Olen viimeksi tämmöisiä suruviestejä kirjoittanut 4vuotta sitten teinipalstoille kun tuli ero ensirakkaudesta... Heh! No mutta nyt olisi ikää jo 20! Ja kun kaveritkaan ei osaa kertoa niin haluisin kuulla teidän ajatuksia, jokaiselta ikäluokalta! Tilanteeni on hankala.....;
Seurusteltiin mieheni kanssa vuoden ja kohta olisi tullut vuosi täyteen avoliitossa. Eli suhde kesti yhteensä 2vuotta. Noooooh suhteemme oli todella hyvä, paljon rakkautta ja turvaa. Mieheni on 25v ja minä 20v. Mitä luulette mihin suhde päättyi? Yhen sunnuntai riidan yhteydessä tekstareilla tuli ero. Eka kaks tuntii tuntus helpottuneelta kunnes tuli itku, ja se on jatkunut nyt jo kolme viikkoa. Ai miks eka kaks tuntii tuntui silloin hyvältä? Siks ku olin jo muutaman kuukauden suunnitellu eroa, sillä periaatteella että olen vielä nuori ja villi eikä mun kuulu olla näin vakaassa suhteessa. Mies kun oli jo villit vuodet elänyt niin hän sitten kyllästyi mun sekoiluihin ja yks asia oli semmonen mitä se ei pystynyt hyväksymää . (en ole pettänyt). Ei mitään niin vakavaa kuitenkaa. Hauskinta tässä on se että vaikka ennen eroa mieheni oli se puoli joka uskoi meihin enemmän ja välitti suhteesta ja minä se ketä halus erota, niiiin MINÄ OLEN NYT se joka itkeee perään. Siis mitä p*askaa!? Ymmärrän että hänellä on syy olla vihainen mun tyhmästä käytöksestä mut se kuitenkin rakasti mua yli kaiken?!!! Kinusin sitä kaks viikkoo takaisin ja lupasin tyyliin kuun taivaalta ja enemmänkin mut arvatkaas mitä hän on lähettänyt takaisin:
En usko että suhde enään paranee, sussa ei ole vaimomatskua(oon nuori?), en pysty luottamaan suhun ikinä(johtuu ulkonäöstäni)..... En ole hirveesti miettiny yhteenpaluuta, nyt on helpompi olla kun ei tarvii kinata sun kaa joka pvä, anna mulle rauhaa". Siinä on hänen mieleenpainuvimmat vastaukset. Jos lähetin päivässä 5 viestiä niin hyvä kun tuli edes yks viesti takasi. Seki piti anella.
Mutta niiin haluan kysyä että mitä mieltä olette mitä mies tuumiii, hän ollut eron jälkeeen kylmä kuin jääpuikko, vaikka ennen eroa rakasti mua yli kaiken. Hän tietää että haluan hänet takaisin milloin tahansa ja ehkä jopa nauttii tästä....
Luuletteko että hän alkaa kaipaamaan ja haluamaan yrittää uudestaan? Meillä ei kuiteskaan ollut mikään on off suhde, vaan todella vakaa ja rakastava suhde. Seksi oli täydellistä ja arki oli ihanaa.
Vaikka hän nyt nauttii yksinäisyydesta ja rauhasta niiin muuttuuko mieli koskaaan..... Luulen että joo, mutta en jaksaisi odottaaa paikoillaaan. Ja joo oon ollut todella rikki ja vasta erottuaan tajuaa kuinka paljon toinen merkitsi.
