Liian tylsä parisuhteeseen?

Moi! sul on elämä edes ja tukka takana.Etsiydy fiksuinpien nuorten seuraan,jotka ei ainakaan heti ala jotai härskii lässyttää.Älä juo ainakaan siksi että muut juo,tai että saisit itsevarmuutta.Sitä vaa mokailee kännis ja on tosi paska olo sitten.Katumus ja krapula ja sit se ei uskallakaan ottaa oikein kontaktia toiseen ihmiseen.Nainenkin voi pyytää kaverii kahvil.Kysele mistä asioista toinen tykkää...mieti. Ja sitä paitsi jos toinen kiinnostaa,ASTUU PELIIN IHASTUS! sit juttu luistaa! Mieti jos vaik olis yhteisii harrastuksia.Voisit pyytää mukaan.Tai ihan kahville mut baariin!!! alussa,sit ku tuntee toisen voi pyytää kotiin.On ni paljon pahaa.Ei koskaa tiedä.Kysele jos joku tuntis tyypin ja millanen se on ? juoko paljon.Sulla on varmasti tarjottavana paljon enemmän ku niil kavereil jos ne ei osaa tunteistaan jutella.Paras ku oot oma ittes puhut niinku tunnet.Sitä moni kaveri arvostaa.Monilta miehiltä on kysytty;tykkääksne hirveestä meikatusta vai luonnollisesti meikatusta.Arvaa? luonnollisesti...Värivoide,vähä ripsarii, sipaus poskipunaa vaa kaunistaa aina.Ole kärsivällinen varmasti löydät kivan miehen tai ystävän.Kerro sit jos haluat.Voit keskustella muutenkin jos haluat. Mä olen paljon kokenu pahaa ja hyvää!!!

"Pelkään että olen liian tylsä/hiljainen parisuhteeseen."

Voit olla oikeassa.

"En ole ikinä seurustellut (m20v) ja olen vähän ujo, en tiedä millaista olisi olla parisuhteessa :/"

Olen ollut 30 vuotta parisuhteessa.

"Mitä kaikkea siinä sitten tekisi"

Yleensä pariskunnilla ei ole yhteistä tekemistä. Väkisin jotain yritetään muutaman vuoden. Seksi on kivaa mutta loppuu sekin aikanaan.

"ja mistä kaikesta toiselle puhuisi?"

Ei ole puhumista. Tai siis puoliso puhuu ja suuttuu, kun puheet eivät jää mieleen.

"Voiko siinä epäonnistua?"

No, lapset ovat ainakin siinä onnistumissarakkeessa.

"Kykenisinkö tarjoamaan toiselle jotain mitä muut ei?"

Et varmaankaan, mutta älä luule, että niillä muillakaan on paljon sen kummempaa tarjottavaa. Ihmisiä tässä vaan ollaan.

Paina nyt oikein kunnolla mieleen, miltä tuntuu olla yksin. Sitten kymmenen vuoden päästä, kun manaat parisuhdettasi, voit miettiä, kumpi elämänmuoto harmittaa vähemmän.

Suosittelen unohtamaan nuo aiemmat vastaukset, ovat molemmat todella asiattomia ja typeriä.

Et sinä ole liian tylsä parisuhteeseen. Mitä tarkoitat intiimeillä keskusteluilla? Itse keskustelen poikaystäväni kanssa syvällisesti melko usein, mutta esimerkiksi seksistä emme keskustele koskaan koska osaamme tulkita tekojen kautta, että mitä toinen haluaa. Kyllä siihen oppii, vaikka ei heti niin uskoisikaan.

Sinulla on tarjottavana sinä itse. Ja mikäli on oikea nainen kyseessä, hän haluaakin juuri sinut. Sinulla on tarjottavana rakkautta, kiintymystä, hellyyttä ja korvat sitä varten, jos kumppanillasi on vaikeaa. Myös ilmaisutaito sitä varten, että jos sinulla sattuu olemaan vaikeaa :) Sinä tarjoat kumppanillesi myös henkistä tukea, jota myös hän antaa sinulle.

Ja esimerkkinä minä ja poikaystäväni teemme vähän kaikenlaista yhdessä. Pelaamme, katsomme elokuvia, teemme ruokaa, juttelemme viikon tapahtumista yms. Lisäksi osoitamme tietysti toisillemme hellyyttä niin paljon kuin mahdollista, ja tykkäämmekin viettää aikaa sängyllä makoillen, pussaillen ja halaillen. :) Kun etsit itsellesi naista, kannattaa suoraan etsiä sellaista naista joka tykkää samoista asioista kuin sinä. Näin ei tule sitä ongelmaa, että ette keksisi yhteistä tekemistä.

