Olen 40 vaimo, kahden kouluikäisen lapsen äiti.
Sukupuolisen haluni ja tarpeeni ovat kovemmat kuin miehelläni. Lisäksi haluaisin esim. suuseksiä, mistä mieheni ei pidä. Lasten syntymän jälkeen olen tullut vaan entistä halukkaammaksi. Olen kuitenkin pysynyt ns. kaidalla tiellä. Muita miehiä ei ole ollut.
Toisen lapsen syntymän jälkeen mieheni ei ole juurikaan tehnyt aloitteita. Miehellä ei ole toista naista, hän ei kuluta aikuisviihdettä ja kieltää olevansa myöskään homo. Hän on ehkä jonkinsortin "aseksuaali", koska hänen mielestään vähäseksinen avioliitto on ok.
Aiemmin jaksoin houkutella hänet aktiin kerran viikossa, mitään haleja tai puseja meidän välillämme ei ole. Hän työntää minut aina pois.'
Olen jopa joutunut käyttämään aikuisviihdettä. Usein olen myös harrastanut sooloseksiä. Nyt en kohta jaksa sitäkään. Tunnen itseni arvottomaksi. Alan olla todella masentunut. Sillä jotenkin olen tajunnut, että mikään, ei sitten mikään tule koskaan muuttumaan. Mieheni ei suostu pari-/ seksuaaliterapiaan. Avioeroko ainoa vaihtoehto, pitkällä tähtäimellä. Te, vähäseksisen avioliiton takia eronneet, kerrotteko kokemuksistanne. Todella tyly tilanne olla sukupuolisesti hylätty, ja vielä suht´nuorella iällä. Hyviä vuosia seksin saralla olisi vielä monia edessä. Olemme mieheni kanssa samanikäiset.
Sukupuolisen haluni ja tarpeeni ovat kovemmat kuin miehelläni. Lisäksi haluaisin esim. suuseksiä, mistä mieheni ei pidä. Lasten syntymän jälkeen olen tullut vaan entistä halukkaammaksi. Olen kuitenkin pysynyt ns. kaidalla tiellä. Muita miehiä ei ole ollut.
Toisen lapsen syntymän jälkeen mieheni ei ole juurikaan tehnyt aloitteita. Miehellä ei ole toista naista, hän ei kuluta aikuisviihdettä ja kieltää olevansa myöskään homo. Hän on ehkä jonkinsortin "aseksuaali", koska hänen mielestään vähäseksinen avioliitto on ok.
Aiemmin jaksoin houkutella hänet aktiin kerran viikossa, mitään haleja tai puseja meidän välillämme ei ole. Hän työntää minut aina pois.'
Olen jopa joutunut käyttämään aikuisviihdettä. Usein olen myös harrastanut sooloseksiä. Nyt en kohta jaksa sitäkään. Tunnen itseni arvottomaksi. Alan olla todella masentunut. Sillä jotenkin olen tajunnut, että mikään, ei sitten mikään tule koskaan muuttumaan. Mieheni ei suostu pari-/ seksuaaliterapiaan. Avioeroko ainoa vaihtoehto, pitkällä tähtäimellä. Te, vähäseksisen avioliiton takia eronneet, kerrotteko kokemuksistanne. Todella tyly tilanne olla sukupuolisesti hylätty, ja vielä suht´nuorella iällä. Hyviä vuosia seksin saralla olisi vielä monia edessä. Olemme mieheni kanssa samanikäiset.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Oliko teillä seksiä (jos oli niin minkä verran/vko) liiton eka vuosien aikana?
Valitettavasti seksi loppuu monilta, niin meiltäkin. Edellisestä kerrasta on yhdeksän vuotta, mutta käytännössä se loppui jo lasten syntymään monta vuotta aikaisemmin.
Muista, että kenelläkään ei ole oikeutta vaatia seksiä. Miehesi ei tee väärin sinua kohtaan eikä aiheuta pahaa oloasi. Sinulla toisaalta ei ole aihetta arvottomuuden tunteeseen. Yksi elämän vaihe on yksinkertaisesti jäänyt taakse.
Ymmärrän, että elämän kaventuminen masentaa, mutta nyt on tärkeintä hoitaa lapset kunnialla aikuisiksi. Sen jälkeen voit lähteä seikkailemaan, jos kiinnostusta vielä on.
