Miehen syrjähypystä jätti jälkensä lapsen muodossa. Aluksi ajattelin että tästä selvitään jne. Koska mies oli yhteistyökykyinen ja halusi jaatkaa ja toivoi että minäkin pystyisin jatkamaan. Mies tunnusti mukisematta isyytensä ja antoi nimensä. Ymmärrän vielä senkin että isä tapaa lastaan. MUTTA en ymmärrä miksi tapaamiset pitää tapahtua naisen kotona, vaikka lapsi on jo aika iso? Itse olen toivottanut lapsen tervetulleksi perheeseemme, vaikka siihenkään ei ihan jokainen pystyisi.
Minun kohdalleni asetettiin paineita naisen taholta joka olisi halunnut miehen jäävän kanssaan. Minut on haukuttu, minut on lyöty maahan ja kiusattu loppuu asti. Mies ei ole tehnyt asille mitään.
Mies näyttelee kuvia lapsestaan nekin minä hiljaa katson ja samllla puukko viiltää sydämen halki.
Mies menee naisen luo omien sanojensa mukaan lasta tapaamaan. Mutta minullahan se mielikuvitus laukkaa... tai voihan se olla ihan realistinenkin pelko. Aluksi meni hyvi ajattelin että käy niin käy. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua outoa ahdistusta ja levottmuutta. Tämä nainen on minulle kuin puukko lihassa. Enkä osaa kanavoida vihaani mitenkään. Kun mies ilmoittaa lähtevänsä saan paniikkikohtauksen, pyörryttää ja keuhkot puristuvat kasaan. Mietin koko ajan mitä tekevät jne.
Olen pyytänyt miestä jos voisi järjestää lapsen tapaamisen jotenkin toisin, koska se aiheuttaa minussa niino voimakkaan ahdistuksen. Mies ei ole suostunut. Hän suuttuu ja syyttää minua, että minä olen syyllinen siihen ettei nainen anna lastaan tavata muualla kuin hänen kotonaan. Miten minä voisin olla syyllinen siihen?
Vihaan miestä, vihaan naista ja lasta. Kysyin onko tämä nainen hänen mieletään käyttäytynyt minua kohtaan hyvin? Vastauksen sain, en tiedä.
Tilanteemme on ajautunut siihen pisteeseen, että kun mies lähtee riitelemme, kun tulee takaisin riitelemme. Viimeksi mies kotiin tultuaan meinasi lyödä minua kannettavalla läppärillä ja kun ei ilmeisesti halunnut sitä rikkoa, oli siinä ja siinä ettei lyönyt nyrkillä päin kasvoja. Tämä on ihan hirveää!
Suljin vain silmäni ja käänsin poskeni hänelle ja sanoin "anna tulla vaan" ja odotin milloin kipu tulee.Mies jotenkin havahtui ja kysyi miksi hänen pitäisi satuttaa minua? Fyysinen kipu olisi pieni kipu sen henkisen tuskan ja ahdistuksen rinnalla mitä olen kokenut.
Mies ei lähde, vaikka olen pyytänyt.Joku sisäinen ääni sanoo, että ansaitsen paaaaljon parempaa, en vain jaksa enää uskoa niin. Joka suuntaan kun katson on seinä vastassa.
Minun kohdalleni asetettiin paineita naisen taholta joka olisi halunnut miehen jäävän kanssaan. Minut on haukuttu, minut on lyöty maahan ja kiusattu loppuu asti. Mies ei ole tehnyt asille mitään.
Mies näyttelee kuvia lapsestaan nekin minä hiljaa katson ja samllla puukko viiltää sydämen halki.
Mies menee naisen luo omien sanojensa mukaan lasta tapaamaan. Mutta minullahan se mielikuvitus laukkaa... tai voihan se olla ihan realistinenkin pelko. Aluksi meni hyvi ajattelin että käy niin käy. Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntua outoa ahdistusta ja levottmuutta. Tämä nainen on minulle kuin puukko lihassa. Enkä osaa kanavoida vihaani mitenkään. Kun mies ilmoittaa lähtevänsä saan paniikkikohtauksen, pyörryttää ja keuhkot puristuvat kasaan. Mietin koko ajan mitä tekevät jne.