Todennäköisesti sulla ei ole mitään annettavaa. Olet aivan paskat housuissa tuon epävarmuutesi kanssa. Naiset ei halua epävarmoja miehiä. Sulla on se ongelma et sua on lytätty koko ikäsi, ja haet senkin jälkeen hyväksyntää. Ei naisille tarvii puhua mitään, vaan ne vastaa kun kysytään, ja muun ajan voit tehdä mitä huvittaa ja käydä välillä panemassa sitä. Jos ei ole mitään sanottavaa, ei sano mitään. Mikä vitun itikka sä olet. Ininää ininää.

Ei tarvi osata tehdä mitään, eikä puhua mitään. Hiljaisuus on aarre. Väen vängällä supliikki suorittaminen se vasta rasittavaa on. Hienoa, kun voi vaan olla hiljaa eikä tarvitse sanoa toiselle mitään. Ja olla tekemättä mitään. Tai katsoa vaikka elokuva pop cornia syöden. Tai lähteä metsään vaeltamaan, silloin on parempikin kun kumppani ei puhu, ei kuulu muuten linnunlaulu ja metsän kuiskiminen. Kaupungillakin voi kävellä vierekkäin näyteikkunoita katsellen ilman sanoja. Tai lenkille? Tai ehkä nostelemaan painoja, mitä ikinä nuoret nyt harrastaa.
Kyllä se hyvin siitä menee, olet vielä noin nuori, ei mikään kiire!

"en tiedä millaista olisi olla parisuhteessa :/ "

Ei siinä ole mitään kummallista. Käytte elokuvissa syömässä kahvilla tai mistä satutte pitämään. Paneminen on kaiken yhteisen ajan päämäärä.

Mitä kaikkea siinä sitten tekisi ja mistä kaikesta toiselle puhuisi? Voiko siinä epäonnistua? Kykenisinkö tarjoamaan toiselle jotain mitä muut ei?

Puhut mistä yleensäkkin. Kuitenkin vähän pelisilmää. Älä ole sovinisti. Älä loukkaa toista. Älä ikävystytä. Parisuhteessa voi "epäonnistua" kaikki on tässä elämässä hetkellistä ota kun saat. Kukaan ei ole korvaamaton missään, mutta kun nainen on sinuun rakastunut hän haluaa sinut.

Itselläni oli samoja ajatuksia vielä pari vuotta sitten, kun en ollut vielä koskaan seurustellut eikä oikein kavereitakaan ollut kun olen niin sisäänpäin suuntautunut ujo hissukka... juurikin pelkäsin hirveästi olevani tylsä ja liian ujo, etten kelpaa kenellekään. Mutta kun se oikea rakkaus tuli vastaan, hälveni kaikki tuo pelko vähitellen. Rakkaus vain tempaisi mukaansa ja se toi hirveästi itseluottamusta, kun ei ollut paineita mistään, katsottiin miten etenee ja vähitellen toiseen tutustui. Ujous hälvenee vähitellen ja ainakin minä olen kumppanini kanssa enemmän oma itseni kuin ikinä kenenkään seurassa, mitään ei tarvitse näytellä kun toisen tuntee läpikotaisin, ei tarvitse jännittää enää mitään. Jutella voi ihan mistä ikinä tulee jutun aihetta mieleen. Päivän tapahtumista, maailman menosta, omista mielenkiinnon kohteista. Kun parisuhde syvenee, silloin on hyvää aikaa myös se, kun ollaan vaan. Ei aina tarvitse puhua. Huomaat sen sitten kunhan rakastut ja löydät parisi, sielunkumppanisi. Tottakai se alkuunsa on hirmuisen jännittävää, mutta ehdottomasti kannattaa kokeilla. Niitä vääriäkin ihmisiä tulee vastaan, joiden kanssa ei yhteistä löydy tai jokin muuten mättää, mutta jossakin on olemassa myös se sinulle oikea henkilö.

Kyllä kun se oikea ja mielenkiintoinen ihminen osuu kohdalle niin alkaa hiljaisemmaltakin tulemaan juttua.
Eikä sitä koko aikaa tarvikkaan olla äänessä.
Vaikka minä olen kova puhumaan ja avokkini taas hiljaisempi.
Tekee se joskus hyvää kun molemmat keskittyy olemaan itsekseen, ei sitä jatkuvasti voi olla pitämässä toisen kädestä kiinni ja juttelemaan..
Rohkeasti vain, jos tuntuu että mukava ihminen on osunut kohdalle niin
härkää vaan sarvista kiinni, kyllä toinen varmasti huomaa/ymmärtää ujoutesi.
Alussa minäkin olin ujo enkä saanut sanaa suustani, mutta nyt puhetta tulee ettei sekaan mahdu...
Askel kerrallaan, ei se parisuhde ole niin kamalaa ydinfysiikkaa :)