No ei hankita. Lapsi ei ole mikään hanke.
Olemme mies 35 ja nainen 28... ei ole kauheasti rahaa, omaisuutta, eikä töitäkään. Joillakin kavereista menee paremmin ja joillakin huonommin. Silti lapsia pitäisi hankkia jo kuulemma. Ehkä ei kuitenkaan. Nykyään eläminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Työllisyystilanteesta johtuen se on hyvinkin vaikeaa.
Ei ole rahaa ostaa oikein mitään itselleenkään saati sitten olisi lapselle tai lapsille. Helppo sanoa, että mene töihin. Jos olisi töitä niin menisin. Nyt ei ole, joten se siitä sitten. Ei ole ollut lomaakaan koskaan. Aina on töitä muttei kunnon lomaa koskaan. Ei keräänny rahaa, kaikki menee kädestä suuhun ja auton korjauksiin. Eläminen on nykyään yksinkertaisesti liian kallista.
Vaikka kumpikaan ei juo liiemälti, ei edes polta ollenkaan, ei rahaa vain kerry. Lapsen hankinta ei pöe tämmöseen maailmaan järkevä ratkaisu. Myös kavereillamme on tilanne, ettei lasta voi tehdä. Osa perustelee sillä syyllä, että ei ole naistakaan kenen kans tekisi. Onhan se harmin paikka. Tunnen kaveri piiristäni ja sukulaisten kautta nyt 20 eri ihmistä, joista yksikään ei halua lapsia edes. Repikää siitä.
Olemme mies 35 ja nainen 28... ei ole kauheasti rahaa, omaisuutta, eikä töitäkään. Joillakin kavereista menee paremmin ja joillakin huonommin. Silti lapsia pitäisi hankkia jo kuulemma. Ehkä ei kuitenkaan. Nykyään eläminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Työllisyystilanteesta johtuen se on hyvinkin vaikeaa.
Ei ole rahaa ostaa oikein mitään itselleenkään saati sitten olisi lapselle tai lapsille. Helppo sanoa, että mene töihin. Jos olisi töitä niin menisin. Nyt ei ole, joten se siitä sitten. Ei ole ollut lomaakaan koskaan. Aina on töitä muttei kunnon lomaa koskaan. Ei keräänny rahaa, kaikki menee kädestä suuhun ja auton korjauksiin. Eläminen on nykyään yksinkertaisesti liian kallista.
Vaikka kumpikaan ei juo liiemälti, ei edes polta ollenkaan, ei rahaa vain kerry. Lapsen hankinta ei pöe tämmöseen maailmaan järkevä ratkaisu. Myös kavereillamme on tilanne, ettei lasta voi tehdä. Osa perustelee sillä syyllä, että ei ole naistakaan kenen kans tekisi. Onhan se harmin paikka. Tunnen kaveri piiristäni ja sukulaisten kautta nyt 20 eri ihmistä, joista yksikään ei halua lapsia edes. Repikää siitä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aivan. Olen 31 v mies ja vaikka olenkin vakituisessa työsuhteessa keskiverto palkalla josta ennen pystyi jotain säästämäänkin mutta nykyään kaikkien tuotteiden ja elämisen kallistuttua menee kuukausi tili nykyään lähes justiin elämiseen ja säästöt ennemmin hupenee kun karttuu.
Suunnittelin vielä joku vuosi sitten lapsen hankkimista ja perhe elämää mutta ei tällä menolla ole varaa elättää ketään muuta kun itsensä ja hädin tuskin kumppanin joka toivottavasti olisi edes töissä että menisi kulut edes jotenkin tasan.
Monet tutut katsoo pitkään ja pitää jotenkin outona kun mulla ei ole lasta. Jos seurustelen lapsellisen naisen kanssa saan taas haukkuja että "sulla ei ole lapsia etkä niistä mitään tiedä" Olenko oikeutettu saamaan haukkuja ja ivaa pelkästään sen takia että en omaa lapsia?
