Poikaystäväni lähti kahden hyvän kaverinsa kanssa vaeltamaan pohjoiseen tässä pari päivää sitten. Minä jäin kotiin - kyseessä on monivuotinen perinne, jossa vanhat kaverit saavat tilaisuuden tavata toisiaan. Olen kuitenkin ollut hieman alamaissa monista syistä, joita elämässäni on viime aikoina ja tällä hetkellä tapahtunut, ja poikaystäväni on ollut tästä sen verran huolissaan että on tekstaillut ja soitellutkin jo pari kertaa. Lähinnä kuulemma siksi, että kuulostan puhelimessa niin synkeältä ja että hän ei ovi olla ajattelematta asiaa koko ajan. Eihän tämä mitään, tuntuuhan se kivalta, että välittää niin kovasti. Sanoin kuitenkin hänelle, ettei turhia huolehdi - kyllä minä täällä pärjään, vaikka vähän alakuloinen hetkellisesti olenkin. Ja että nauttii nyt reissusta.
Kysymykseni olisikin, miten te miehet puhutte ja puhutteko yleensä näistä asioista kavereidenne kanssa? Kyse on nyt nimenomaan niistä PARHAISTA kavereista. Jotka ovat nyt vielä keskenään vaeltamassa - tilanne, jonka ainakin itse kuvittelisin saavan avautumaan enemmänkin. Tosin poikaystävälläni ei ole tapana turhia höpötellä... asia vaivaa hiukkasen, koska kuitenkin tunnen itsekin nämä molemmat kaverit ja nähdäänkin silloin tällöin. Ei ole hirveän kivaa, jos poikaystäväni kertoo heille turhan tarkasti minun - tai meidän - ongelmistamme. Millainen kulttuuri miehillä on näiden asioiden suhteen? Varsinkin näin läheisten kaverusten kesken, vieläpä keskenään erämaassa?
Ei se nyt maailmaa kaada, jos poikaystäväni jotain kotirintaman asioista mainitsee, mutta utelias tämän asian suhteen olen. Me naiset kun usein kevennämme sydäntämme läheisille (siis todella LÄHEISILLE) kavereille. Vastaavassa tilanteessa varmaan itsekin mainitsisin asiasta jotain. Että miksi siinä puhelimessa täytyy olla kiinni vähän väliä tai miksi mieltä askarruttaa jokin...
Kysymykseni olisikin, miten te miehet puhutte ja puhutteko yleensä näistä asioista kavereidenne kanssa? Kyse on nyt nimenomaan niistä PARHAISTA kavereista. Jotka ovat nyt vielä keskenään vaeltamassa - tilanne, jonka ainakin itse kuvittelisin saavan avautumaan enemmänkin. Tosin poikaystävälläni ei ole tapana turhia höpötellä... asia vaivaa hiukkasen, koska kuitenkin tunnen itsekin nämä molemmat kaverit ja nähdäänkin silloin tällöin. Ei ole hirveän kivaa, jos poikaystäväni kertoo heille turhan tarkasti minun - tai meidän - ongelmistamme. Millainen kulttuuri miehillä on näiden asioiden suhteen? Varsinkin näin läheisten kaverusten kesken, vieläpä keskenään erämaassa?
Ei se nyt maailmaa kaada, jos poikaystäväni jotain kotirintaman asioista mainitsee, mutta utelias tämän asian suhteen olen. Me naiset kun usein kevennämme sydäntämme läheisille (siis todella LÄHEISILLE) kavereille. Vastaavassa tilanteessa varmaan itsekin mainitsisin asiasta jotain. Että miksi siinä puhelimessa täytyy olla kiinni vähän väliä tai miksi mieltä askarruttaa jokin...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eipä ole tapana ollut tollasii kelleen kertoa. Miehet puhuvat toisilleen tärkeistä asioista. Jotain kuka ketäki on nainnu voi olla niitä ihmissuhdepuolen juttuja, vaan eipä muita.