"Muista, että kenelläkään ei ole oikeutta vaatia seksiä. Miehesi ei tee väärin sinua kohtaan eikä aiheuta pahaa oloasi"
Tästä olen kyllä aika lailla eri mieltä. Kenelläkään ei toki ole oikeus vaatia seksiä mutta toisen osapuolen pitää aikuisena ihmisenä ymmärtää mitä seksittömyys ja muunkin läheisyyden puute avioliitossa aiheuttaa. Ei mies voi vain paeta todellisuutta toteamalla että "ei huvita" ja se ei sitten saisi vaikuttaa mihinkään kun mitään ei kuulemma saa vaatia. Minusta avioliitossa on oikeus olla sellainen kuin on ja saada sille myös ymmärtämystä. Jonkinlainen kompromissi pitää voidaa saavuttaa ja ratkaisuja etsiä jos toinen ei kerta kaikkiaan voi olla tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa sellaisena kuin se on. Kyllä avioliitossa on sen verran velkaa sille toiselle jos rakastaa.
Ap:lle sanoisin etää puhu vielä miehesi kanssa. Kysy häneltä suoraam ymmärtääkö hän että hän tekee sinut nykyisellä suhtautumisellaan onnettomaksi ja että sillä on väkisinkin vaikutuksia avioliittoonne. Ja eikö hän ole valmis tekemään mitään sinun ja liittonnen eteen, esim. tulemaan parisuhdetarapiaan. Jos ei, se kertoo kyllä aika paljon siitä miten paljon hän liittoanne arvostaa...
"Ei mies voi vain paeta todellisuutta toteamalla että "ei huvita" ja se ei sitten saisi vaikuttaa mihinkään kun mitään ei kuulemma saa vaatia. Minusta avioliitossa on oikeus olla sellainen kuin on ja saada sille myös ymmärtämystä."
Siis saako se mies olla sellainen kuin on vai ei?
Seksi voi toisille olla yhtä vastenmielistä, kuin se on toisille välttämätöntä. Jos siis toinen puoliso hyppää kaivoon mieluummin kuin harrastaa seksiä ja toinen hyppää kaivoon mieluummin kuin on ilman, kenen pitää taipua?
Sitten se suurin ongelma: jos puoliso on seksissä mukana vastentahtoisesti, kenen seksinpuutteen se tyydyttää?
Saa jokainen olma sellainen kuin on mutta pitää myös ymmärtää että kaikki vaikuttaa suhteeseen. Siis voin olla haluamatta seksiä mutta minun pitää ymmärtää tekeväni toisen silloin onnettomaksi. Se on se pointti.
Ja ihminen voi myös löytää uusia ajattelutapoja jos haluaa. Jos seksi tuntuu kauhean vastenmieliseltä, voi myös miettiä miksi. Ajatteleeko kenties asioita väärältä kantilta. Miksi olisi vastenmielistä tehdä toiselle hyvää ja antaa nautintoa. Ja jos antaisi, saisi kenties myös toiselta sellaista mitä itse kaipaa.
Totta, joka sana.:)
"Siis voin olla haluamatta seksiä mutta minun pitää ymmärtää tekeväni toisen silloin onnettomaksi."
Haitallista ja aiheetonta syyllistämistä. Halut ja haluamattomuudet eivät ole omassa kontrollissa.
"Jos seksi tuntuu kauhean vastenmieliseltä, voi myös miettiä miksi."
En usko, että ihminen tietää, miksi haluaa tai ei halua jotakin, oli kyse seksistä, musiikista, ruuasta, penkkiurheilusta tai muusta.
"Miksi olisi vastenmielistä tehdä toiselle hyvää ja antaa nautintoa."
Koska näkökulmasi on mielestäni hieman nurinkurinen, vastaan kärjistäen: jos hyvä kaverisi olisi homo ja puutteessa, suostuisitko menemään hänen mielikseen sänkyyn hänen kanssaan? Miksi olisi vastenmielistä tehdä toiselle hyvää ja antaa nautintoa?
Mutta vaikka seksi olisi yhdentekevä suoritus, se vie aikaa ja käy työstä. Lisäksi ihmettelen, kuka puoliso haluaisi sellaista työsuoritusta, vaikka olisi kuinka puutteessa?