Toisaalta mä ihmettelen että miten työttömällä yh naisella voi olla varaa mennä ja rellestää kun yksinäisenkin elämä on niin tiukoilla. Eräskin kolmen lapsen työtön yh tuntuu elävän "herroiksi". Joka toinen vkloppu mennään baarista toiseen ja rahaa riittää juopotteluun ja tupakkaan ja käy laivalla säännöllisesti yms eikä se elämä viikollakaan tunnu tiukkaa olevan kun varaa ostaa aski pari tupakkaakin päivässä. Meinaan pelkästään tuokin melkoinen rahan meno kuukaudessa. Kolme lasta ruokittavana ja ostettava vaatteet ja kaikki vuokrat yms ja tuloja nolla. Mistä se raha tulee mä vaan ihmettelen?
Sossu, kela, lapsen elatusavut isältä.
arvostan kyllä ihmisiä jotka eivät hanki lapsia ajatellen että kyllä valito kustantaa. Nykyään on jo säälittävää miten oletetaan valtion kustantavan meidän elämisen ja päätökset, varsinkin lapsien suhteen.
Kateellisilla on usein arvioissaan aika reippaasti tuota löylyä, olen ollut huomaavinani. Ollaan huolissaan kun jepetär juo vaikka sillä ei pitäisi olla rahaa. Jos nyt puhutaan alkoholista vaikka grillausillanistujaisissa niin pieni nainen on jopa liiankin hyvässä huppelissa alle kymmenestä keskioluttölkistä, kustannukseksi tulee siinä kymppi, OK-makkarapaketti päälle niin jo 11 euroa. Työläisiä ottaa aivan raivoisasti aivoon moinen hirvittävä rilluttelu, heidän mielestään työttömän elämän kuuluisi olla kuin vankeusrangaistus, mikä oikeus on olla edes hetkittäin tyytyväinen elämäänsä? Työtön vie SINUN rahojasi, hänen tulisi olla SINULLE tilivelvollinen. Jos on kerran varaa ryypätä (11 euroa makkaroineen, hui kauhia!) niin tukia pitää ehdottomasti laskea! Ei tule mieleen että sitä voidaan ehkä pihistellä jostain muusta, opiskellessa jopa syömisestä, että olisi edes joskus kivaa.
Ja tuleeko mieleen yhtään syytä miksi tuntuisi että itsellä ei ole varaa siihen grillaamiseenkaan? Eikö ole kummallista. Paitsi että et ostanut vaatteitasi kirppikseltä, et ostanut autoa yksityiseltä tonnilla vaan olet velkaa uudesta autosta vielä vuosikaudet, et ottanut sukulaisesi lahjoitussohvaa vastaan vaan halusit osamaksulla uuden kaluston, edes se OK-makkara ja pirkkaolut ei kelpaa vaan sinun grillimakkarasi maksaa viisi euroa ja olut on jotain tuontihässäkkää ja isäntäperheelle pitää viedä ainakin kahdenkympin arvoinen tuliainen, ihan vaan jotain pientä muistamista... Eikö ole jännä juttu kuinka sillä työttömällä on varaa grillata ja sulla ei?
Olisipahan ihan todella mielenkiintoista jos joku puolueeton taho oikeasti tutkisi tämänkin mysteerin, selviäisi jaetaanko sitä rahaa todellakin kaikille ihan ilman tolkkua niinkuin kateellisten tulkinta tuntuisi aina olevan. Vai kannattaisko ihan ensiksi katsoa mikä mättää jos palkaa ei riitä vaikka tulot pitäisi olla moninkertaiset työttömään verrattuna? Sen tiedän että itselläni on kaapissa esimerkiksi kahdet siistit uudenveroiset housut, toiset maksoivat 2 euroa kirppikseltä, ja toiset 80 euroa farkkuliikkeestä. Omilla valinnoilla saa aika äkkiä suuretkin summat sileäksi, ja toisaalta, etenkin jos onnistaa niin säästettyä myös aika paljon..
Jos tuo kettuilu oli tarkoitettu minulle niin mainittakoon se että velkaa ei ole muuta kuin asunnosta noin 70 000e. Sijoitettuna siihen tällä hetkellä 50 000e Auto ostettu säästöillä uutena 26 000e, sohva, televisiot, kodinkoneet ja huonekalut myös tuloilla/säästöillä. Myös mökki on velaton. Mainittakoon sekin vielä että vielä pari vuotta sitten oli helppo kuukaudessa säästää 500-1000e säästö tilille ja sijoittaa mutta nykyään kaikki on niin kallista että hankintojen ylläpitäminen vie tilin ennemmin miinukselle kun plussalle kuukaudessa.
