Mieleltään sairastuminen on surulluninen asia, kuten vakavasti sairastuminen yleisesti ottaenkin. Usein sairastunut ei ymmärrä itse tilannettaan, vaan hoidon saamiseksi joudutaan usein vaikeisiin toimenpiteisiin.
Vuosien varrella olen seurannut jehovan todistajien toimintaa lähipiirissä, sukulaisissa ja itsekin aikoinani kastettuna jäsenänä olleena. Olo jehovan todistajana on kovaa työtä ja vaatii itsehillintää. Toisinaan maailmallinen elämä vetää osittain puoleensa ja johtaa taas suurempaan ponnisteluun omantunnon saattamisessa raiteilleen.
Koska pelko ja seuran tarkka kontrolli jäsenistään on alituisesti paikalla, on avun hakeminen ahdistukseen erittäin vaikeaa. Jehovan todistajajärjestössä tarjotaan apua ahdistuneelle pyytämällä lisäämään Jehovan palvontaa näinä lopun aikoina, jolloin saatana pyrkii hyökkäämään haurastuneen ihmisen kimppuun.
Minulle oli suurena apuna irtaantuminen kaikesta uskontoon liittyvästä joksikin aikaa. Pystyin sekeytyttämään mieltäni omissa oloissani ja ajattelemaan ilman ulkopuolista johdattelua.
Tällaista 'terapiaa' ei katsota suopeasti seuran taholta, sen ymmärrän. Toisinaan mieleltää sairastunut saattaa parantua ympäristön muutoksen kautta.
Uskon myös, että uskonnolisen järjestön kaapattua imismielen haltuunsa moninaisine keinoineen, avun voi saada antamalla itselleen vapauden miettiä asioita ja olla pelkäämättä seurauksia.
Suosittelen tätä tapaa, josta itse olen äärimmäisen kiitollinen näin perheineni, lapsineni ja lapsen lapsineni.
Vuosien varrella olen seurannut jehovan todistajien toimintaa lähipiirissä, sukulaisissa ja itsekin aikoinani kastettuna jäsenänä olleena. Olo jehovan todistajana on kovaa työtä ja vaatii itsehillintää. Toisinaan maailmallinen elämä vetää osittain puoleensa ja johtaa taas suurempaan ponnisteluun omantunnon saattamisessa raiteilleen.
Koska pelko ja seuran tarkka kontrolli jäsenistään on alituisesti paikalla, on avun hakeminen ahdistukseen erittäin vaikeaa. Jehovan todistajajärjestössä tarjotaan apua ahdistuneelle pyytämällä lisäämään Jehovan palvontaa näinä lopun aikoina, jolloin saatana pyrkii hyökkäämään haurastuneen ihmisen kimppuun.
Minulle oli suurena apuna irtaantuminen kaikesta uskontoon liittyvästä joksikin aikaa. Pystyin sekeytyttämään mieltäni omissa oloissani ja ajattelemaan ilman ulkopuolista johdattelua.
Tällaista 'terapiaa' ei katsota suopeasti seuran taholta, sen ymmärrän. Toisinaan mieleltää sairastunut saattaa parantua ympäristön muutoksen kautta.
Uskon myös, että uskonnolisen järjestön kaapattua imismielen haltuunsa moninaisine keinoineen, avun voi saada antamalla itselleen vapauden miettiä asioita ja olla pelkäämättä seurauksia.
Suosittelen tätä tapaa, josta itse olen äärimmäisen kiitollinen näin perheineni, lapsineni ja lapsen lapsineni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että mieleltään sairastunutta ja uskonnolliseen, kokonaan otteeseensa vievää lahkoa voidaan verrata toisiinsa.
Asia vain on parantumisen kannalta uskonlahkon paulohin joutuneella pahempi kuin mieleltään sairastuneella. Uskonlahkossa on ympärillä kokoajan vastaavanlaisessa tilanteessa olevia ihmispoloisia, eikä oikeaa apua voi saada.
En uskalla väittää vastaan, kun sinulla on omia kokemuksia asiasta.
Kun minä olin tässä JT-lahkossa mukana jäi mielikuva, että hoitoon ohjauksessa ja käytännöissä ei ollut isompaa huomauttamista.