Minusta ei ole mitään syyllistämistä vaan ihan vain kiistämätön fakta että jokaisen tekemiset tai tekemättömyydet vaikuttavat siihen parisuhteen toiseen osapuoleen. Se on vain hyväksyttävä. Jos ei hyväksy, on parempi elää yksin.
Muutenkin kommenteistasi kuultaa jonkinlainen itsekkyys. Tärkeää on vain se mitä sinä haluat, ei se mitä toinen haluaa. Parisuhteessa kumppanin pitäisi olla se läheisin ihminen jonka onnellisuuden ja hyvinvoinnin pitäisi olla meille tärkein asia. Jos ei ole, voi kysyä mitä me oikein rakastamme, oikeaa ihmistä tarpeineen ja haluineen vai vain jotain omaa kuvaamme parisuhteesta.
Esimekkisi puutteessa olevasta homokaverista on myös kuvaava. Itse laitan aina vaimoni kavereiden edelle oli kyse mistä tahansa. Ja seksihän on joka tapauksessa niin intiimi asia että ei siinä tehdä palveluksia kelle tahansa.
En minäkään rakasta ihan kaikkia asioita joita vaimoni suhteessa tahtoo ja tarvitsee mutta teen niitä silti siksi että tiedän tekeväni niillä hyvää niin hänelle kuin koko suhteellekin.
"Muutenkin kommenteistasi kuultaa jonkinlainen itsekkyys. Tärkeää on vain se mitä sinä haluat, ei se mitä toinen haluaa."
Mitä minä haluan?
"Mitä minä haluan?"
Olla juuri sitä mitä olet välittämättä lainkaan siihen mitä se vaikuttaa läheisiin ihmisiisi. Näin minä ainakin olen kommenttisi ymmärtänyt.
Puhuin ihan yleisesti ihmisistä ja seksivelvollisuudesta erityisesti. Mutta toimii se myös muissa asioissa. Haluan tehdä yhdessä vain niitä asioita, jotka innostavat kaikkia osapuolia.
Meidän tapauksessamme vaimo olisi urhoollisesti suostunut säännölliseen seksiin, mutta myönsin hänelle "vapautuksen", koska siitä ei olisi ollut kenellekään mitään iloa, päinvastoin.
"Puhuin ihan yleisesti ihmisistä ja seksivelvollisuudesta erityisesti. Mutta toimii se myös muissa asioissa. Haluan tehdä yhdessä vain niitä asioita, jotka innostavat kaikkia osapuolia."
Se toki toimii jos noita yhteisiä kaikkia innostavia asioita on tarpeeksi paljon ja ne ovat niitä molemmille tärkeitä asioita. Pääasiahan on että kaikki voivat kokea olevansa tärkeitä ja tyytyväisiä. Tietyt asiat (kuten seksi, läheisyys, henkinen yhteys jne.) ovat kuitenkin lähes kaikille ihmisille niitä perustavaa laatua olevia asioita joista on hankala tinkiä paljon ilman että se vaikuttaa yleiseen hyvinvointiin.
Ja monestihan asia on vielä niin että heti suhteen alussa ei edes tiedä että asiat tulevat muuttumaan. Usein on niin että molemmat ovat alussa hyvinkin innokkaita seksiin ja sitä on paljon. Sitten myöhemmin se vähenee ja välillä toinen menettää mielenkiintonsa kokonaan. Silloin suhde on muuttunut ilman että halukkaampi osapuoli on voinut siihen varautua.
Siksi monesti niissä on tehtävä myös joitakin kompromisseja jotta molemmat puolisot voivat olla tyytyväisiä. Ei kyse ole pakottamisesta vaan siitä että voi yrittää nähdä asiat toisenkin näkökulmasta. Tietysti jos se tuntuu ihan mahdottomalta niin ei väkisin tarvitse yrittää. Mutta kuten olen monesti sanonut, se kyllä vaikuttaa aina jollakin tasolla suhteeseen. Vai eikö oma päätöksesi "vapauttaa" vaimosi seksistä ole mitenkään vaikuttanut sinuun tai suhteeseenne? Jos ei niin seksi tuskin on ollut sinullekaan alunperin kovin tärkeää.
