Oletko ylpeä kokemattomuudestasi?

Miehille on, naisille ei.

En oo ylpeä siitä etten osaa asioita kuten muut tai omaa kokemusta. En kuitenkaan sitä häpeäkkään.

En ole koskaan lentäny lentokoneella - ja ylpeä siitä!

Teininä olin jollain kieroutuneella tavalla ylpeä siitä, kun ei ollut kokemusta niin pystyi kerskailemaan sillä, että olen kunnollinen mies, jolla ei ole koskaan ollut yhden yön juttuja jne.

Todellisuudessa olisin kuiteskin harrastanut seksiä, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

Kyllä neitsyys oli häpeä, eikä atm:ien sanomiset sitä muuksi muuta.

Olen seurustellut lyhyesti / harrastanut seksiä vain yhden naisen kanssa, ja kyllä häpeän sitä. Ennen en sitä hävennyt, mutta kun nykyään kaikki pienetkin mahdollisuuteni naisten kanssa kariutuvat siihen etten ole "seurustellut oikeasti" , joten olen alkanut sitä häpeämään.

Plusmiinusnolla...

En häpeä, koska etsin vain tosirakkautta, mutta tunnen ulkopuolisuutta. Tämä ei ole minun yhteiskuntani ja nämä eivät ole minun arvojani. En kuulu. Ei ole mitään rakennettavaa, eikä mitään minkä vuoksi taistella. Enkä halua lapsia tähän yhteiskuntaan, missä kaltaiseni introvertti on pelkkä hylkiö.

Ehkä minä olen sitten vähän hullu, mutta uskon että vain todella sairaat tuntevat itsensä terveiksi tässä nykymaailmassa.

Olen tyytyväinen kokemattomuuteeni, koska olen pystynyt elää elämääni tavalla, joka tuntuu minusta pohjimmiltaan oikealta. Minulla on jollakin tavalla ehjä ja vapaa olo kokemattomuuteni takia. Olen päätynyt moniin tilanteisiin, joissa olisin voinut menettää neitsyyteni, mutta jollakin tavalla olen aina epäillyt, että se olisi virhe ja niinhän se olisikin aina ollutkin jälkeenpäin ajatellen. Saisin seksiseuraa sormia napsauttamalla, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Parisuhdekin on alkanut epäilyttää, olisiko siitä loppujen lopuksi enemmän iloa vai päänvaivaa. En tiedä, pitäisikö jättää seksi parisuhteeseen (johon en välttämättä päädy kovin pian...) vai hankkia seksisuhde jossakin vaiheessa.

En ole ylpeä siitä, en. Se tuntuu kielivän siitä, että olen epäonnistunut elämässäni, tai ainakin yhdellä sen osa-alueella. En nyt varsinaisesti häpeäkään sitä, ja jos joku tulisi kysymään sitä suoraan, voisin hyvinkin kertoa totuuden. Selityskin on valmiina: en ole vain kohdannut sopivaa naista. (Selitys ei luultavasti menisi läpi, ja ainakin joku voisi päätellä siitä etten tapaa ollenkaan naisia, ts. olen täyserakko).

Kyllä se oli häpeä.

en häpeä sitä, ettei ole paljon kokemusta, vain eräiden kokemusten laatua... osaanpahan välttää suurempia virheitä jatkossa...

En ja ei

Ei kiinnosta koko homma. Paskaako se kenellekään kuuluu olenko neitsyt vaiko en.

Ei todellakaan ole ainakaan seksin suhteen! Yhdenillan harrastajilla kun on aina helpommin kaikkia sukupuolitauteja, masennuksia ja vahinkoraskauksiakin esimerkiksi, että näillekkö minun pitäisi sitten olla kateellinen? :D On se tosin hyvä että edes jotain muita kokemuksia on tullut naisista, että edes tietää niistä paremmin ja osaa olla.

Kyllä vähän. Toisinaan olisi kiva kohdata se oikea.

Minulla on ikääni nähden harvinaisen vähän kokemusta. En ole harrastanut yhden yön juttuja, enkä seurustellut ympäristön paineiden vuoksi, vaan rakkaudesta. Omasta mielestäni se on pelkästään hyvä asia, vaikka tällaisiä ihmisiä pidetäänkin outoina, mikä tosin ei minua haittaa lainkaan. Pikemminkin päin vastoin.