Seurusteltiin mieheni kanssa vuoden ja kohta olisi tullut vuosi täyteen avoliitossa. Eli suhde kesti yhteensä 2vuotta. Noooooh suhteemme oli todella hyvä, paljon rakkautta ja turvaa. Mieheni on 25v ja minä 20v. Mitä luulette mihin suhde päättyi? Yhen sunnuntai riidan yhteydessä tekstareilla tuli ero. Eka kaks tuntii tuntus helpottuneelta kunnes tuli itku, ja se on jatkunut nyt jo kolme viikkoa. Ai miks eka kaks tuntii tuntui silloin hyvältä? Siks ku olin jo muutaman kuukauden suunnitellu eroa, sillä periaatteella että olen vielä nuori ja villi eikä mun kuulu olla näin vakaassa suhteessa. Mies kun oli jo villit vuodet elänyt niin hän sitten kyllästyi mun sekoiluihin ja yks asia oli semmonen mitä se ei pystynyt hyväksymää . (en ole pettänyt). Ei mitään niin vakavaa kuitenkaa. Hauskinta tässä on se että vaikka ennen eroa mieheni oli se puoli joka uskoi meihin enemmän ja välitti suhteesta ja minä se ketä halus erota, niiiin MINÄ OLEN NYT se joka itkeee perään. Siis mitä p*askaa!? Ymmärrän että hänellä on syy olla vihainen mun tyhmästä käytöksestä mut se kuitenkin rakasti mua yli kaiken?!!! Kinusin sitä kaks viikkoo takaisin ja lupasin tyyliin kuun taivaalta ja enemmänkin mut arvatkaas mitä hän on lähettänyt takaisin:
En usko että suhde enään paranee, sussa ei ole vaimomatskua(oon nuori?), en pysty luottamaan suhun ikinä(johtuu ulkonäöstäni)..... En ole hirveesti miettiny yhteenpaluuta, nyt on helpompi olla kun ei tarvii kinata sun kaa joka pvä, anna mulle rauhaa". Siinä on hänen mieleenpainuvimmat vastaukset. Jos lähetin päivässä 5 viestiä niin hyvä kun tuli edes yks viesti takasi. Seki piti anella.
Mutta niiin haluan kysyä että mitä mieltä olette mitä mies tuumiii, hän ollut eron jälkeeen kylmä kuin jääpuikko, vaikka ennen eroa rakasti mua yli kaiken. Hän tietää että haluan hänet takaisin milloin tahansa ja ehkä jopa nauttii tästä....
Luuletteko että hän alkaa kaipaamaan ja haluamaan yrittää uudestaan? Meillä ei kuiteskaan ollut mikään on off suhde, vaan todella vakaa ja rakastava suhde. Seksi oli täydellistä ja arki oli ihanaa.
Vaikka hän nyt nauttii yksinäisyydesta ja rauhasta niiin muuttuuko mieli koskaaan..... Luulen että joo, mutta en jaksaisi odottaaa paikoillaaan. Ja joo oon ollut todella rikki ja vasta erottuaan tajuaa kuinka paljon toinen merkitsi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei välttämättä miehen mieli muutu. Moni mies on sellanen, että jos jotain oikeesti päättää, niin se on sit siinä. Itselläni oli nainen, jota rakastin yli kaiken. Olin niin rakastunut, että ihan sattu ja olisin hakenut hänelle vaikka kuun taivaalta(hainkin). Pari vuotta meni ja tyttö temppuili koko ajan. Mulla tuli mitta täyteen ja haukuin sen kerralla pystyyn, lopetin suhteen, enkä enää ottanut tyttö takaisin. Tämä tulikin tytölle sitten aika kovana shokkina ja hän ei jotenkin ymmärtänyt sitä, että minusta löytyy tällainen puoli. Hän oli varmasti ihan sata varma, että otan hänet vielä takaisin, mutta enpä ottanut. Tyttö kyllä tuli tietämään, että mitä tarkoittaa, kun joku rakastaa ihan aidon oikeesti ja palvoo, mutta se oli sit myöhästä herätä, kun kaikki oli ohi. Muista tuon suhteen vieläkin, vaikka olen jo naimisissa ja tyttö soitteli perääni vielä silloinkin, kun olimme jo aivioituneet, mutta turhaan. Mitä tästä opimme. Sen, että rakkautta ei koskaan kannata pitää halpana. Se tulee ja menee, takaisin sitä ei saa, jos sen menettää ja pitää halpana.
Älä roiku. Ja lopeta viestien lähettely. Mies on tehnyt päätöksensä. Ja roikkuminen ja anelu ei varmasti tunnu miehestä mukavalta, vaan typerältä. Saattaapi jopa tuntua vastenmieliseltä, anelu ei ole nättiä. Anteeksi vaan, mutta haluan nyt tämän sanoa sinulle rehellisesti. Olen itsekin ollut tuollaisessa tilanteessa, anellut, itkenyt.. Anelu ei auta ja rehellisesti sanoen on hieman säälittävää. Tiedän, koska olen itse tehnyt niin ja tiedän miltä se tuntuu ajatuksena, kun on päässyt jaloilleen. Kipu helpottaa ajan kanssa. Voimia.