Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian puoli vuotta. Aika ei ole kovin pitkä, mutta olemme silti suunnitelleet tulevaisuutemme pitkälle, ja olen aika varma että tämän ihmisen kanssa haluan viettää loppuelämäni.
Meillä on kuitenkin suhteellisen suuri ongelma. Poikaystäväni on helluntailainen ja itse olen evankelisluterilainen. Heidän seurakunnassaan on sääntö, että täytyy mennä naimisiin ennen yhteenmuuttoa, muuten erotetaan seurakunnasta. Olemme puhuneet asiasta paljon, mutta se ahdistaa mua ihan mielettömästi edelleen. Olen aina ajatellut seurustelevani monta vuotta, sen jälkeen yhteenmuutto, kihloihin, naimisiin ja lapsia. Yhtäkkiä tämä ajattelutapa pitäisi muuttaa niin, että vasta naimisiinmenon jälkeen saisimme asua saman katon alla? Ahdistaa ajatus! Toisen oppii oikeasti tuntemaan vasta siinä, kun pitää olla yhdessä 24/7 ja sopia säännöistä ja tehdä arkisiakin asioita yhdessä. Haluan kuitenkin mennä naimisiin vain kerran, enkä halua erota ihmisestä siksi, että tutustun todelliseen häneen vasta kun olemme jo avioliitossa.
Tämän takia poikaystävälläni on kiire kihloihin. Hän meinaa ilmeisesti kosia vuoden seurustelun jälkeen… Todella aikaista. En halua pitää kiirettä! Vuoden jälkeen suhde saattaa olla vielä alkuhuumaa, eikä alkuhuumassa saisi vielä tehdä tollaisia päätöksiä. Eikä meillä ikääkään ole vielä kovin paljon, 18 ja 19.
En tiedä mitä teen. En ole koskaan ennen kuullut helluntailaisilla olevan tällaisia sääntöjä. Apua? Toivon ettei mua nyt tuomittaisi vähäisen iän tai seurusteluajan takia. Ahdistaa.
Meillä on kuitenkin suhteellisen suuri ongelma. Poikaystäväni on helluntailainen ja itse olen evankelisluterilainen. Heidän seurakunnassaan on sääntö, että täytyy mennä naimisiin ennen yhteenmuuttoa, muuten erotetaan seurakunnasta. Olemme puhuneet asiasta paljon, mutta se ahdistaa mua ihan mielettömästi edelleen. Olen aina ajatellut seurustelevani monta vuotta, sen jälkeen yhteenmuutto, kihloihin, naimisiin ja lapsia. Yhtäkkiä tämä ajattelutapa pitäisi muuttaa niin, että vasta naimisiinmenon jälkeen saisimme asua saman katon alla? Ahdistaa ajatus! Toisen oppii oikeasti tuntemaan vasta siinä, kun pitää olla yhdessä 24/7 ja sopia säännöistä ja tehdä arkisiakin asioita yhdessä. Haluan kuitenkin mennä naimisiin vain kerran, enkä halua erota ihmisestä siksi, että tutustun todelliseen häneen vasta kun olemme jo avioliitossa.
Tämän takia poikaystävälläni on kiire kihloihin. Hän meinaa ilmeisesti kosia vuoden seurustelun jälkeen… Todella aikaista. En halua pitää kiirettä! Vuoden jälkeen suhde saattaa olla vielä alkuhuumaa, eikä alkuhuumassa saisi vielä tehdä tollaisia päätöksiä. Eikä meillä ikääkään ole vielä kovin paljon, 18 ja 19.
En tiedä mitä teen. En ole koskaan ennen kuullut helluntailaisilla olevan tällaisia sääntöjä. Apua? Toivon ettei mua nyt tuomittaisi vähäisen iän tai seurusteluajan takia. Ahdistaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et mene naimisiin sen kanssa.