Toisaalta JT elämä on tavatoman stressaavaa. Heillä on samat paineet, kuin normaalikansalaisilla ja lisäksi lahko tuo omituisilla käytännöillään puolet lisää. (Saarnaamisvelvoite, Ympäristön kritiikki mm veriasiassa, Joulun ym viettämiskielto, yms) Veljesseura toisaalta saattaa lieventää stressiä, mutta se ottaa samalla yksilön tiukkaan otteeseen, mistä on vaikeä pyristellä irti.
Seurakunnan ystävyyssuhteista voi olla joillekin hyötyä ja tästä seura ottaakin kaiken propakandahyödyn irti. Uskoisin että JT touhuista on kaikkiaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä mielenterveysasioissa, mutta kyseessä ei ole kuitenkaan mikään hirviöjärjestö.
>>>mutta kyseessä ei ole kuitenkaan mikään hirviöjärjestö.
En tiedä, kuinka moni on menettänyt tasapainonsa kuultuaan Harmagedonista? Siitäkin menee puolet Raamatun piikkiin. Siinä on muitakin järkyttäviä kertomuksia. Useat uskonnot kuitenkin suosittelevat Raamattua lukemiseksi.
Jos haluat arvostella JT mielenterveyden horjutamisesta, kehottasin paneutumaan ennemmin karttamisoppiin, kuin Harmalla pelotteluun.
Miksi karttaminen on isompi asia kuin uhkaaminen tappamisella?
Minua vähän harmitta, kun takerruimme inttämään vaikkei meillä taida olla mitään todellista erimielisyyttä asiasta. Olin ajatellut, että Harma ei kuitenkaan ole kovin konkreettinen asia monien mielessä. Sinä kuitenkin sait minut ajattelemaan vähän toistakin mahdollisuutta. Sinua selvästikin vaivaa Harmalla pelottelu.
Kun asiaa enemmän mietin, niin mistä minä tiedän, kummassa ryhmässä on enemmän ihmisiä. Niissä, jotka pelkäävät karttamista vai niissä, jotka pelkäävät Harmaa. En tiedä vastausta mistään. En siksi jatka inttämistä asiasta kanssasi.
Tulkitsisin että sinä voitit tämän väittelyn.
Sinulla on vilpitöntä ajattelutaitoa ja kykyä arvostaa toisten mielipiteitä, antamalla esimerkiksi minun pitää oman mielipiteeni. Kiitos siitä. Toisaalta kirjoituksesi osoittaa, että et voi olla jehovan todistaja juuri ennenmainutuista syistä.
Tässä taannoin kävelylenkillä osui kohdalleni vanhempi pariskunta, jotka seisoivat heidän valtakunnansalinsa edustalla. Päätin sunnuntaiaamun piristeeksi ponttaanisti kysäistä heiltä:
Aiotte harmagedonissa tappaa miljoonia ihmisiä? Pariskunta vastasi, että me emme tapa ketään. Lisäsin vielä, että vartiotornissa kirjoitatte, että harmagedonissa tuhotaan paha maailmasta ja vain Jehovan tahtoa seuraavat pelastuvat, niin eikö se tarkoita, että muut ihmiset tapetaan Jehovan toimesta?
Pariskunta vastasi, että ketään ei tapeta, ota asoista selvää.
Tämän valossa rupesin miettimään, että olenko ymmärtänyt harmagedonin teurastuksen kuitenkin väärin?
Onkohan paljon tapauksia, jolloin on turvauduttu pakkohoitoon, jos mielisairaus ja jehovantodistajuus ovat niin läheisesti liittyneet potilaaseen, ettei tiedetä kumpi on pään sekoittanut?
" Toisinaan maailmallinen elämä vetää osittain puoleensa ja johtaa taas suurempaan ponnisteluun omantunnon saattamisessa raiteilleen."
Toivoisin että kertoisit mitä tarkoitat maailmallisella elämällä?
Onko maailmallinen elämä sitä että todistaja elää täsmälleen samalla planeetalla muiden kanssa? Onko se sitä että todistajakin käy töissä maksaakseen laskunsa ja ostaakseen kaupallista ruokaa kaupasta?