Totta kai seksittömyys vie mielekkyyden koko elämältä, mutta pointti on se, että asialle ei yleensä voi mitään ja painostus ja syyttely vain pahentavat asiaa.
"painostus ja syyttely vain pahentavat asiaa."
Tämä on luonnollista. Se, mikä on painostusta ja syyttelyä, onkin sitten vaikeampi asia. Onko painostusta jos kerron puolisolleni että seksi on minulle tärkeää ja minun on vaikea olla onnellinen elämässäni ilman sitä? Minusta ei. Se on vain faktan kertomista. Jos en kertoisi puolisolleni syvemmistä tunnoistani, sekään ei minusta olisi oikein. Eikä se jos näyttelisin tyytyväistä mutta olisin pohjimmiltani onneton.
Yhtä hyvin voisi myös ajatella että on ihan ok jos en enää puhuisi vaimolleni kuin ihan välttämättömistä asioista. Sehän olisi kuitenkin vain minun oma asiani eikä sitä saisi yrittää muuttaa vaikka se tekisi vaimoni onnettomaksi liitossamme?
Kyllä asioita pitää voida puida loppuun asti vaikka ne eivät lopulta mihinkään muuttuisi. Silloin molemmilla on kuitenkin aina ollut mahdollisuus ymmärtää toisen näkökantoja ja tuntoja.
Jos toinen haluaa välttämättä kieltää toiselta seksin, voidaan esim. keskustella onko hänestä silloin oikein että hän vaatii toiselta enää uskollisuutta.
Kyllä seksi kuuluu aikuisen ihmisen elämään mielestäni kaikkeudessaan, kunhan se on soveliasta, suostumuksellista (ei pakotusta) ja ei aiheuta esim. fyysisiä haittoja. Ei seksin harrastaminen kuulu vain "yhteen elämänvaiheeseen", vaan ainakin muilla kuin aseksuaaleilla koko loppuikään, kun siihen on valmis ja halukas. Näin omasta mielestäni.
Siksi lähinnä aloin kirjoittaa, että provosoiduin niin pahasti tuosta "Yksi elmän vaihe on yksinkertaisesti jäänyt taakse" -lauseesta.
"Jos toinen haluaa välttämättä kieltää toiselta seksin, voidaan esim. keskustella onko hänestä silloin oikein että hän vaatii toiselta enää uskollisuutta."
Seksiin suostuva ei helpota toisen puutetta, koska vähimmäisvaatimus helpotukseen on se, että kumpikin on hommassa innokkaasti mukana. Sääliseksistä tulee vain vihaiseksi.
"Pihtari" on usein itse puutteessa. Puoliso ei halua, osaa tai voi tätä puutetta helpottaa, joten "antaminen" tuplaa "pihtarin" ahdistuksen.
Uskollisuuden ihanne on tosiaan hieman toinen keskustelunaihe.
"Seksiin suostuva ei helpota toisen puutetta, koska vähimmäisvaatimus helpotukseen on se, että kumpikin on hommassa innokkaasti mukana. Sääliseksistä tulee vain vihaiseksi."
Tästä olen ihan samaa mieltä. Mutta se kai ei ollutkaan tämän keskustelun pointti vaan se, aiheuttaako toisen seksikielteisyys toiselle pahaa oloa. Aika kauan sitten kirjoitit:
"Miehesi ei tee väärin sinua kohtaan eikä aiheuta pahaa oloasi. "
Väärinhän ei sinällään tietysti tee jos toimii niin kuin miltä tuntuu mutta pahaa oloa kyllä voi aiheuttaa, sitä mieltä minä ainakin edelleen olen ja se on se mistä olen kiistellyt. Ja myös siitä, pitäisikö puolison myös ymmärtää että seksin loppuminen välttämättä vaikuttaa suhteeseen ja toisen hyvinvointiin.
"Uskollisuuden ihanne on tosiaan hieman toinen keskustelunaihe."
