joo elikkä nyt kävi sillä tavalla että alotin suhteen yhden -92 kanssa.itse olen -90.Meillä on ollut vähän vaikeaa,koska kyseinen henkilö käy inttiä ja hän myös pelaa.Olen huomannut että hänen kämppänsä on hirveän sotkuinen ja hän tuntuu aika välinpitämättömältä.Olen tässä parisuhteessa panostanut varmaanki kummankin edestä,tiedättehän ihmisen joka pelaa paljon,ei taida olla kovin hyvä mitenkää suhteessa?Hän käy viikonloppuisin lomilla joten emme kerkeä tehdä paljon mitään.Hän pitää kaikki ajatukset myös sisällääm,joten kommunikointi on vaikeaa. Lisäksi hän on todella mustasukkainen kaikista miespuolisista kavereistani..Tässä yksi päivä kuulin,että hänen eksänsä on tullut taas kuvioihin.. Oli jutellut minunkin eksälle must ja tän-92 suhteesta,oli myös pyytänyt minun eksääni kaveriksi fb. Ja minut tämä nykyiset eksä ignoraa koko ajan.. Minä rakastan mun nykyistä,mutta onko siinä mitään järkeä? Pitäisikö olla huolestunu?
draamaa.ja muutenkin vaikea suhde
poisoni
4234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kovin ootte miinuksilla, ehkä sen takia on vaikea suhde.
Olen ollut aikaisemmin vähän samanlaisessa suhteessa, jossa toinen ei tuntunut panostavan yhtään, vaan tietokone ja ryyppääminen tuntui vievän kaiken yhteisen ajan. Ensin tämä mies oli ollut todella mukava ja huolehtivainen, sekä osteli minulle lahjoja ja tuntui, että olin löytänyt unelmieni kumppanin. Sitten puolen vuoden päästä seurustelun aloituksesta aloin huomata pieniä kyllästymisen merkkejä. Ajattelin että ne johtuivat vaan stressistä, mutta siitä vielä puoli vuotta, ja tuntui että seurustelin aivan eri ihmisen kanssa johon olin alunperin tutustunut. Hän oli päivät töissä ja pelasi illat, ja viikonloput kuluivat viihteellä miehen kavereiden kanssa. Olin siinä vaiheessa jo liian kiintynyt henkilöön, joten suljin silmäni kaikelta ja toivoin mielessäni, että hän palaa vielä ennalleen. Olimme jo muuttamassa yhteen, kun todella aloin miettimään asioita. Tuntui, että olin miehelle enemmän äiti kuin kumppani. Emme olleet pitkään aikaan pystyneet juttelemaan kunnolla, koska mies ei kertonut enää mistään iloista tai suruistaan minulle. Olin aivan rikki, enkä tiennyt mitä tehdä. Siinä vaiheessa kun sanoin haluavani jutella hänen kanssaan meidän suhteesta ja hän haistatti vain paskat, päätin, että tämä on nyt ohi. Jälkeenpäin harmittelen, miksen nähnyt miehen lapsellisuutta aikaisemmin. Onneksi emme kuitenkaan ehtineet muuttaa yhteen. Rakkaus sokaisee, se on nyt todistettu.
Sinun tilanteessa mies on armeijassa, joten yhteinen aika on jo muutenkin vähissä. Armeija stressaa, ja tuli itsekin se huomattua silloin joskus inttileski-aikoihin. Exäni (ei sama kuin aikaisemmassa tekstissä) ei silloin juurikaan jaksanut huolehtia lomilla siivouksesta, vaan käytti ajan mielummin baareissa. Raskas arki, raskaat huvit. Sinuna en vielä tekisi mitään äkkinäisiä liikkeitä, jospa miehen todellinen luonne paljastuisi intistä päästyään, se voi olla hyvin erilainen millaisena sen nyt näät.
kaverit on sanonu et pitäs jättää se,mut haluan tarkastella ite ja tälleen. Ovat hirveen vihaisii kun en ossaa tehdä kuulema asialle jotakin. Mitä voi edes tehdä kun viikonloppuki on niin lyhyt.,
niiin ja sit tässä on sellaine juttu myös että sen mun nykyisen eksä yrittää olla väleis mun nykysen ja mun eksän kanssa.. mun eksä kyllä sano ettei sitä kiinnosta kuunnella sitä nykyisen eksää,mut sanooko vaan.. ja se yrittää varmaan mun nykyistä saaha takaisin.. vai milt kuullostaa?