Moi!
Sain viikko sitten kuulla isäni kuolleen. Hänen hautajaisensa ovat nyt perjantaina. Minulla on siskopuoli, joka on järjestellyt näitä hautajaisia. Hän on aina ollut isälleni läheisempi kuin minä. Isäni piti minuun hyvin harvoin yhteyttä. Viimeisen kerran kun olimme yhteyksissä isäni kanssa, hän sai minut suuttumaan asiasta jossa hän oli aivan väärässä ja joka todella pahoitti mieleni suuresti (koskien vastasyntynyttä tytärtäni), näin ollen tokaisin kiukkuisena "älä koskaan enää soita minulle". Hän ei sitten koskaan enää soittanut... Nyt siskopuoleni ilmoitti että toivottavasti en tule hautajaisiin. Olen varsin ristiriitaisessa tilanteessa. Haluaisin mennä hautajaisiin saattamaan isää viimeiselle matkalle, kaikista meidän välillämme olleista riidoista ym huolimatta. Tosin en halua aiheuttaa suurempaa "katastrofia" siskopuolelleni ilmestymällä hautajaisiin. Itkettää. Mitä teen?
Sain viikko sitten kuulla isäni kuolleen. Hänen hautajaisensa ovat nyt perjantaina. Minulla on siskopuoli, joka on järjestellyt näitä hautajaisia. Hän on aina ollut isälleni läheisempi kuin minä. Isäni piti minuun hyvin harvoin yhteyttä. Viimeisen kerran kun olimme yhteyksissä isäni kanssa, hän sai minut suuttumaan asiasta jossa hän oli aivan väärässä ja joka todella pahoitti mieleni suuresti (koskien vastasyntynyttä tytärtäni), näin ollen tokaisin kiukkuisena "älä koskaan enää soita minulle". Hän ei sitten koskaan enää soittanut... Nyt siskopuoleni ilmoitti että toivottavasti en tule hautajaisiin. Olen varsin ristiriitaisessa tilanteessa. Haluaisin mennä hautajaisiin saattamaan isää viimeiselle matkalle, kaikista meidän välillämme olleista riidoista ym huolimatta. Tosin en halua aiheuttaa suurempaa "katastrofia" siskopuolelleni ilmestymällä hautajaisiin. Itkettää. Mitä teen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sä voisit tehdä juuri niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu. Miksi ajattelisit mitä sisarpuolesi ajattelee. Jos et mene ja haluaisit mennä, asia vaivaisi sua lopun elämän. Onhan kysymys omasta isästäsi. Olipa hän sinun mielestäsi ollut kuinka huono tahansa.
Kyllä sinun kannattaa mennä hautajaisiin.Hän oli sentään sun oma isä.
Älä piittaa muista,vaan mene.
Saatat muuten katua sitä loppuelämäsi.
Vomia sinulle!
Emme voi elää elämäämme olemalla sovussa aina ja kaikkien kanssa vain sen takia, että jokainen hetki voi olla viimeinen. Mitä olisi sellainen elämä, jossa ei koskaan voisi näyttää tunteitaan?
Omat vanhempani ovat vanhetessaan tulleet paljon ärsyttävemmiksi ja käyttäytyvät kuin uhmaikäiset lapset, kun minä taas osaan paremmin hillitä itseni. Viime kerralla erosin vanhemmistani paljon raskaammin mielin kuin koskaan. Sekin tapaaminen meni mönkään ja tuli sanottua puolin ja toisin asioita, joita ei olisi pitänyt sanoa.
Totta kai menet hautajaisiin. Olosi tulee olemaan parempi sen jälkeen, kun olet käynyt siellä.
siunaustilaisuuteen ainakin, jätä muistotilaisuuteen menemättä jos siltä tuntuu..
Vastaavassa tilanteessa kävin jättämässä jäähyväiset haudalle sen jälkeen kun muut olivat lähteneet. Ihan kiva olo oli eikä tarvinnut riidellä kenenkään kanssa.
menis mun isän hautajaisiin!
Se on niinkin kehveli tapaus
Jaa-a no en ny tiijä
Mutta kyllä se vaan silti vähän kummallinen on, vaikka niin on kyllä monet ihmisistä.
Ei oikeen enää kaikki pelaa vai onko koskan pelannukkaan.
Ei oo aina saanu viettää ns. normaalia nuoruutta ja jossain se väitämättä näkyy.
Kai kaikkia pitäis ymmärtää, mutta joskus se van on niin vaikeeta käsittä.........
mene ihmeessä. hautajaisetkin on osa surutyötä ja jos jätät käymättä, niin selviäminen isäsi kuolemasta vie varmasti tosi pitkään.
ja toisekseen ihminen voi suru tilanteessa sanoa tai tehdä mitä vaan ja sillä hetkellä uskoa että se on täysin oikein. ehkä sisarpuolesikaan ei pohjimmiltaan tarkoittanut mitä sanoi.
en usko että isäsikään olisi halunnut että et ole hänen hautajaisissaan.
KUULE NYT SUN ISÄS ON OLLU TÄYSI PASKA SUA KOHTAAN SE EI OO PITÄNY SUA YHTÄÄN MINÄÄN SISKOOS SE ON PUOLUSTANU ENEMMÄN KU SUA OTA PERINTÖ VASTAAN JOS SE SULLE TULEE ÄLÄKÄ TURHAA ITKE MENEE NOIN KUUKAUSI JA SÄ PÄÄSET SIITÄ YLI RAKKAUS ITSEEN ON TÄRKEIN. USKO MUA ON KOKEMUSTA.
Päädyin siihen tulokseen että isän hautajaisia ei vietetä kuin kerran ja sinne on mentävä jos siltä yhtään tuntuu. Hänhän oli isäni ja minullahan oli oikeus mennä sinne, riippumatta siitä mitä muut ajattelivat. Menin hautajaisiin enkä kadu. Siskopuolikin "pehmeni" =) ja lopulta tuli halaamaan minua. Uskon että isän kuolema herätti meissä kaikissa monenlaisia tunteita ja tämä oli siskopuoleni tapa käsitellä sitä, purkaa kiukkuansa minuun. Levätköön isä rauhassa...
hyvä teit just oikean ratkaisun.