Millä hitolla tässä lasta elättää kun valtion kustannuksella en sitä halua toteuttaa?
Miksi otit sen kettuiluna? Mutta täsmälleen oikeeseen osoitteeseenhan tekstini meni, koska kyse oli laajemmalti valinnoista ja selkeästi lapsettomuus on sinulle pelkkä valinta. Minkäänlaiset pakot eivät ole tekstisi perusteella lähelläkään. Miten ne köyhemmät muka mielestäsi pärjäisi jos elämä on vaan yksinkertaisesti kallistunut 500-1000 eurolla parissa vuodessa, tuet ei taatusti ole tuollaisia määriä nousseet. Täällähän asuisi kaikki kadulla! Eikä tuet ole edes olleet sen suuruisia että kulutustottumuksia voisi ihan tuollaisia määriä vyötä kiristääkään. Jos omistaminen maksaa yhtäkiä tuollaisia määriä niin olet mitoittanut omaisuutesi väärin ja jättänyt huomioimatta jotain, vaikkapa ok-talon/mökin väistämätöntä huollon tarvetta...Lainoissa on korot vieläpä laskeneet? Ota sininen ruutuvihko ja merkkaa siihen mihin ne sinun rahasi menee parin kuukauden ajan niin selviää sekin mysteeri.
Mutta kaikinpuolin hyvähän se on tajuta että lapsi muuttaisi elämää, jos et mistään halua luopua etkä minkäänlaista muutosta niin ei niitä pidä mennä tekemään. Ja mitä valtion apuun tulee, niin varsin moni varakaskin käyttää ihan mielellään sitä pitkää penniä mikä valtiolta lapseen menee joka tapauksessa, eikä pidä sitä mitenkään epänormaalina. Toistaiseksi myöskin ollaan vielä siinä tilanteessa että ilmaiset neuvolat, peruskoulut ja ammatilliset koulutukset ovat vieläpä ihan kelvollista kamaa eikä parempien ihmisten kakarat ole mitenkään sankoin joukoin paenneet yksityisille sektoreille köyhälistön käyttäessä julkisia muodon vuoksi vailla minkäänlaisia todellisia mahdollisuuksia. Enpä ole myöskään kuullut kenestäkään joka olisi kieltäytynyt lapsilisistä, kyllä ne ainakin säästötilille menee jos ei oikeasti tarvitse. Mutta ehkä sinulla on todellakin jotkut mullistavat suunnitelmat jälkikasvulle Oxfordeja myöten, ymmärrän siinä tapauksessa että tiukkaa tekee...
No joka tapauksessa minulla ei ole varaa lapsen hankkimiseen. Ne joilla on niin onnea teille. Lapsettomuus ei ole valinta siinä mielessä että seurustelu kumppaneiden kanssa tästä ollaan puhuttu. Varsinaisesti lapsen tekeminenhän ei ihmeitä vaadi ja ilman asianmukaisia toimia olisin varmaan useammankin lapsen isä. Poislukien henkilöt joilla on oikeasti ongelmia lapsen saamisessa vaikka tätä haluaisivatkin. Voisihan se mennä niinkin että jos taloudellinen tilanteeni olisi lapselle suotuisa ja yrittäisin sitä kumppanini kanssa en välttämättä lasta saa. Luonto se on joka antaa tai ei.
Siis kyllä lapsettomuus on valinta taloudellisista syistä. Korjaus edelliseen. Ajatuskatkos.
lapsen hankinnassa ne rahahanat aukeaa,monenmoista tukea tulee..Rahasta lapsen hankinta ei ole kiinni.
Vai aukeaa ne rahahanat... Nyt ymmärrän logiikan. Itse 32 eikä varaa hankkia lasta. Ajattelin ihan itse työllä elättää kakarani enkä mennä valtion luukulle käsi ojossa.
No senkus vaan otat ja teet sekä menet! :-D Sulla ei ole varaa, eli siis vois olla käyttöä rahalle muutenkin? No ei muuta kun pyöräytät pari vekaraa niin huolesi on ohi! :-D Et enää keksi mihin ovista ja ikkunoista tunkevat rahavyöryt saisi suunnattuakaan!