Niinhän se on mutta limittyy kyllä aika suoraan tähän keskustelemaamme aiheeseen ja nimenomaan siihen ymmärtääkö toinen todella mitä hän toiselle aiheuttaa. Ja onko silloin haluttomalla puolisolla kypsyyttä myöntää että hän on tilanteessa jossa voi olla juuri sellainen kuin haluaa mutta kieltää toiselta sen. Eli olisiko kohtuullista myös itse luopua jostain (siis uskollisuuden vaatimuksesta) kun toinenkin on joutunut luopumaan jostain (siis puolisonsa seksuaalisesta läheisyydestä).
sun kannattais vaihtaa sitä ukkoa jos se ukko ei haluu sulta piparin reunusta, ja jos se toinenkaan ukko ei tykkää suus keksist nii kannattas tylsyttää ne sun hampaat
-> ap
Jospa miehesi on hyvin tietoisesti hiljalleen poistanut sinut elämästään, elikkäs hänen puolestaan suhteenne on ohi ja odottaa vain lopullista niittiä puoleltasi.
sieluntoverisi on oikeessa ja sä oot vasta 40 nii kerkeet plastiikka girurgille ja muista ehkäisypilleri.
Eikös monen naisen periaate ole tälläkin palstalla se, että miehelle ei anneta seksiä eikä myöskään mies saa katsella aikuisviihdettä. Pidetään siis täysi kuiva kausi.
Miten se on siis mahdollista, että nainen saa katsoa pornoa?
Heh.. niin se vain kuule menee.
Mies ei saa valittaa, jos naista ei kiinnosta seksi. Pitää tyytyä siihen henkiseen yhteyteen eikä miettiäkään edes seksiä, saatika hakevansa sitä muualta. Mies on tietysti niin ällöttävä eikä osaa tyydyttää naistaan.. nainen taas ei koskaan voi olla vastenmielinen ja miehen pitää haluta vaik 120 kiloisena häntä ;)
Eikä tietenkää saa katsoa likaista pornoa, kun siitä tulee paha mieli naiselle!! Hyh hyh.. jos erehdyt täällä valittamaan ja kysymään apua, niin miehenä sinut takuulla teilataan ja haukutaan.
Katsos, joillakin naisilla on mielestään monesti valta päättää suhteessa seksin määrä.
Mutta mikäli mies pihtaa, niin syy on silloin vain MIEHESSÄ eikä naisen haluttavuudessa tietenkään. Ja on toki oikeutettua naisen etsiä seksiä muualta.. ja katsoa pornoa. Se on naisen oikeus ja miehen synti. ;)
Tuolleen ajattelee moni ystävättärenikin.. itse en tajua, miksi minulla naisena olisi oikeus päättää mieheni seksihaluista.. tai kieltää pornoa, jos sitä tarttis. No, ei paljoa taida tarvita.. kun saa helpotuksen muutenkin.
Mutta.. se on ikävää, jos syntyy mieheksi. Yleisesti ottaen.. ei kai miehenä oikein ikinä voi tehdä mitään oikein, jos nainen niin päättää. Onneksi kaikki naiset ei ole samanlaisia..
Juuri niin. Puolet naisista on vinksahtaneita ja puolet on sinun kaltaisiasi, onneksi.
Ne vinksahtaneet täällä vain pitävät suurinta meteliä. Onni sellaisella miehellä, joka on löytänyt järkevän naisen.
Minulla sama tilanne,en saa seksiä niin usein kuin haluaisin ja miehellä usein "päänsärkyä". Suuseksistä ei puhettakaan. Olen väsynyt tilanteeseen ja torjutuksi tuleminen tekee todella kipeää.
Olemme siis kohtalotovereita. Pitäisikö (miten voisimme) perustaa yksinäisten hyljeksittyjen vaimojen klubi...Miten tästä eteenpäin? Raskasta on.
Täällä kans yks samaa ikäluokkaa oleva nainen, jonka seksi miehen kanssa on ollut monen monta vuotta ihan kamalan harvinaista herkkua. Ihan rupee itkettää, kun tässä nyt kirjoitan tätä.
En haluaisi käydä vieraissa, koska jotenkin se ihan ällöttääkin ajatuksena. MÄ haluan miestäni ja rakastan häntä.
Jos olemme kahden (meillä 3 teini-ikäistä lasta), mikä harvinaista, saan seksiä ilman varsinaista aktia. Mutta kun mä haluaisin monen tunnin session hyväilyjen ja ihan kunnon jyystämisen kera.
Ehkä mieheni ei enää vaan halua mua... vaikka muuta väittää. Mutta eiköhän teot kerro enemmän kuin tuhat sanaa =(
Inhottavinta tässä on se, että mä rakastan!