Normaalissa kanssakäymisessä varmasti, allekirjoitan tuon itsekin - sen verran olen päässyt soluttautumaan miesporukoihin että olen kuullut mistä ne äijät keskenään puhuvat silloin kun naisia ei ole paikalla (ihan tosi, poikaystäväni suusta olen kuullut, ettei läsnäoloni ole vaikuttanut juttujen tasoon mitenkään - ja se on kuulemma kohteliaisuus). Ja tuota osastoahan se on. Kuka pani ketä ja kenen pitäisi saada pillua tänä iltana.
Mutta. Kummankin näiden mukana olevan kaverin suusta olen joskus kuullut kysymyksiä, jotka osoittavat, että keskusteltu on parisuhteesta ainakin jollain tasolla. "Sä olet kuulemma vähän vaikea" noin niin kuin esimerkiksi. Tai seurustelumme alkuaikoina "**** muuten tykkää susta tosi paljon". Ja paljon muutakin suhteemme tilanteeseen viittaavaa ajan kuluessa. Ja molemmat seurustelevat vakituisesti eivätkä siis ole siinä pahimmassa metsästysvaiheessa, jossa vain se, kuka ketäkin on nainut, kiinnostaa. Ja lisäksi poikaystäväni arvostaa kaikista kavereistaan ja tuttavistaan eniten juuri näitä kahta, juuri siksi, että heidän kanssaan voi puhua ja tehdä "järkeviäkin juttuja". Eli en ihan täysin purematta niele näkemystäsi siitä, että miehillä ei ole tarve jutella keskenään syvällisemmistäkin ihmissuhdeasioistaan.
Sitten ehkä suostun uskomaan, jos tähän aloitukseen ei muunlaisia vastauksia tule...:).
...miehet tuppaa olemaan aika ylimalkaisia puhuessaan suhteistaan. naiset ovat paljon perusteellisempia, mitä olen miehenä ollut kärpäsenä katossa kuunnellut, ja ronskimpia myös. ei tarvi kummastella miksi muijan ystävä hymyilee vinosti ensimmäisen illan jälkeen, sen verran perusteellisesti ollaan asiat ruodittu.
höpö. Minulla ja ystävilläni ei ainakaan ole tapana kertoa mitään sänkykamarijuttuja toisillemme. Ehkäpä se on sitten sellaisten naisten ja miesten heiniä, jotka ovat erittäin epävarmoja itsestään ja seksuaalisuudestaan. Ja sellaisten tapana myös (olen huomannut) jotka harrastavat irtosuhteita aina sinkkuaikoinaan.
Kyllähän nyt läheisten ystävien kanssa pitää voida puhua vatsan toiminnasta, seksistä, sairauksista ja kaikista muistakin "aroista" asioista / tabuista. Ei todellakaan kerro huonosto itsetunnosta tms. vaan täydellisestä luottamuksesta ihmiseen jolle kertoo - olipa asiasi miten arka tahansa, sinua ei torjuta, sinulle ei naureta, voit luottaa tähän ihmiseen.
Oma ystävyyssuhteesi taitaa olla aika pinnallinen. Kukkasipuleista ja kutomisestako te puhutte??
Tsihi hihi... hahhah... ei naisten kannattais uskoutua toisilleen liikaa, koska ovat kuitenkin ilkeitä juoruämmiä, jotka kertovat kaikki toistensa salaisuudet eteenpäin selän takana heti, jos vähänkin toiselle suuttuvat. Onneksi kaikkia naisia eivät toisten juoruilut kuitenkaan kiinnosta - nostan hattua heille! Mitään syvällistä ei muuten mainitsemissasi aiheissa ollut, joten kannattaisi ehkä olla haukkumatta toisia pinnallisiksi, eiks jeh?
Enpä usko, että kaverit edes jaksaisivat kiinnostua parisuhdeasioitanne tms. ongelmista lomallaan. Taitavat mieluummin kalastella vaan ja syödä makkaraa...
