Sanallinen tappelu menee siihen että mies tulee liki ja on käsi nyrkissä valmiina lyömään. En pelkää oikeastaan. Odotan lyöntiä että saan tehdä rikosilmoituksen. Kerran löi, jälkiä ei jäänyt näkyville. Tokaisi että siinäpä teet ilmotuksen ilman todisteita. Minä olen syyllinen. Itse puolustan itseäni puremalla ja lyömällä jos ottaa kovasti kiinni tms. Vartalo on kipeä rimpuilemisesta. Mies kieltää tehneensä mitään pahaa. Minun vikani kun riitelin. Yleensä asetelma on se et istun mies seisoo huutaa ja osoittaa minua sormella ja jakelee määräyksiään. Kohta niittaan viimeisen kerran.
Syy minussa
Molemmat posket
8238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ottakaa toisenne hengiltä. Muu maailma kiittää.
Miksi edes seurustelet sen miehen kanssa. Henki sulta vielä lähtee. Eikö kiva mies miellytä et onko sun pakko ottaa väkivaltainen mies
jotkut ihmiset ikäänkuin tulevat riippuvaiseksi agressiivisesta käytöksistä-tuntevat elävänsä näin toimien adrenaliinikoukuissaan.en tiedä onko tämä tätä,mutta en viettäisi samankaton alla tuollaisen kanssa.mullakin kokemusta samantyyppisestä kaverita,yllätysyllätys,ja sanoin selvästi että jos jälkikin tulee .poliisiasia.hän pelkää viranomaisia ja hän ei tehnyt mulle pahaa mutta en toki provosoinutkaan tilanteita epäedukseni,vaan lähdin nykimään kämpästä ja tei selväksi että huudan kuin sika jos kimppuun käydään.täytyy tehdä selväksi ettei provoisoidu tilanteessa,pää pitää olla kylmänä,itse pitää olla rauhallisempi kaikéssa kimityksen temmellyksessä.nämä ovat yleisempiä kuin puhutaankaan-en asuisi tuollaisen kanssa ,enkä lähtisi huvituksiinkaan tai kaljailtaa rohkenisi viettää,siitä ei hyvä seuraisi,tunnevammaiset pitää eroittaa eikä niitä rauhotella rakkauden sylilläkään.
jotkut voivat myös olla opetettuja/aivopestyjä siihen etteivät muuta ansaitse kuin turpaansa tai olla niin maahanpoljettuja etteivät yksin kykene nousemaan. Tarvitsee ulkopuolelta tukea, että saa silmänsä auki nähdäkseen minkälaista on terve rakkaus ja parisuhde.
ja uhriahan on opetettu nyrkein ja sanoin.....
jos ei ole tietoa paremmasta, ei sitä osaa kaivata. vALITETTAVASTI!
Mulla meni vuosia, että sain kännihumalaisen miehen ulos asunnostani. Vieläkin se sinne luunsa vetää ja olen sietänyt. Alussa se oli semmosta poskelle läpsimistä (saatoin läpsiä takaisin) mutta hölmö annoin aina anteeksi siinä rakkaudenhuumassa, että tämä on se loppuelämän mies. Vihdoin sain avaimenikin pois mutta kotiini vaan tulee kuin mitään ei olisi tapahtunut - viimeisen vuoden ajan. Nyt se alkoi ottaa humalassa puhelintani pois, etten saa tilattua poliisia poistamaan häntä asunnostani, kun uhkasin ellei muuten lähde; onneksi lähti vapaaehtoisesti.
Jo vihdoin tajusin, että tämä mieshän on sairas, aivot viinan jo pehmentämät vaikka työssä käykin ja impulsiivihäirö tai muu sellainen - ihan vakituisessa avunantajan ammatisssa, jossa näkee ne elämän laitapuoletkin. Otin jalat alleni: koska jos itse ei tajua olevansa jo sairas, en enää uhraa aikaani ja itsetuntoani olemalla joku henkinen nyrkkeilysäkki. Älkää hyvät naiset jääkö katselemaan näitä tapauksia, siinä sairastuu itsekin ja alkaa pitää epänormaalia käytöstä normaalina. Jospa tämä loppui nyt minun kohdaltani. Yksinkin pärjää.
MIKÄ MÄTTÄÄ, MIKS OOT SEN MIEHEN KANSSA JOS TEILLÄ MENEE NIIN HUONOSTI? SANO ETTÄ SÄ LÄHET AMAZONIAAN JOS SE EI LOPETA TOMMOSTA KÄYTÖSTÄ. HALOO HERÄÄ NAINEN!
Naiset ei viisastu ikinä. eikö yksin lyönti riitä ottamaan eroa vai tarviiko siitä kärsiä kauankin