Olen pitänyt tiiviisti yhteyttä erääseen mieheen joka oli ulkomaakomennuksella muutaman kuukauden.
Hän pyysi minua odottamaan kotiutumistaan, jotta voisimme sitten tavata ja tutustua paremmin.
Olemme tavanneet joskus vuosia sitten, olleet samassa työpaikassa vähän aikaa.
Tällöin mies oli kuitenkin varattu ja niin taisin olla itsekin, joten homma hyytyi siihen.
Nyt sitten netin kautta olimme yhteyksissä ja odotin innolla hänen paluutaan suomeen.
Vähän ennen kotiutumista hän muuttui kovin kiireiseksi eikä aikaa esim. tekstiviestin lähettämiseen tuntunut liikenevän. Kertoi tekevänsä 13 tuntisia työpäiviä.
Viikonloppuisin sanoi myös olevansa töissä mutta naamakirjassa häntä ei näkynyt vaikka työssä ollessaan hänellä aiemmin oli aina sivu auki.
Kyselin ja hieman ihmettelin sähköpostitse, miksei minkäänlaista viestitynkää ole tullut, vastaili vaan epämääräisesti kiireisiin vedoten.
Tuli sitten päivä jolloin hän palasi. Ensin meni hakemaan lapsensa muutamaksi päiväksi luokseen....täysin ymmärrettävää.
Sitten ilmoitti olevansa sairaan äitinsä hoitajana muutamia päiviä. Tuolloin sain humalaiselta kuulostavan sekavan tekstiviestin, jonka johdosta arvelin ettei hän kai nyt kännissä äitiänsä hoida.
Vielä kerran sitten kyselin että milloin siihen taapaamiseen oikein löytyisi sitä aikaa..tähänkään en saanut mitään selkeää vastausta.
Kun kerran en tolkkua saanut ja ei kovin kiinostuneelta vaikuttanut tuokaltaisen väistelyn perusteella, ilmoitin että ei kannata edes yrittää mitään tapaamisia kun ei niistä näytä mitään tulevan.
Eli kaikki loppui ennen kuin oikeastaan alkoikaan. Tuli mieleen mahtoiko olla pelimies jola oli useampi kala verkossa ja valkkasi sitten parhaan päältä.
Jäi paska maku suuhun, olisin kaivannut rehtiä vastausta, kiinnostaako vai ei.
Ärsytti kun ensin pyytelee odottelemaan kiltisti ja sitten jää pelkkää tyhjää kouraan.
Onko se todella niin vaikea aikuisen ihmisen kertoa missä oikeasti mennään.
Epätietoisuus kalvoi aika pahasti mieltä. Nyt tosin olen jo jättänyt tämän episodin taakseni enkä enää hänen suuntaansa haikaile.
Hän pyysi minua odottamaan kotiutumistaan, jotta voisimme sitten tavata ja tutustua paremmin.
Olemme tavanneet joskus vuosia sitten, olleet samassa työpaikassa vähän aikaa.
Tällöin mies oli kuitenkin varattu ja niin taisin olla itsekin, joten homma hyytyi siihen.
Nyt sitten netin kautta olimme yhteyksissä ja odotin innolla hänen paluutaan suomeen.
Vähän ennen kotiutumista hän muuttui kovin kiireiseksi eikä aikaa esim. tekstiviestin lähettämiseen tuntunut liikenevän. Kertoi tekevänsä 13 tuntisia työpäiviä.
Viikonloppuisin sanoi myös olevansa töissä mutta naamakirjassa häntä ei näkynyt vaikka työssä ollessaan hänellä aiemmin oli aina sivu auki.
Kyselin ja hieman ihmettelin sähköpostitse, miksei minkäänlaista viestitynkää ole tullut, vastaili vaan epämääräisesti kiireisiin vedoten.
Tuli sitten päivä jolloin hän palasi. Ensin meni hakemaan lapsensa muutamaksi päiväksi luokseen....täysin ymmärrettävää.
Sitten ilmoitti olevansa sairaan äitinsä hoitajana muutamia päiviä. Tuolloin sain humalaiselta kuulostavan sekavan tekstiviestin, jonka johdosta arvelin ettei hän kai nyt kännissä äitiänsä hoida.
Vielä kerran sitten kyselin että milloin siihen taapaamiseen oikein löytyisi sitä aikaa..tähänkään en saanut mitään selkeää vastausta.
Kun kerran en tolkkua saanut ja ei kovin kiinostuneelta vaikuttanut tuokaltaisen väistelyn perusteella, ilmoitin että ei kannata edes yrittää mitään tapaamisia kun ei niistä näytä mitään tulevan.
Eli kaikki loppui ennen kuin oikeastaan alkoikaan. Tuli mieleen mahtoiko olla pelimies jola oli useampi kala verkossa ja valkkasi sitten parhaan päältä.
Jäi paska maku suuhun, olisin kaivannut rehtiä vastausta, kiinnostaako vai ei.
Ärsytti kun ensin pyytelee odottelemaan kiltisti ja sitten jää pelkkää tyhjää kouraan.
Onko se todella niin vaikea aikuisen ihmisen kertoa missä oikeasti mennään.
Epätietoisuus kalvoi aika pahasti mieltä. Nyt tosin olen jo jättänyt tämän episodin taakseni enkä enää hänen suuntaansa haikaile.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelimies? Tuskin.
Enemmän kuulostaa siltä, että hänen tunteet vain laimenivat eikä hän oikein osannut ilmaista. Samalla hän ei kuitenkaan halunnut lyödä homaa kerrasta poikki, sillä eihän sitä koskaan tiedä mitä saattaa tapahtua ja sen takia selitteli asioita töiden ja kiireiden nimissä. Eli siis antoi sellaisia yleisti "hyväksyttyjä" selityksiä sen sijaan, että olisi kertonut olevansa epävarma halustaan jatkaa.
Ei nuo tuonkaltaiset "yleisesti hyväksyttävät" selitykset kyllä kovin rehellistä kuvaa ihmisestä anna.
Teinit ehkä niitä käyttävät mutta kyllä aikuisen ihmisen täytyy osata keksiä ihan rehti vastaus eikä mitään äidin sairastelua.
Kysymyshän oli vasta ns. ensitreffeistä eli aivan hyvin olisi voinut sanoa että ei nyt tähän elämäntilanteeseen nämä seurusteluaikeet sovi.
Pelimieshän on juuri tälläinen selittelijä.
Minulle tuli ainakin paljon pahempi mieli epätietoisuudesta kuin siitä että olisi ystävällisesti kerrottu ettei nyt kiinnosta riittävästi.
Olisihan se ollut kohteliastakin kun kuitenkin minua odotutti kuukausikaupalla ja sitten alkoi keksimään näitä tekosyitä.
Ja miksipä en olisi hyväksynyt myös sitä syytä että kiinnostus on nyt hiipunut, mutta katsellaan myöhemmin.
Ainakin rehdimmän vaikutelman olisin saanut, eikä olisi tarvinnut tuhlata aikaa siihen mikä mättää...