Mitähän sun vanhemmat sanoo tuohon? Itse olin 18 aikoinaan kun seurustelin Jehovan todistajan kanssa. Poika ei sinänsä ollut kovin uskovainen, mutta perhe oli ja jonkin verran piti heillekin "esittää". Kuitenkin mentiin kihloihin lyhyen seurustelun jälkeen mutta mun osalta se jäi siihen, en suostunut tai pitänyt vaihtoehtonakaan naimisiin menemistä niin aikaisin.
Asuttiin yhdessä jonkin aikaa kunnes toisen tavat (ryypiskely, saamattomuus) alkoi ärsyttää suunnattomasti. Heitin miehen pellolle.
Ootko tavannut poikaystäväsi vanhempia? Oletteko jutelleet miten asiat sujuvat (lapsien uskonnot, kasvatus ym...) jos joskus pääsette niin pitkälle? Puoli vuotta on todella vähän, jonka ajan olet poikaystäväsi tuntenut. Onko hänen yhteisössään suvaittua että sinä et käänny helluntalaiseksi? Lue ja ota selvää tuosta uskontoliikkeestä, ihan vaikka googlesta.
Eri uskontokuntien väliset liitot voi hyvinkin toimia, mutta sellaisessa jossa toisen uskonto on hyvin ehdoton, täytyy toisen osapuolen taipua yleensä näihin "ehtoihin". Minulle se ei ainakaan olisi unelma parisuhde. Älä tee liian hätäisiä päätöksiä, saatat myöhemmin katua omaa "suvaitsevaisuuttasi" ja hyväuskoisuuttasi. Tulikohan tästä teksistä nyt mitään tolkkua :)
Tutustu uskontoon ehdottomasti ennen kuin jatkat suhdetta pidemmälle. Yleensä näissä lahkolaisuuksissa on sitä, että jos ei noudata sääntöjä, joutuu lahkon hylkäämäksi. Monelle se on sietämätöntä, että jos et noudata sääntöjä, vanhempasi, sukusi ja ystäväsi sulkevat sinut yhteisöstä pois.
Lahkoissa lapset kasvatetaan lahkon uskontoon mukaan. Lahkoissa tahtoo olla se ongelma, että ei saa kritisoita eikä puuttua mihinkään ongelmakohtiin. Siksi esimerkiksi raiskauksista, pedofiliasta ja insestistä vaietaan, koska lahkon johtohahmot ovat kuin diktaattoreita, joita ei saa arvostella.
Minusta sinun kannattaa käydä mukana heidän kirkollisissa toimituksissa ja hänen helluntailaisen sukunsa luona, jotta näet, millaista se elämä on, kun vuoden kohokohta on helluntailaisten suviseurat jne. Silloin tiedät, että mihin olet sitoutumassa.
Odota kaksi vuotta, että suhteenne arkipäiväistyy. Suhteessa intohimo kestää puolesta vuodesta kahteen vuoteen, joten vasta sen jälkeen alat pystyä ajattelemaan normaalimmin, kun ensihuuma on ohi.
En halua olla negatiivinen, mutta lahkoissa on toki hyvääkin esim. yhteisöllisyys, mutta se voi olla myös tukahduttavaa, kun yksilöllä ei ole oikeuksia, vaan asiat tehdään aina suurempaa kokonaisuutta ajatellen (perhe, suku, yhteisö, kirkko). Jos teette lapsia ja haluatkin erota, niin ongelmana on ne lapset. Vaikka sinä lähtisit pois, niin lapsilla on oikeus isäänsä ja he joutuvat elämään helluntailaisessa ympäristössä.
P.S. Lue myös uskontojen uhreista netissä. Sieltä saat myös toisenlaista näkökulmaa.
Huitsinnevada -nimellä googlettamalla löytyy foorumi jossa ex-helluntalaiset tilittävät kokemuksistaan lahkossa. Saattaa avata silmiä että mistä siinä touhussa on kyse.