Todistajat elävät aivan yhtä "maailmallista" elämää kuin muutkin ihmiset. On tekopyhää jos todistaja uskoo elävänsä ei-maailmallista elämää. Ainakin niin kauan kuin todistaja käy töissä ja käyttää rahaa ja ajaa autolla on tekopyhää puhua muista ihmsistä maailmallisina ja kuvitella olevansa itse jotenkin parempi tässä suhteessa.
Maailmallisia herjataan ja demonisoidaan seurassa paljon pahoikksi yms mutta jehovan todistajissa on sitä samaa pahuutta mitä muissakin ihmisissä. Joskus jopa enemmän. Jehovan todistajissa on paljon pedofiilejä ja niiden suojelijoita. Erityisen paljon todistajissa on valehtelijoita. Seurahan jo edellyttää itsekin että todistajat valehtelevat omasta uskonnostaan muille. Tästä voin antaa vartikasta malliesimerkkejä jos pyydät. Seurassa myös kartetaan eronneita ja kuollaan turhaan raamatun vastaisen veriopin takia.
Että aivan turhaa seuran puhua maailmallisista kun ei olla itse yhtään sen parempia. Palvokaa vain rauhassa sellaista jumalaa jonka uskotte tappavan kaikki muut ihmiset, eli ne jotka osaavat sen verran ajatella itsekin etteivät sekoa valehtelevaan ja asioita vääristelevään kaksinaamaiseen lahkoon.
>>>gtteteet21.3.2012 17:17 0
" Toisinaan maailmallinen elämä vetää osittain puoleensa ja johtaa taas suurempaan ponnisteluun omantunnon saattamisessa raiteilleen."
Toivoisin että kertoisit mitä tarkoitat maailmallisella elämällä
Se joka koko ajan valittaa todistajista ja kommaa muiden juttuihin, kärsii itse tosi pahoista mielenterveyshäiriöistä.
..." Kärsii itse tosi pahoista mielenterveyshäiriöistä , ..." -
Kiinnostaisi tietää, mikä kokemus itsekullakin on näistä häiriöistä ? Oma kokemukseni alkoi ajalta jolloin astuin eka kerran suureen sairaalaan , opiskelemaan alaa aivan alusta, harjoittelijana.
vanhemmat Hoitajat olivat päteviä ja halukkaita opettamaan aloittelijaa. He sanoivat , että pitää mennä erääseen potilashuoneeseen , - se oli suljettu koppi. - hakemaan lautanen , ja siistiä vähän huonetta.
Minähän menin . siellä oli nuorenpuoleinen mies, ilman vaatteita. siivosin , ja juttelin potilaalle, otin peltilautasen ja lähdin , kun pääsin ovelle, hän sanoi vesi silmissä, että olen ensimmäinen ihminen tässä talossa.
osaston "tantta" tuli heti parkumaan, että kuka käski mennä sinne, sinne EI saa mennä muuten, kun pitää olla 3 hoitajaa. Hän on kellokosken sairaalan vaarallisin potilas.
Hoitajat "hauskuutti " päiväänsä lähettämällä tulokkaan mielestään hurjan potilaan kynsiin . Siitä lähtien olen ollut perustellusti sitä mieltä , että potilaat ovat yleensä ihan o.k .
Tämä tapahtui aikana , jolloin vasta oli tulossa 2 ensimmäistä alan lääkettä pelastamaan kurjat potilaat kahelien hoitajain mielivallasta.
Kun täällä puhutaan saa... tanasta, niin tapasin myös miehen , joka keskusteli sujuvasti hänen kanssaan . Kyse oli Skitsofreniasta, mutta useimmat puhuvat hänestä ihan ilman sitä . tämä potilas, nykyään siis -asiakas, oli hyvin mukava vanhempi herra, ja en ole koskaan käsittänyt, miksi hänet piti väkisin sulloa pakkopaitaan ,ja selliin .
Hänenkin kanssaan tuli toimeen oikein hyvin, ihan ilman väkivaltaa. Puhumalla hänelle vain kuin viisas viisaalle.