Väität, että pari vuotta sitten pystyit säästämään jopa tuhat euroa kuussa mutta nykyään se on täysi mahdottomuus. On totta, että hinnat ovat nousseet mutta eivät sentään noin paljoa mitä väität. Jos oikeasti olet saanut joskus säästettyä sen 26 tuhatta ja enemmänkin niin herää kysymys, että minkäslaista "rilluttelijan" elämää itse todellisuudessa nykyään vietät?
Ammattini perustuu polttoaineen (98 ja d)päivittäiseen ja runsaaseen käyttöön. Jos "kevyt" 50c tulee pienellä aikaa hintaa lisää tekee se kuukausi tasolla melkoisen summan. Ulkomainen halpa työvoima painaa päälle ja muutenkin homma kiristyy koko ajan ja se päivä kun hommat pitää lopettaa sen takia että työ ei enään kannata uhkaa jo niin lähellä että varsinkaan lasta ei tällaiseen tilanteeseen voi edes haaveilla.
Missä tuommosia miehiä on? Tänne kans heti, meikäläisen exä ei kyllä ajatellut huolentia kenestäkään kun jätti.
No tota joo. Oon hankkinut lapset todella nuorena ja meillä ei oo koskaan ollut paljon rahaa. Oon opiskellut koko sen ajan kun lapset oli pieniä ja opintotuki ei todellakaan ollut kovin suuri. Ollaan jouduttu pihistelemään menoista ja lasten harrastuksia. Paljon ollaan ostettu vaatteita ja tavaroita käytettynä.
Mut silti koen et lapset ovat antaneet niin paljon enemmän iloa yms ettei sitä voi missään rahassa mitata :)
Niinpä, kyse ei olekaan meille kaikilla siitä, etteikö lapset antaisi sitä iloa yli rahan, vaan siitä, onko meillä mitään annettavaa heille. Olette varmaan joutuneet pihistelemään lastenkin menoista. Niin, joten lapset ovat antaneet iloa teille ja mitäs te olette antaneet heille?
En väitä ettette rakastaisi lapsianne, mutta se että teillä ei ole ollut rahaa ja lapset eivät voi edes harrastaa, ei ole mikään hyvä asia minun mielestäni. Juuri siksi en lapsia tuolla tavalla tekisi. Ei kyse ole siitä, etten uskoisi itse saavani silti jotain vaan siitä, että minä haluan antaa lapsilleni turvatumpaa elämää: terveellistä ruokaa, vakaan kodin, harrastuksen ja vaatteet. Ei tarvitse olla bling-blingiä, mutta jotain kyllä.
Rahassa ei voida mitata kaikkea, mutta ruoka, vaatteet, harrastukset, asuminen ja opiskelut myöhemmin, maksavat kaikki. Matkat, kouluretket, harrastusretket, ja joululahjat, kaikki maksaa.
Terveydenhoito, vakuutukset, kaikki maksaa.
Kysymys kuuluukin siis, oletteko te (eli me) antaneet takaisin niin paljon, ettei sitä voi rahassa mitata, onko meillä (eli myös teillä) oikesti annettavaa, vai teemmekö lapsia vaan itsekkäästi, koska haluamme, tai koska kuuluu, ja sitten pihistelemme kaikesta ja tuomitsemme heidät tähän samaan...
Lapset antavat paljon, pystymmekö me aikuiset siis vastaamaan siihen?
Sitä minä ainakin mietin.
Hankimme lapsemme nuorena, molemmilla minimipalkat (mutta vakinaiset työpaikat) ja asuntolaina päällä, johon meni toisen palkka. Meillä oli rakkaus, velat ja 2 ihanaa lasta. Rahaa ei ollut juuri mihinkään, mutta riitti, että meillä oli toisemme ja lapset ja yhdessä oleminen.
Nykyään työttömyyden ollessa huipussaan, tilanne on tietysti toinen ja on varmaan järkevääkin odottaa, kunnes edes toisella on vakityö.
No joo, teillä on aikaa. Täällä työttömyysprosentti on korkea, ja koulutuksista huolimatta vakityötä ei ole löytynyt, minulla ikää yli 30 vuotta ja olen nainen. Tik-tak. Mutta. Riittävän hyvää ja vakaata suhdetta en ole löytänyt. Avoliittoni päättymisen jälkeen tein päätöksen, että mikäli ei löydykään, olen yksin, kerran vuodessa olen jotain tapaillut, mutta ei sinnepäinkään. Joten senkin puoleen jään ehkä lapsettomaksi, lapsi sitoo kuitenkin niin paljon ja jos en voi sen lapsen isään sitoutua loppuelämäksi, en kyllä tee lapsiakaan. No, eihän se varmaa olisi sekään, mutta varmempaa kun vääntää lapsi kenelle tahansa tai ajattelematta.