Voisiko hän vain olla huolissaan siitä, että sinulla on masennusta? Hankala siinä on varmaan hauskaa pitää jossain seikkailemassa...
.., muttei kuitenkaan mennä yksityiskohtiin. Ainakaan itse en ole levitellyt omia asioitani kavereilleni liian tarkasti. Sitä on yleisesti ottaen saattanut tunnustaa, että välillä menee hieman huonommin kuin toivoisi ja on saattanut olla jotain ongelman poikasta. Kaverinikin arvostavat yksityisyyttä niin paljon, etteivät he kysele sen tarkemmin yksityiskohtia tai jos kysyvät niin ymmärtävät kyllä mitä haluan kertoa ja mitä en.
Miehet ovat hyvin erilaisia. Usein on niin että samankaltaiset viihtyvät keskenään joten lähes pelkästään pano-, pillu- ja autojuttuja puhuvat saattavat luulla ettei muutkaan miehet keskustele ihmissuhdeasioista keskenään.
Mutta asia ei ole näin.
Asiasta kannattaa toki keskustella miehen kanssa ja sopia pelisäännöt.
Niin tosiaan, jotkut bi-miehet saattavat leiritulen äärellä hyvinkin viettää iltansa miettien, mitä kenenkin kumppani on milläkin katseellaan tai sanomisellaan saattanut tarkoittaa ja että miksi Markun ja Mirkun tai Pekan ja Paavon suhde on ajautunut tilapäiseen kriisiin, vai onko sittenkään? Siinähän se aika rattoisasti vierähtää - kun kaikki vain rohkeasti avautuvat toisilleen, löytyy aina myös olkapää, johon nojata ja itkeä tirautellakin tarpeen tullen. Sellaisia ovat poikien metsäretket (siis niitten, jotka eivät puhu pelkästään autoista ja panemisesta). Retket ovat täynnä hellyyttä, ymmärrystä ja ah, oletuksia, horoskooppeja, johtopäätöksiä ja ennenkaikkea arvailuja.
Jos Reiska on tosissaan niin kovin on musta-valkoinen Reiskan maailma. Toivottavasti kyse on vaan kärjistämisestä, sitähän se oli minullakin. Ehkä bi-miehet todellakin ovat tuollaisia, en tiedä kun en yhtään tiettävästi tunne.
Mutta tosiasia on silti että miehiä on erilaisia, sellaisikin jolla pillu ei ole joka hetki mielessä. Mun kaveripiiri koostuu lähinnä huippuälykkäistä tyypeistä (älykkyystestejä voi toki kritisoida) joiden kanssa tulee analysoitua milloin mitäkin. Mutta enpä ole heidän kanssaan koskaan millään metsäreissulla käynytkään.
Persoonallisuuspsykologia avaa siihen syventyvälle aika laajan perspektiivin ihmisten erilaisuuden ymmärtämiselle. Jos se sattuu kiinnostamaan.
Vihdoinkin järkevää juttua. Nämä Reiskat juuri pilaavat miesten maineen auto-ja pillujuttuineen. Onneksi minulla on ilo tuntea sen verran älykkäitä miehiä, että olen sataprosenttisen varma etteivät he toisilleen kertoile yksityiskohtaisesti sänkyjuttuja, vaan pikemminkin "analysoivat" sitä henkistä puolta kunkin meneillään olevassa suhteessa. Nämä Reiskat kyllä löytävät itselleen sopivan Mirkun joka on sopivan samanlainen tyttöporukassa, jossa vertaillaan millilleen miesten vehkeitten pituutta ja paksuutta. Saisivatkin pysytellä keskenään siellä tikkataulun ja lenkkimakkaran äärellä taikka sitten salaa metsäretkillään niissä biporukoissa.
