Okei tää kuulostaa aika gliseiseltä, mut tosiaan pelkään jääväni iki sinkuksi. Olen aika vahvasti asennoitunut siihen etten noin kymmeneen vuoteen todennäköisesti ole ainakaan missään vakavassa suhteessa. Luulen että tähän vaikuttaa huono luottamus itseeni ja varsinkin muihin ihmisiin. Mun lapsuus oli tosi rankka. Onhan meillä kaikilla ollut joskus rankkaa. Mut mulle on jäänyt pysyvä trauma enkä pysty toipumaan helposti siitä. Elin koko lapsuuteni alkoholisti perheessä missä ei ollut normaaleja ruutiineja tai mitään kunnon perhe elämää. Aina piti pelätä että milloin hullu isäpuoli puukottaa itseensä tai muita. Monta kertaa jouduttiin sitä hullua menee pakoon äidin ja muiden lasten kanssa. Se vaan etten edes pystynyt luottamaan omaan äitiini. Äitikin oli valitettavasti myös alkoholisti. Ainoo hyvä puoli ettei se ollut väkivaltainen ja se edes joskus osasi toimia oikein. Valitettavasti se otti aina sen mulkun takas. Molemmat kuolivat alkoholin takia. Tää voi olla osa syy siihen etten luota keneenkään. Kyllä pystyn luomaan erittäin hyvin ystävyys suhteita mutta miesten kanssa en parisuhdetta. En oo lesbo sillä tunnen kyllä aika vahvasti vetovoimaa miehiin. Mut torjun ne koska pelkään. En tiedä miksi mutta se vaan tulee vaistomaisesti. En ole tietääksenni ruma taikka mitenkään oudon oloinen. Olen ihan normi ihminen huonoineen itseluottamukseineen. Oisko mitään neuvoo miten saan tähän elämään jotain tolkkua ja edes jotain luottamusta?
Iki sinkku?
yksinnytjaaina
3149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on samat fiilikset tuon luottamuksen kanssa. Tosin hieman erilaiset taustat ku sulla, mutta pskaa on tullut niskaan ja kunnolla. Oon tullu niin araksi enkä luota keneenkään. Ihmisenä oon kovettunu hirveästi enkä enää niele kaikkia ja sen takia muutama ystävyyssuhdekkin on menny poikki. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat älyttömän katkeria jostakin, vaikkei todellakaan ole mitään syytä olla mulle kateellinen..
Juuri sen pelon ja luottamuksen puuttumisen takia torjun ja arkailen miesten kanssa..pelottaa, että saa taas niin paljon kuraa niskaan ettei sitä enää jaksa.
Minulla on myös ongemia luottamuksen kanssa, mutta paljonkin erisyistä kuin viestin aloittajan.
Tuntuu että en kelpaa kenellekkään ja joudun elämään loppuelämäni sinkkuna.
Aloitin parisuhteeni 17-vuotiaana ja aina jouduin pettymään mieheen, jonka kanssa olin suhteessa.
Nyt olen 26-vuotias ja sinkku.
Parisuhteita on toki ollut ja monta, mutta yhtäkään pysyvää ei ole ollut.
Siis sellaista joka pysyy loppuelämäni kanssani.
Pisin suhteeni kesti 1v7kk, josta 1v7kk kihloissa ja 1v6kk avoliitossa, lyhin suhde kesti 6kk ja toiseksi lyhin 7kk.
Haluaisin löytää elämän kumppanin, jonka kanssa saisin elää monta kymmentä vuotta yhdessä, mutta sellaista miestä nyt tuskin koskaan löytää. :(
Iki sinkku on aikamoinen glisee.