Olen aloittanut vakavan suhteen todella nuorena (19) ja kolmen vuoden jälkeen tuntuu että jäikö elämä elämättä. Suhteemme ei oikein edisty, on jatkunut 3 vuotta kaukosuhteena ja hirveän tunteellisiakaan emme ole viime aikoina olleet. Minun tekisi hirveästi mieli olla muidenkin kanssa ja harrastaa irtoseksiä... En kuitenkaan uskalla luopua vakisuhteesta. Oletteko koskaan tietoisesti pettäneet ja pitäneet sen omana tietonanne? Tuliko huono omatunto tai kadutti jälki käteen? Mitä minun kannattaisi tehdä?
Seikkailunhalua...
LiianNuor
11156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi et USKALLA luopua vakisuhteesta?
Kolmen vuoden kaukosuhde - uskotko oikeasti, että se siitä vielä kehittyy lähisuhteeksi?
Mitä sinun kannattaisi tehdä? Lopettaa tuo roikkuminen kaukosuhteessa, josta voi kaiketi laulun sanoin sanoa: "ei polku tää vie mihinkään"... Ja sen jälkeen alat ELÄÄ! Alat käydä bilettämässä, tapaat uusia ihmisiä ja sellaista. Irtoseksi... No jaa, kaipa sinun sekin on koettava, mutta järki päässä ja kumi käytössä! Älä jää nykyiseen suhteeseesi siksi, että pelkäät, ettet "enää" löydä ketään toista! Elämä on edessäsi, anna mennä!
Kirjoituksesi on todella surullinen, olet alkanut suhteesen omasta mielestäsi liian aikaisin. Kuitenkin monet suhteet ovat kestäneet tuosta nuoruudesta lähtien hamaan vanhuuteen.
Tuo mitä kirjoitat, että mielesi tekee irtoseksiä on jotenkin aika pahaa kuultavaa, miksi elämäsi perustuu seksiin, oletko itse miettinyt.
Minusta nainen tavallaan menee pialle jos hän on noin seksin perään, moraalisi toisten silmissä menee ja on hyvin vaikeaa enää sitten löytää luotettavaa kumppania. Haluatko todella elämän, jossa on tätä seksin hakua sitten aina ja petetään ja riidellään.
Sekin on käsiteltävä asia, oletko todella ajautunut suhteeseen, joka ei ole sinulle sopiva, kun lapsia ei vielä ole on vielä hyvä lopettaa, mutta helppoahan sekään ei ole, se jää ainaisesti elämään yhtenä jaksona.
Älä lähde missään nimessä pettämään, vaan koeta saada asiantuntevaa apaua tuohon seksin ajatteluusi, sillä mielesi on nyt jotenkin harhautunut tuossa asiassa. Koeta löytää naisporukka, jossa yhdessä voitte pitää hauskaa, mutta ette sorru irtoseksiin sotkemaan elämäänne.
Sinulta on ehkä jäänyt tämä tyttöjen "kikatuskausi" elämättä. Menkää ja katsokaa elämää, mutta katsokaa vähän kauempaa, jotta näette sen tuskan ja häpeän, jota irtoseksi ja viinahuuruisen elämä tuovat. Koettakaa löytää elämänpolkunne oikeiden asioiden joukosta. Paneutukaa työelämään hankkimaan tulevaisuuttanne ja naisen kunnia ja moraali mielessä edetkää korkeisiin virkoihin ja päättäväisyyteen myös yksityiselämän puolella, jotta kukaan ei pääse polkemaan kunniaanne lokaan.
enjoy your life.
Surullista, että nainen ei saisi olla "seksin perään" vaan menee mielestäsi pilalle ja on moraaliton, jos nauttii elämästä ja seksuaalisuudestaan. Miehille tämän kai sallit, kun juuri korostat tässä naista ja naisen moraalia.
VAlitettavan yleinen ,tekopyhä kirjoitus tuolla "Itsekuri...". Minusta seksi on aivan liian korostunut asia NEGATIIVISESSA mielessä. Eli jos sitä haluaa, sitä harrastaa ja siitä nauttii tilanteessa, joka on spontaani kahden ihmisen vapaaehtoisuuteen perustuva, niin siinä on heti jotain vikaa. Olisi jo aika päästä eroon tuollaisesta ajattelusta ja ymmärtää, että seksi on ok. Sitä ei ole pakko kenenkään harrastaa, mutta ei siitä myöskään ole mikään pakko pidättyä vain siksi, että se joidenkin mielestä on sellaista, että jos sitä kaipaa vakisuhteensa ulkopuoleltakin, niin heti pitää hakeutua asiantuntijan puheille.