No joo, vaikka metsäreissulla onkin, poikaystäväni on kyllä siitä älykkäimmästä päästä ihmisiä - jatko-opinnot yliopistossa hyvässä vauhdissa jne. Ja vaikka näiltä kahdelta muulta on gradu ja opinnot ylipäätään jäänyt vähän kesken työelämän kutsuttua, en heidänkään fiksuuttaan tai älyään epäile hetkeäkään. Yleisestikin em. kaveripiirissä on mielestäni pääosin hyvin älykkäitä kavereita. Ja vaikka näillä palstoilla kaivaakin verta nenästään nostaessaan koulutuskysymyksen esiin, niin kyllä minusta yliopistoon valikoituu kuitenkin (no, tietysti alasta riippuen) sellaisia ihmisiä, joille analyyttinen ajattelu ei ole kauhistus. Eikä asioista keskustelu. Mikä ei tietysti tarkoita, että koko ajan pitäisi puhua vain henkeviä. Kun äijät katsovat EM-jalkapalloa, siellä ei takuulla puhuta juuri muusta kuin jalkapallosta. Ja kun vedetään lärvit, ei takuulla keskustella ihmissuhteiden tämänhetkisistä nyansseista vaan puheet ovat enemmän siellä pilluasteella herra tohtorismiehilläkin. Mutta, siis, potentiaalia löytyy myös syvällisempään keskusteluun. Eikä siihen ole mitään Reiskamaisia estoja.
Mutta tämän vastauksen juju oli nyt siis siinä, että niitä metsäreissuja harrastavat hyvin monenlaiset kaverit - myös 'huippuälykkäät' - ja fiksu ihminenhän se vasta tajuaakin mehtään mennä. On nääs aika mahtava paikka.
En millään tavalla halua mitenkään väheksyä metsässä samoilua tai vaeltelua tms. Ei vaan ole mun juttu. Saatan mennä mökillä yksin metsään kävelemään ja luontoa ihastelemaan ja haistelemaan mutta yleensä olen kaupungissa. Meidän mökin lähellä on jylhiä kallioita joilla olen paljonkin istunut ja vaan kuunnellut. Siinä mielen valtaa ihmeellinen rauha jota ei voi sanoin kuvailla.
Olihan tuossa noottia koska en ymmärrä miksi tuollaista tekstiä kirjoittaisi leikillään. Ja jos oli tosissaan niin nootti oli paikallaan.
sinähän luet minuakin kuin avointa kirjaa, hahhah.
Huippuälykkäitä? Onko tämä vitsi?
Minähän kirjoitin että älykkyystestejä voi toki kritisoida.
Mutta sitä ihmettelen että huomiosi heräsi noinkin myöhään...
Miksi ihmettelit? Odotitko minulta liikaa? Jos odotit, niin miksi?
"Sanoin kuitenkin hänelle, ettei turhia huolehdi - kyllä minä täällä pärjään, vaikka vähän alakuloinen hetkellisesti olenkin. Ja että nauttii nyt reissusta. " - Tuo oli fiksusti tehty, on tosi ikävää lähteä reissuun kun jokin asia painaa mieltä ts. puolisko on syyllistänyt jollain.
Kyllä mun kaveriporukassa keskustellaan asioista, aivan kaikista. Eikä siinä tarvi olla alkoholiakaan nauttinut. Ollaan vaan kaikki avoimia ja hyvin kommunikoivia tyyppejä. Olen hiljattain eronnut niin olen kyllä kertonut aivan kaiken kavereille ja kiittänytkin heitä kannustavista kommenteista. Kun porukka koostuu erilaisista ihmisistä ja kaikki uskaltavat olla juuri sitä mitä on niin kehkeytyy hyviä keskusteluita.
Niin, ei. Aivan liian akkamaista. Henk. koht. voin todeta kaveripiirissäni puhuttavan työstä, politiikasta, harrastuksista, vapaa-ajasta... Jotkut asiat vaan sitten on yksityisiä. Niinku naiset.
Tuota samaa yritinkin jo huippuälykkäälle (omien sanojensa mukaan) 33M:lle tuoda ilmi, muttei hän tainnut ymmärtää...
Ei meidän tarvitse juoruta. Mies kyllä tietää miltä kaverista tuntuu jos kotona tai töissä on raskasta.