No, yksin voisi lapsen saada tai adoptoida, - jos olisi rahaa. Mitä tarjottavaa köyhällä pätkätyöläisellä on? Velan maksu opintolainoista on vaikeaa, laskut painaa, ja jokaikinen kuukausi on jo omine menoineen yhtä taistelua. Tulevaisuudelta en enää edes odota mitään. Miksi tähän lapsia hankkisi? Mitä tarjottavaa olisi? Ei pysty tarjoamaan edes kolmiota, ökytalot eivät ole mielestäni järkeviä kuitenkaan. En todellakaan ottaisi talon takia muutenkaan mitään 300 000 velkaa, mutta hei, minne se lapsi: yksiöön vai kaksioon? Ei ole varaa harrastuksiin, joo, pienen vauvan vaatteet saa tutuilta, kirpputoreilta jne. mutta entäs muuten? Terveydenhuolto täällä on ajettu ihan alas, tilanne on turvaton ja surkea, ja yksityisellä vakuutuksella ei tee mitään, jos ei voi maksaa ensin itse. Joten en pysty takaamaan edes terveyttä. En pysty ostamaan lääkkeitä. Ja mitä, ruokaa, joo, nään itsekin välillä nälkää, koska ei olekaan mennyt rahat sentilleen oikein. Lapsi tähän?! Joo, varmaan.
Onko kivaa jäädä yksin ja lapsettomaksi köyhyyden takia, kun on oikeasti hakenut parhaimmillaan 100 työpaikkaa vuodessa, ja yrittänyt oikeasti panostaa työhakemuksiin jne... Onko kaksi ammattia siis liikaa, vai liian vähän: korkeakouluun kun ei ole vaan varaa. Kaksi vuotta työkkärituella, se on vasta puolet. Olen käynyt ennenkin töissä koulujen kanssa yhtäaikaa, ja viimeksi hain lisää töitä koko kolme vuotta... Kilpailu alipalkatuista työehtoja rikkovista paikoista on sekin kovaa, ja siis älytöntä! Meillä oli viikonloppuja myöten koulutehtäviä, missä välissä voi käydä enää töissä, jos aikoo oikeasti täyspäiväisesti opiskella ja oppia... No, joo. Kesät ei riitä.
Niin, että köyhyys, työttömyys, ja olematon tulevaisuus. Minä en ainakaan lasta tee näin. Haluaisin lapsia ja pidän lapsista, mutta siinäpä se: en tieten tahtoen halua lapsia vaan itsekkään halun takia, vaan lasten saamisen vuoksi. Lapsettomuutta olen surrut jo pari vuotta, koska se sattuu, ettei ehkä saa edes valita, mutta tätä en toivo kenellekään. En pysty säästämään enempää enkä elättämään ketään toista edes pienituloisena. Kaikkea ei lasten tarvitsekaan saada, eikä oppia ahneiksi, mutta ei kyllä totisesti tähän puutteeseen ja kurjuuteenkaan.
Varmaan saisi jotain tukia, mutta itse en hae edes toimeentulotukea, vaikka olen siiihen oikeutettu. Vihaan noita tukilaitoksia, ja niiden ylimielistä henkilökuntaa. Vihaan sitä, että tässä paskamaassa ei tehdä OIKEASTI mitään siihen, että ihmisillä olisi töitä, palkka ja toimeentulo, vaan yritetään luoda orjatyöläisiä, köyhien luokka ja syyllistää sitten heitä itseään siitä... No, ja sitä rataa. Minulla ei ole enää montaa vuotta aikaa, ja siinähän ei sitten ole. Tähän maailmaan en yhtään lasta tee.
Jos sydän on jo särkynyt ja unelmat murskautuneet, oppii kipua kestämään.
Hyvä Suomi! On lottovoitto syntyä Suomeen... Niinpä, uskokaa mitä uskotte.
Kirjoitit juuri niinkuin asiat on! Ei mitään lisättävää!