
Kuten Immanuel Kant totesikin, uskonnon alueelle kuuluvat arvoarvostelmat, eikä "olemisarvostelmat" siitä millainen tämä fyysinen maailma on.
Peruskysymys tai dilemma, ei ole siinä, mitä on tunnettu tai tiedetty kansojen parissa, vaan siinä, että kuka on jäljentänyt ne tiedetyt ja tunnetut asiat ja vaikuttavat seikat
tuleville sukupolville luettavassa muodossa, eli koostanut tiedot tietovarannoksi kaikille muille ihmisille hyödyksi. Tämä lienee on kuitenkin etiikan ja moraalisen ajattelun ja toiminnan lähtöpiste, eli paperille tallennetut tiedostot.
Joten, täytyy olla myös jotakin kättä pidenpää saatavilla kun kaadetaan ennakko tuntemuksia ja ennakkoasenteita, jos halutaan nojautua johonkin yhteisesti hyväksyttyyn syyhyn tai lakiin tai sääntöön/sääntöihin.
Siis, arvotkin täytyy tallentaa johonkin
paikkaa, josta itsekukin voi niitä käydä hakemassa kun tarvetta ilmaantuu.