Ja yksi juttu, mikä pitäisi myös huomioida sitä elinikäistä parisuhdetta - siihenhän kaikki kuitenkin pyrkivät, kun kokevat tavanneensa Sen Oikean... - muodostettaessa on se, että kumppanin kanssa olisi suht samanlainen libido. Useinhan pitemmän päälle päädytään siihen, että seksin "oikea" määrä parisuhteessa nousee kynnyskysymykseksi ; se, joka haluaa vähemmän kokee oikeudekseen määrittää sen "oikean" määrän ja se, joka haluaisi useammin seksiä kumppaninsa kanssa, leimataan helposti "seksihulluksi" - vaikka kyse on ihmisen perustarpeesta!
Olen itsekkin ollut nuori ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Mikäli et ole monen kanssa ollut ennen tätä suhdetta niin sinusta varmaan tuntuu, että niin paljon on jäänyt kokematta. Nuevon sinua eroamaan ja kokeilemaan omis siipiäsi. Silloin ajattelet vain itseäsi ja elät itsellesi. Teet niitä asioita joita haluat. Kun tämän jälkeen tapaat sen oikean olet valmis asettumaan aloillesi ja et kaipaa enää muita. Seikkailusi on seikkailtu. Itse en enää kaipaisi tuota seikkailua vaan omaa miestäni vahinko vaan, että meillä on ero tulossa minun aloitteestani. Mies elää nyt hiukan yli 40 omaa elämättä jäänyttä nuoruutta ja mukaan kuviohin on tullut myös toinen nainen. Olen ollut miehelleni se ensimmäinen ja mieheni on ollut minulle varmaan kymmennes siinä on huima ero. Miehestäni tuntuu nyt että jotakin on jäänyt elämättä.. Hän on ollut äidin poika ja seurustelunkin aloitti minun kanssa vasta 23 vuotiaana..Älä satuta kumppaniasi pettämällä vaan kerro hänelle suoraan, että teidän juttu on ohi. Ette asu yhdessä eikä teillä ole lapsia, joten mikään ei pidättele teitä yhdessä kuin ehkä tottumus.
Pelkään etten löydä enää sitä turvallista vakisuhdetta, jos en jää tämän miehen luo. En nyt mikään malli tai missi kuitenkaan ole. Tavallinen opiskelija vaan... Perusnätti ja sillee. On myös muiden mielipiteet ja paine siitä, että hulluna pidetään kun jättää vakisuhteen taakseen.
Höpö höpö! Olet elämäsi kevättä elävä nuori nainen ; sanot olevasi perusnätti, joten se puoli on kunnossa. Osaat ajatellakin, koska tässä nyt mietit elämääsi - etkä sen sijaan mene jo pää kolmantena jalkana pettämään ennen kuin olet päättänyt, mitä teet kaukosuhteesi kanssa.
Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen, muista se! Muiden mielipiteet saa vetää alas vessanpystystä - he eivät elä sinun elämääsi! Voin puolet sinua vanhempana naisena, pari pitkää parisuhdetta eläneenä ja nyt eronneena yh:na sanoa, ettei ihmisyyden mitta ole se, elääkö ihminen parisuhteessa. Erosta on kohta kolme vuotta eikä minulla ole mitään paniikkia, että tässä ollaan nyt niin yksin... Vallan kivaa on nyt näinkin, ehkä vielä josksu joku "eläkepäivien ilo" löytyy tai sitten ei...
Vaan perseet olalle ja itteään jakamaan,siitä se elämä alkaa.
Sen sanon, että pelkuri olet lopun elämäsi, jos kumppaniasi menet pettämään. Se on naurettavin ja typerin teko, minkä voi tehdä. Ja se on PELKURIN teko.
Jos tahdot seikkailla ja harrastaa seksiä muiden kanssa, tee niin. Mutta jätä ensin nykyisesi!!
Kamalaa tuo, kun sanot, että et "uskalla jättää vakisuhdetta" mutta tahdot pettää häntä. Hei haloo nyt. Sä olet kakskymppinen nuori ihminen - elämä vielä edessä. Mitä sä oikein PELKÄÄT?! Et sä nyt yksin jää. Ja jos menet pettämään, niin sitten saatkin pelätä lisää.. Nimittäin sitä, että milloin pettämisesi selviää jostain suunnalta jollekin.
Jätä miehesi, tai pyydä edes taukoa. Mutta älä hänen selkänsä takana petä. Se on surkeinta mitä voi tehdä, ja antaa susta todella alhaisen ja pellen kuvan. Ja selvästi et edes enää tykkää suhteestasi ja suhde ei enää kiinnosta, niin mitä enää roikut suhteessa?? Mieti nyt taas vähän.
Asia ei vaan ole täysin yksinkertainen. Edellisissä suhteissa minua on hakattu ja petetty ja olen jotenkin laksenut tasoani tämän kaiken kautta ja ajattelen että nykyinen en ihan kunnollinen joskaan ei unelmamieheni niin siihen pitäisi tyytyä... Vaikkei hän ole esim. hellä tai kovinkaan kiltti, hyvin juro. Mutta onko tuo kumminkin paras mitä voin saada vai ansaitsinko perempaa... En tiedä ja se tässä mietityttää.