Olen pyytänyt miestä jos voisi järjestää lapsen tapaamisen jotenkin toisin, koska se aiheuttaa minussa niino voimakkaan ahdistuksen. Mies ei ole suostunut. Hän suuttuu ja syyttää minua, että minä olen syyllinen siihen ettei nainen anna lastaan tavata muualla kuin hänen kotonaan. Miten minä voisin olla syyllinen siihen?
Vihaan miestä, vihaan naista ja lasta. Kysyin onko tämä nainen hänen mieletään käyttäytynyt minua kohtaan hyvin? Vastauksen sain, en tiedä.
Tilanteemme on ajautunut siihen pisteeseen, että kun mies lähtee riitelemme, kun tulee takaisin riitelemme. Viimeksi mies kotiin tultuaan meinasi lyödä minua kannettavalla läppärillä ja kun ei ilmeisesti halunnut sitä rikkoa, oli siinä ja siinä ettei lyönyt nyrkillä päin kasvoja. Tämä on ihan hirveää!
Suljin vain silmäni ja käänsin poskeni hänelle ja sanoin "anna tulla vaan" ja odotin milloin kipu tulee.Mies jotenkin havahtui ja kysyi miksi hänen pitäisi satuttaa minua? Fyysinen kipu olisi pieni kipu sen henkisen tuskan ja ahdistuksen rinnalla mitä olen kokenut.
Mies ei lähde, vaikka olen pyytänyt.Joku sisäinen ääni sanoo, että ansaitsen paaaaljon parempaa, en vain jaksa enää uskoa niin. Joka suuntaan kun katson on seinä vastassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lähde menemään. Rikot vain itsesi päivä päivältä enemmän.
Etsi asunto ja muuta pois. Se on vaikeaa, mutta kun olet riuhtaissut itsesi irti huomaat voivasi päivä päivältä yhä paremmin. Älä kerro miehellesi, että haet asuntoa ja olet muuttamassa pois. Ennen muuttoa teeskentele pitäväsi suursiivousta talossa ja saat pakattua ilman, että miehesi sen kovemmin noteraa asiaa. Sovi ystävien tai sukulaistesi kanssa, kun tiedät miehesi lähtevän tuon toisen naisen luokse tulevan apuun muutossa. sillä välin kun mies on katsomassa lastaan ja hänen äitiään. muuta toiseen asuntoon, jätä miehelle kirje, jossa kerrot lähteneesi loppullisesti. Älä jätä osoitetta, sammuta puhelin.. Ole muutama viikko vain omiemn ajatuksiesi kannsa. Jos teillä on lapsia puhu heidän kanssaan mitä he haluavat. Laita avioero vireille.. Oman hyvin vointisi tähden tee ratkaisu ja lähde vielä, kun ajatukset kulkevat päässä. Löydät kyllä paremman miehen vaikket vielä sitä uskokkaan..
Olen samaa mieltä. En jaksa edes ymmärtää, kuinka edes jäit tuohon suhteeseen, vaikka miehesi tekee lapsia muille naisille sinun selkäsi takana. Mitä miehesi olisi tuumannut, jos sinä olisit tehnyt lapsen toiselle miehelle? Oletko kysynyt sitä häneltä? Sinulla on selvästikin paha olla ja viisainta olisi lähteä ja aloittaa uusi elämä muualla. Mies todennäköisesti muutttaa tuon toisen naisen luokse, mutta älä välitä siitä. Nyt se toinen nainen joutuu vuorostaan kärsimään miehesi uskottomuudesta ja väkivaltaisuudesta, sillä pantteri ei pääse pilkuistaan. Ota sinä itseäsi niskasta kiinni ja jätä tuollainen inhotus.
Et ole tehnyt väärin joten ei sinun myöskään tarvitse lähteä yhteisestä asunnosta salaa hiipien. Selvitä mitä sinulle jää osituksessa käteen ja etsi asunto ellet voi lunastaa nykyistä asuntoa mieheltäsi. Jätä avioerohakemus ja yritä mikäli mahdollista erota ilman maailmansotaa. Ei se miehesi törkeästä käytöksestä huolimatta paranna tilannetta yhtään.
Tärkeintä on että päätät mikä on itsellesi parasta ja jaksat pitää päätöksestä kiinni.
Kaikkea hyvää!