Olen jo alkanut epäilemään, että hän pettää. Ja olen kysynytkin sitä, mutta hän vain Olen myös miettinyt, että josko hän sittenkin enemmän miehiin päin suuntautuva? Hän meinaan on ollut pidemmällä lomamatkalla miehen kanssa, joka on vähän "erikoinen". Hänkin kyllä tahollaan naimisissa, mutta...onhan kulissiliittoja ollut maailmansara.
En tiedä... Toivotonta ja raskasta on.
Samaan kerhoon voisin minäkin liittyä. Kanssa 40 nainen. Minulla on paljon isommat halut kuin miehellä, jonka mielestä seksi on aivan yliarvostettua. Ymmärrän hänen näkökulmansa, mutta hän ei ymmärrä minun. Minulle terve ja aktiivinen seksielämä on osa minun olemustani ja hyvinvointiani. Ilman olen joutunut kuitenkin nyt pärjäämään jo kohta kaksi vuotta. Sitäkin ennen sain harvoin ja vaivoin. ja niihin harvoihin kertoihin liittyi myös se, että en todellakaan voinut toivoa tai haluta mitään, pääasia oli, että sain edes jotain.
Toinen puoli miehessäni on se, että hän on ihmisenä mitä rakastettavin ja meillä on hyvä olla yhdessä. Hän koskettelee kyllä, halaa ja suukottelee, mutta se jää aina siihen. Homo hän ei myöskään ole, siitä olen varma, samoin siitä, että ei petä.
Kyllä tästä viitteitä näkyi jo suhteen ekan vuoden jälkeen. Luulin vain silloin nuorena, että minussa on jotain vikaa. Nyt olen alkanut tajuta, että miehelläni ei vain ole kovin kummoinen libido. On kauhean vaikea tilanne. Välillä on puutteesta johtuen aika kireä olo, ja sitten hetkeksi helpottaa, mutta ei tämä ohi mene.
Pettää en myöskään haluaisi, enkä muuten erota hyvästä miehestä. Täytyy sitten varmaan vain kestää. Mutta täytyy myöntää, että tämä asia on saanut minut itkemään useammin kuin kerran.
Oliko teillä seksiä (jos oli niin minkä verran/vko) liiton eka vuosien aikana? Tämä tieto selvittäisi vähän tilannetta.
Ei häävisti silloinkaan. Keskimäärin kerran viikossa tai harvemmin. Ja on joutunut sitäkin vonkaamaan.:) Ei siis koskaan erityisen aktiivista ole ollut. Ja menee vaan huonompaan suuntaan kaiken aikaa...
Jos sitä joskus olisi ollut normaalisti, niin silloin voisi jotakin toivoa olla, tosin vähäistä. Mutta kun sitä ei ole juuri ollutkaan, niin miten voisi enää palatakaan..
Joko liitto on heti alkuunsa perustunut väärille asioille, tai/ja mies on homo. Liitossa on pakko ainakin alussa vuosia toimia seksi ja olla jonkinlaista vetovoimaa, jotta voisi kuvitella, että että silla olisi edellytyksiä toimia kauan.
Syitä miehen haluttomuuteen mm, jos nainen lihonut tai/ ja siksi mies käy vieraissa. Onko pyöristymisestä kyse?
Mä ainakin olen todella ylipainoinen, mutta olen ollut sitä koko liittomme ajan. Olenkin ajatellut, että syy seksin vähyyteen voi olla ulkonäössäni, mutta mieheni kieltää sen.
Naisen kolme turn-offia ovat lihavuus, iäkkyys ja haluttomuus.
