Raamattu ja ahdas portti

Pyhä Henki antoi opetuslapsille rohkeuden julistaa evankeliumia (Apt. 1:8). Ensimmäisessä herätyskokouksessaan Pietari julisti yksinkertaisen sanoman pelastuksesta Kristuksessa:

Apt. 2:37–42 “Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ‘Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’ Niin Pietari sanoi heille: ‘Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.’ Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ‘Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta’. Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.”

Jumalan seurakunta oli saanut muodon. Tälle sekalaiselle, pääosin oppimattomalle joukolle Jeesus antoi käskyn viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan:

Matt. 28:18–20 “Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ‘Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.’"

Mark. 16:15–20 “Ja hän sanoi heille: ‘Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.’ Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.”

Muutamassa sadassa vuodessa evankeliumi oli levinnyt koko tunnettuun maailmaan. Yhä tänäänkin Kristuksen ruumiin jäsenet ulottautuvat eri puolille maailmaa ja kutsuvat ihmisiä pelastukseen. Seurakunta kasvaa ja voi hyvin. Jossain päin sitä vainotaan ja silti se kasvaa. Meillä Euroopassa on asiat liiankin hyvin ja osa seurakunnista nukkuu onnensa ohi. Meidän tulee valvoa, että meillä on öljyä lampussamme kun Herramme tulee. Pakanoiden luku ei ole vielä täysi, joten aikaa on vielä jäljellä (Room. 11:25–26). Välillä kuulee uhkailtavan, että meillä on kiire julistaa evankeliumia kun viimeiset päivät on käsillä. Tilanne on kuitenkin päinvastainen. Saatanalla on kiire eksyttää niin monia kuin mahdollista, sillä sen loppu on lähellä. Jostain kumman syystä Jumala antoi tämän kalliin ilosanoman meidän vajavaisten ihmisten haltuun ja meidän kauttamme, Pyhän Hengen kautta ja voimassa Hän etsii kadotettuja.

Jatkuu...

Isän tahto on, ettei yksikään joutuisi kadotukseen (Matt. 18:14). Miksi kuitenkin vain harvat pelastuvat ja kulkevat läpi ahtaan portin? Miksi “monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”? Jeesus antaa tähän vastauksen vertauksessaan Jumalan valtakunnasta:

Matt. 22:1–14 “Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi: ‘Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa. Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'. Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen; ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.' Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi. Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

Jumalan valituiksi osoittautuivat ne, jotka ottivat kutsun vastaan, niin hyvät kuin pahat. Valintaa ei tehdä tekojen ja saavutusten perusteella, vaan yksin armosta:

Ef. 2:4–9 “mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”

Portti on ahdas koska meidän ylpeytemme on niin suuri. Me haluamme olla kaikista riippumattomia, itsemme herroja. Usko vaatii nöyryyttä, sen tunnustamista, että ilman armoa me olemme tuomittuja. Vain yksin Kristus on voimallinen vapauttamaan meidät synneistämme ja pelastamaan Jumalan lapseuteen. Siksi Jumala joutuu meitä kutsuessaan usein viemään meidät äärirajoille, yli sen minkä jaksamme omassa voimassa kantaa, niin että joudumme huutamaan Herraa avuksemme. Silloin Hän tulee ja pelastaa meidät. Jokaisen, joka on valmis luopumaan kaikesta ja seuraamaan Jeesusta. Jokaisen, joka alistuu karitsan veressä pestäväksi ja Pyhässä Hengessä pyhitettäväksi:

Apt. 2:21 “Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”

Kun olemme ottaneet vastaan Kristuksen, Hän antaa meihin Henkensä ja aloittaa puhdistamaan ja pyhittämään meitä (2. Tess. 2:13). Myös pyhitys tapahtuu armosta, koska Hänen Henkensä saa meissä yhä enemmän sijaa ja Hän kuolettaa lihamme ristille (Room. 8:1–17). Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää, vaan sen hyvän minkä me teemme, teemme Kristuksessa ja Hänen edeltä valmistamissaan teoissaan (Gal. 2:19–20).

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että meidät on kutsuttu hääjuhlaan. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme! Hän on meidän tulevaisuutemme ja toivomme. Hän kutsuu jokaista lapsekseen ja Hänellä on hyvä tahto meitä jokaista kohtaan. Myös niitä jotka Häntä herjaavat ja tietämättömyyttään pilkkaavat. Kaiken kruununa on rakkaus, joka Hänessä ja Hänen kauttaan meissä vaikuttaa.

Aamen. Laurentius hallitsee homman :) Teuvo, luepas sinäkin tämän aloituksen tekstit huolella.