Ootteko miettineet, miksi se on aina niin että puolisoista toinen haluaa seksiä enemmän kuin toinen? Onko se jokin vetovoiman laki että kaksi erilaista "varausta" vetää toisiaan puoleensa? Nykyäänhän on sosiaalisesti epäkorrektia kertoa että on seksuaalisesti haluton..sehän on melkein sama kuin olisi epäkelpo ihminen= siinä ihmisessä täytyy olla jotakin vikaa!! Ajatellaan että asia korjaantuu kun toinen ´vaan alkaa haluaan enemmän tai että antaa seksiä toiselle vaikka ei itse haluaisikaan. Voin kertoa omasta kokemuksesta että se ei onnistu. Seksin harrastaminen väkisin tuhoaa ihmisen itsekunnioituksen. Seksistä tulee liitossa pahimmillaan vallan ja alistamisen väline. Haluttomasta tulee sängyssä kyyristelevä reppana ja toisesta seksiriippuvainen vainoaja. Siis pahimmillaan näin, en väitä että aina. Tällaisen kierteen katkaisemiseksi tarvitaan selkärankaa molemmilta. Pitää joko erota tai alkaa todella kaivelemaan niitä syitä miksi toinen ei halua. Syy voi oikeasti olla siinäkin ettei enää rakasta tai että toinen manipuloi, pettää ja esineellistää toisen seksin avulla oman nautintonsa alttarille. Joskus voi tehdä liian kipeää tutkia näitä asioita.
Tätä olen kyllä yrittänytkin tingata, että eikö hän sitten rakasta. Hän ei koskaan sano rakastavansa minua, vaikka teothan ne tietysti ratkaisevat. Varmasti olemme kiintyneitä toisiimme, ja välillä on mukavaakin ja yhdessä viihtymisen tunnetta. Mielestäni on kysymys libidon alhaisuudesta. Kaikilla ei vaan "paneta", miehilläkään.:)
Täällä 40vee mies, ai että naisiakin voi olla ilman avio seksiä ??
Luulin että se on vaan miesten juttu.
Itse saan pillua vaan kerran kuussa ja silloinkin vaimon simmut ovat kiinni ja otsa rutussa..ei suuseksiä ei suudelmia ..tätä on jatkunut vuosia..netti seksi on kielletty .
Kun en halua erota vaimostani, olen haaveillut salarakkaasta mieluiten puumanaisesta..
Tuo on just sitä. Jos nainen ei halua, mies on kidutettava seksinnälkäänsä kuoliaaksi. Jopa miehen masturbointi on ilmeisesti naisen omaisuutta ja lukkojen taakse? Voi järkky mitä ihmisiä ja pareja onkin olemassa.
Jokaisella vain yksi ainoa elämä elettävänä.
En ymmärrä sitä, jos kielletään masturbaatio. Sehän on jokaisen oma asia. En myöskään ymmärrä seksin pihtaamista. En ymmärrä miksi pihtaaja ei kerro syytä. Jos
Mun mies ei halua mua läskieni vuoksi, niin toivoisin hänen kertovan sen minulle. Vai onko tämä hyvä, että mä tunnen tulevani hulluksi kaikkien hullujen ajatuksieni vuoksi??? Onko kukaan eronnut sen vuosi, ettei saa tarpeeksi seksiä avioliitossa? Olisiko eroaminen itsekästä?
Moi, minulla sama tilanne ,kuin AP:llä ja monella muullakin ,mutta minä olen
mies. Vaimoni ei halua kuin n.3 kertaa vuodessa ja minä 4 kertaa viikossa.
Voisit ottaa minuun yhteyttä.
aivan sama tilanne meillä vaimon kanssa kuin apllä.
Meillä tosin ei edes halailla eikä muutakaan. Seksiä ei olla harrastettu moneen vuoteen.
Miksi me elämme liitoissa, joissa emme ole kokonaan onnellisia? Onko se toive paremmasta ajasta?
Sitä toivoisi joskus että löytäisi jonkinlaisen salarakkaan tai ainakin vastaavan tyyppisen, jonka kanssa keskustella ed. mainituista asioista samankaltaisen henkilön kanssa. Jos ei vaikka pettämiseen saakka menisikään, olisi ainakin jonkinlainen henkireikä. Tässä vain tahtoo tulla se ongelma että aina vastakkaisen sukupuolen edustaja olettaa että mies on hakemassa seksiä. Näin ei välttämättä ole. Itsekin olen vähän yli neljänkymmenen oleva mies ja tuntuu että elämä valuu hukkaan. Eroaminenkaan kun ei aina ole helppoa esim. lasten takia tms.
Ei se hukkaan mene vaan lasten hyväksi. Ai, mitä iloa elämästäsi on enää sinulle? Ehkei mitään, mutta se ei ole riittävä syy lasten onnen rikkomiseen.